2v erosta ja mies itkee edelleen eksänsä perään
Mies erosi reilu 2 vuotta sitten eksästään, jonka kanssa oli pitkä suhde. Alussa ajattelin että tottakai se on normaalia olla asiasta surullinen, koska pitkä suhde ja tunteita pelissä. Olin silloin itsekin vastikään eronnut. Mies ei kuitenkaan edelleenkään ole täysillä suhteessa kanssani, vaan pidättelee tunteitaan, varmistelee, ja saa surullisuuskohtauksia eksäänsä miettiessään. Auttaako tässä enää muu kuin ero?
Kommentit (18)
Miksi erosivat? Jouduitko laastarisuhteeksi vai oliko hänellä aikaa käsitellä ero?
Erosivat koska nainen jätti miehen. Ja oli pettänyt tätä pari kertaa. Ilmeisesti nainen jollain tasolla koki, ettei saa mieheltä mitä haluaa (ehkä naimisiinmenoa/lasta?).
Ilmeisesti olen ollut laastari kun olen tätä touhua katsellut 1,5v vuotta??
Ja mies on tyhjä arpa minullekin??
Kuulostaa omalta parisuhteeltani! Ajan myötä mies saattaa päästä yli, mutta jos koet, että tilanne ei muutu kohta jo, niin nosta kytkintä! Pahinta on se, kun rakastunut/sitoutunut mies jätetään, niin se ei pääse siitä yli ja seuraava nainen saa kärsiä. Yrittäkää puhua tilanteesta, jos se auttaisi.
Miehesi vieläpä kävi pan-massa exää (eli minua).
En osaa sanoa, mutta pahalta kuulostaa. Sulla on varmaan monesti paha mieli? Mieti kannaattaako olla laastarina vaiheessa jossa hänellä on eron työstäminen vielä noin kesken. Mies saattaa mennä takaisin koska vaan, mikäli exä ottaisi. Epäiletkö, että (pitää) tai yrittää pitää vieläkin yhteyttä exään? textareita tai muita yhteyksiä käyttäen.
Toisaalta kukaan ulkopuolinen ei voi tietää teidän suhteesta niin tarkkaan, etteikö se voisi ajan kanssa onnistuakin. Älä kuitenkaan uhraudu hinnalla millä hyvänsä. Katsele ympärillesi sinusta voi olla muutkin miehet kiinnostuneita :)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa omalta parisuhteeltani! Ajan myötä mies saattaa päästä yli, mutta jos koet, että tilanne ei muutu kohta jo, niin nosta kytkintä! Pahinta on se, kun rakastunut/sitoutunut mies jätetään, niin se ei pääse siitä yli ja seuraava nainen saa kärsiä. Yrittäkää puhua tilanteesta, jos se auttaisi.
Kauanko oma suhteesi on jatkunut ja kauan ajattelit jaksaa?
Jos ei ole parissa vuodessa toipunut, toipuukohan koskaan.
Vierailija kirjoitti:
En osaa sanoa, mutta pahalta kuulostaa. Sulla on varmaan monesti paha mieli? Mieti kannaattaako olla laastarina vaiheessa jossa hänellä on eron työstäminen vielä noin kesken. Mies saattaa mennä takaisin koska vaan, mikäli exä ottaisi. Epäiletkö, että (pitää) tai yrittää pitää vieläkin yhteyttä exään? textareita tai muita yhteyksiä käyttäen.
Toisaalta kukaan ulkopuolinen ei voi tietää teidän suhteesta niin tarkkaan, etteikö se voisi ajan kanssa onnistuakin. Älä kuitenkaan uhraudu hinnalla millä hyvänsä. Katsele ympärillesi sinusta voi olla muutkin miehet kiinnostuneita :)
Kiitos tsempistä. :) Kyllä epäsäännöllisen säännöllisesti on tullut takapakkeja ja kun mieheltä kuulee jonkun haikean /osittain haikean kommentin, se satuttaa kyllä minuakin. Sekä vaikuttaa itsetuntoa nakertavasti.
Ovat olleet harvakseltaan whatsappilla yhteydessä. Viimeisen vuoden aikana tietooni on tullut 3 tapausta. Ensimmäinen tapaus keväällä 2016: Eksä oli ulkomailla ja viestitti miehelleni että onpa haikeaa, ensimmäinen lomamatka ilman sinua. Mies itse kertoi tämän minulle. Olin melko pöyristynyt, koska heillä oli ruma ero.
Toinen tapaus syksyllä 2016: Eksä laittoi miehelle viestiä että on ostamassa asuntoa, ja haluaisi miehen mielipiteen. Edelleenkin olin torjuvalla asenteella.
Kolmas tapaus keväällä 2017: Mies kyseli yhtä kodin tavaraa eksältä, joka oli vienyt sen mukanaan. Eksä ei suostunut palauttamaan tavaraa koska ei halua nähdä miestä, ja ilmoitti että hänkin on muuten nykyään varattu.
Sen jälkeen ei tietojeni mukaan ole ollut yhteydenpitoa. Ehkäpä sitten taas, kun eksä eroaa miehestä jonka kanssa nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole parissa vuodessa toipunut, toipuukohan koskaan.
Tuota itsekin mietin. Mikä määrä märehtimistä ja aikaa tarvitaan, onko edes oikeasti yrittänyt toipua vai alitajuisesti roikkunut eksässään silti nämä 2 vuotta??
Miten mies konkreettisesti haikailee eksänsä perään? Saa jotain surullisuuskohtauksia, mutta miten ne näkyvät ja mistä tiedät, että ne ovat juuri eksän takia? Vai onko mies muutenkin masennuksesta kärsivä, joka nyt vain märisee vähän joka asiaa? Kertooko hän sinulle suoraan minkä takia on sellainen kuin on? Miten sinä mahdolliseen kertomiseen suhtaudut ja millä mielellä yleensäkin suhtaudut miehen masennuksiin? Oletko hoivaava ja äitimäinen, yritätkö auttaa miestä mäessä vai kiristyykö leukapielesi kