Te, joilla näin avioliitossa?

Käykää avioliittoneuvojalla.....

Kysyisin vaimon mielipidettä tuosta hienoudesta.

Meitä kumpaakaan se ei haittaa niin ei asialle mitään olla tehty. Tyytyväisiä ollaan

Meillä sama tilanne, paitsi että olen nainen. Vaikeaa on. Missään tapauksessa en halua pettää, mutta puhuminen ei ole tuonut muutosta.

Enemmän olisin huolissani tuosta keskustelukyvyttömyydestä kuin seksihalujen puutteesta. Kannattaa ehkä hakeutua johonkin terapiaan, jos ei kykene oman puolisonsa kanssa puhumaan asioista jotka vaivaavat.

Sama tilanne meillä. Mies 53, stressaantunut, halut ja kyky kadonneet, jo useamman vuoden ajan. Hyväilee kyllä kun pyydän, hyvin harvoin oma-aloitteisesti. Väittää ettei johdu minusta. Lääkäriin en saa. Ahdistaa! Periaatteessa myöntää ongelman, uskoo että hoituu itsestään ajan kanssa. Sitä odotellessa. Vaikea pitää muutakaan läheisyyttä yllä. En tiedä mitä tehdä! Tarvitsisin seksiä ja tunnetta haluttuna olemisesta. Varsinkin kun kohta alkaa vaihdevuodetkin. :(

N49

Minulla sama tilanne mutta olen nainen. Mies pihdannut ko kaksi vuotta. Sitä ennen noin 1-2 kertaa vuodessa ja aktin kesto minuuti tai kaksi. Olen miettinyt suhdetta mutta en ole uskaltanut. Itsetunto mennyt jo aikoja sitten.

N47

Minä en ainakaan jaksaisi suhteessa, jossa asiasta ei pysty edes keskustelemaan. Mikä pointti on olla sitoutuneena, jollei edes läheisyyttä löydy? Kyllä, jos itse läheisyyttä kaipaisin, nostaisin kissan pöydälle ja puhuisin asiasta. Jollei kumppani suostuisi puhumaan siitä niin kysyisin, haluaako mieluummin erota vai muuttaa suhteen avoimeksi.

Ei tuo ole reilua sitä kärsivääkään osapuolta kohtaan, ettei toinen edes yritä tulla vastaan. Mielestäni suhteessa kuuluu aina vähintään kyetä keskustelemaan sen tilasta ja yhdessä miettimään, mitä asialle tulisi tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ainakaan jaksaisi suhteessa, jossa asiasta ei pysty edes keskustelemaan. Mikä pointti on olla sitoutuneena, jollei edes läheisyyttä löydy? Kyllä, jos itse läheisyyttä kaipaisin, nostaisin kissan pöydälle ja puhuisin asiasta. Jollei kumppani suostuisi puhumaan siitä niin kysyisin, haluaako mieluummin erota vai muuttaa suhteen avoimeksi.

Ei tuo ole reilua sitä kärsivääkään osapuolta kohtaan, ettei toinen edes yritä tulla vastaan. Mielestäni suhteessa kuuluu aina vähintään kyetä keskustelemaan sen tilasta ja yhdessä miettimään, mitä asialle tulisi tehdä.

Samaa mieltä. Edes yritystä pitää olla.

Me siis ollaan aiheesta aikoinaan keskusteltu ja käyty jopa avioliittoneuvojalla, mutta ainoa konkreettinen syy on ollut vaimon työ. Hän tuo työt kotia, eikä pysty niistä irtaantumaan lomillakaan. Mitä siihen hienouteen tulee, niin jos häneen on uskominen, niin hänen mielestäänkin se on ollut aina meillä hyvää.

Kysyin vain muiden vastaavanlaisessa tilaanteessa olevien kokemuksia, miten he ovat selvinneet.

Terveisin, ap, M 49

Meillä sama tilanne, paitsi minä olen se haluamaton vaimo. Kahdella lähekkäin olevalla raskaudella ja synnytyksellä varmaan jotain tekoa tämän kanssa. Ahdistaa vain niin helkutisti kaikki seksiin liittyvä. Olen jopa antanut miehelle luvan käydä muualla, kun minä en nyt kerta kaikkiaan pysty mihinkään sänkyhommiin. Mutta ei se halua käydä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama tilanne, paitsi minä olen se haluamaton vaimo. Kahdella lähekkäin olevalla raskaudella ja synnytyksellä varmaan jotain tekoa tämän kanssa. Ahdistaa vain niin helkutisti kaikki seksiin liittyvä. Olen jopa antanut miehelle luvan käydä muualla, kun minä en nyt kerta kaikkiaan pysty mihinkään sänkyhommiin. Mutta ei se halua käydä.

Sinä sentään olet yrittänyt löytää ratkaisua ongelmaan. :-)

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama tilanne, paitsi minä olen se haluamaton vaimo. Kahdella lähekkäin olevalla raskaudella ja synnytyksellä varmaan jotain tekoa tämän kanssa. Ahdistaa vain niin helkutisti kaikki seksiin liittyvä. Olen jopa antanut miehelle luvan käydä muualla, kun minä en nyt kerta kaikkiaan pysty mihinkään sänkyhommiin. Mutta ei se halua käydä.

Tämä voisi olla vaimoni kirjoittama, paitsi etten ole saanut lupaa käydä vieraissa.

Ei sillä että vierasta haluaisinkaan.

Eikö todella sulla ole mitään seksihaluja ketään kohtaan?

Vaimo sanoo että ei johdu musta eikä halua muitakaan mutta itse uskon että vaimon halut palaisi miestä vaihtamalla.

Ei se oo helppoa haluttoman puolisollakaan jos vaihtoehtoina on erota ja rikkoa lapsilta perhe, pettää tai sitten vaan tyytyä siihen että ei saa seksiä/läheisyyttä.

Viimeksimainittu on oikeasti mahdotonta kun oikeasti pitää vaimoaan maailman seksikkäimpänä.

Jos todella on niin että niitä haluja ei ole ketään kohtaan niin eikö lääkäri ole silloin oikea osoite?

Ei kai ole mitenkään normaalia että kolmekymppinen on useita vuosia haluton.

Ja ongelma on siinäkin, että mitä harvemmin haluaa, sitä harvemmin haluaa, eli on itseään vahvistava kierre. Myös toiseen suuntaan. Eli jostain pitäisi aloittaa, vaikkei haluja niin olisikaan. Toisen takia. Olettaen että hän on hyvä ihminen, jonka kanssa haluaa olla.

Pikkulapsiaikana, synnytysten jälkeen ja imetysten yms aikaan on ihan normaalia naiselle (ja miehelle?) olla jonkin aikaa haluton, mutta sen pitäisi mennä ohi kun hormonit ja elämäntilanne tasaantuu.

Ja ongelma on siinäkin, että mitä harvemmin haluaa, sitä harvemmin haluaa, eli on itseään vahvistava kierre. Myös toiseen suuntaan.

Samaa mieltä tästä...

Vierailija kirjoitti:

Ja ongelma on siinäkin, että mitä harvemmin haluaa, sitä harvemmin haluaa, eli on itseään vahvistava kierre. Myös toiseen suuntaan. Eli jostain pitäisi aloittaa, vaikkei haluja niin olisikaan. Toisen takia. Olettaen että hän on hyvä ihminen, jonka kanssa haluaa olla.

Pikkulapsiaikana, synnytysten jälkeen ja imetysten yms aikaan on ihan normaalia naiselle (ja miehelle?) olla jonkin aikaa haluton, mutta sen pitäisi mennä ohi kun hormonit ja elämäntilanne tasaantuu.

Olen ihan samaa mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Ja ongelma on siinäkin, että mitä harvemmin haluaa, sitä harvemmin haluaa, eli on itseään vahvistava kierre. Myös toiseen suuntaan.

Samaa mieltä tästä...

Minä kokenut juuri saman... N 39

Onneton onnellinen kirjoitti:

Läheisyys ja seksi vähentynyt vuosien mittaan dramaattisesti. Olen yrittänyt asiasta useaankin otteeseen puhua vaimoni kanssa, mutta häntä lähinnä ahdistaa aiheesta keskustelu, joten olen lopettanut senkin. Silloin tällöin mietin irtosuhteita, mutta kun mietin niitä tarkemmin, en uskaltaisi sellaisiin ryhtyä, enkä myöskään vaimolleni niin tehdä. Erotakaan en haluasi, sillä tietäisin kaipaavani vaimoa ja perhettäni. Seksi meillä oli hienoa ja on vieläkin silloin harvoin, kun sitä on. Kuinka te muut olette selvinneet vastaavasta tilanteesta?

Vaikea asia, varsinkin jos ette voi asiasta keskustella. Onko vaimo kertonut syytä, miksi keskustelu ahdistaa?

Itse elän melko seksittömässä liitossa, jossa minä olen se haluton osapuoli. Olemme keskustelleet asiasta ja mies haluaa olla kanssani, vaikka seksiä on hyvin harvoin. Hänen mielestään seksimme on mahtavaa, minä yleensä petyn kerta toisensa jälkeen. Osaltani haluttomuuteni johtuu muista syistä, mutta suurin osa on se, ettei meillä nykyään natsaa seksuaalisesti. Seksi ei ole minulle ollut hirveän tärkeää ja nuorena ajattelin taitojen karttuvan ajan myötä jne.

En koe miestäni enää kiihottavaksi. Haluan miehen olevan puhdas ja no mies. Hygieniasta saa toistuvasti huomauttaa ja tuntuu kuin olisin sängyssä pikkupojan kanssa. Sen jutut ja pelkkä ilme tappaa vähäisenkin halun. Homma ei sytytä, lähinnä ällöttää. Tässä todelliset syyt. Kuka näitä haluaisi kuulla? En ole näitä kertonut hänelle, pahoittanut hänen mieltään. Olen kertonut toiveistani ja opastanut, nekin onnistuu räpeltämään niin että tunnelma menee. Itse olen seksissä aktiivinen, en makaa lahnana. Eli ongelma on korvieni välissä. Mies on minulle väärä. Ihmiset muuttuvat. Todellisia syitä voi olla joskus vaikea kertoa loukkaamatta toista.

Vierailija kirjoitti:

Onneton onnellinen kirjoitti:

Läheisyys ja seksi vähentynyt vuosien mittaan dramaattisesti. Olen yrittänyt asiasta useaankin otteeseen puhua vaimoni kanssa, mutta häntä lähinnä ahdistaa aiheesta keskustelu, joten olen lopettanut senkin. Silloin tällöin mietin irtosuhteita, mutta kun mietin niitä tarkemmin, en uskaltaisi sellaisiin ryhtyä, enkä myöskään vaimolleni niin tehdä. Erotakaan en haluasi, sillä tietäisin kaipaavani vaimoa ja perhettäni. Seksi meillä oli hienoa ja on vieläkin silloin harvoin, kun sitä on. Kuinka te muut olette selvinneet vastaavasta tilanteesta?

Vaikea asia, varsinkin jos ette voi asiasta keskustella. Onko vaimo kertonut syytä, miksi keskustelu ahdistaa?

Itse elän melko seksittömässä liitossa, jossa minä olen se haluton osapuoli. Olemme keskustelleet asiasta ja mies haluaa olla kanssani, vaikka seksiä on hyvin harvoin. Hänen mielestään seksimme on mahtavaa, minä yleensä petyn kerta toisensa jälkeen. Osaltani haluttomuuteni johtuu muista syistä, mutta suurin osa on se, ettei meillä nykyään natsaa seksuaalisesti. Seksi ei ole minulle ollut hirveän tärkeää ja nuorena ajattelin taitojen karttuvan ajan myötä jne.

En koe miestäni enää kiihottavaksi. Haluan miehen olevan puhdas ja no mies. Hygieniasta saa toistuvasti huomauttaa ja tuntuu kuin olisin sängyssä pikkupojan kanssa. Sen jutut ja pelkkä ilme tappaa vähäisenkin halun. Homma ei sytytä, lähinnä ällöttää. Tässä todelliset syyt. Kuka näitä haluaisi kuulla? En ole näitä kertonut hänelle, pahoittanut hänen mieltään. Olen kertonut toiveistani ja opastanut, nekin onnistuu räpeltämään niin että tunnelma menee. Itse olen seksissä aktiivinen, en makaa lahnana. Eli ongelma on korvieni välissä. Mies on minulle väärä. Ihmiset muuttuvat. Todellisia syitä voi olla joskus vaikea kertoa loukkaamatta toista.

No eikö tossa tilanteessa olisi aika erota vai mitä meinaat kun et totuutta halua kertoa miehelle?

Jos olisit mun mieheni, niin perustelisin sen sinulle näin:

Minä lupasin alttarilla hiljaa mielessäni olla koskaan kieltäytymättä rakastelusta, rakastin sinua niin.

Ennen raskautta rakastelimme usein ja tunteella.

Lapsen syntymän jälkeen en vieläkään ymmärrä miten sinusta tuntui oikealle ja miten pystyit tyydyttämään itsesi minuun imettäessäni vauvaamme. Ei minun haluni mihinkään hävinneet, vain oikea ajoitus oli ongelmana.

Sinä et koskaan pitänyt rumana raskausvatsaani tai synnyttämisen ja imettämisen jälkeistä vartaloani. Jopa painoin vähemmän kuin tavatessamme, muistatko rakas?

Sinun humoristiset kommenttisi vartalostani sai minut häpeämään itseäni. Ihan oikeastiko ajattelet noin raskausarvista, näppylöistä, selluliitistä, löysästä vatsasta?

En halua, että kosket ketunnenärintoihini, jotka olivat ennen niin ylväät mutta imetys vei voiton. En halua, että kosket vatsaani, jonka nahka ei koskaan palautunut. Alapääni, kainaloni ja rintani alukset ovat näppyläiset ja jotenkin näet asian koomisena. Miksiköhän en enää käy kanssasi kylvyssä tai ole koskaan ilman paitaa seurassasi?

Vieläkin rakastelen aina, kun pyydät ellei minulla ole kuukautisia. Mutta älä koskaan koskettele minua, häpeäisin itseni kuoliaaksi. Jäykistyn ja melkein oksennan, kun kosketat häpeämiini kohtiin vartalossani: vatsa, rinnat, kainalot, alapää...

Nytkö sanot suoraan miten vastenmielinen olen?

Sinulta voin ottaa suihin ja levittää haarani pimeässä koska vain haluat, mutta älä koske minuun ikinä. Kiitos siitä ainoasta keskustelusta rakastelusta ja kysymyksestä että koska olen halunnut viimeksi. En ole halunnut sinua tai ketään muutakaan sen jälkeen, kun imettäessäni tyydytit itsesi minuun. Se loukkasi ja alisti minua niin. Se kertoi minulle sinun mielipiteesi rakastelusta: halujesi tyydyttämisen. Velvollisuudesta olen rakastellut kanssasi aina kun olet sitä pyytänyt. Huom! Olen sinulle sen sanonut useinkin, että jos pyydät sanallisesti kauniisti rakastelua, aina olen valmis. Jos inahtelet lapsellisesti ja vangitset minut kainaloosi sänkyyn niin etten pysty hengittämään kunnolla jopa tunniksi, ei se todellakaan saa minua ajattelemaan muuta kuin tekemättömiä töitä ja sitä kuvottavaa tunnetta sinun työntyessä minuun imettäessäni.

Jos kerrankin katsoisit silmiini ja näkisit taas minut. Olen ihan se sama nainen, johon rakastuit silloin. En ole vagina, johon työnnyt omaksi iloksesi ja jollaiseksi nyt itseni tunnen ainoastaan. Olen vaimosi ja äiti sinun toiveestasi.

Minäkin haluaisin haluta sinua. Auta minua. Rakastan sinua kuitenkin aina.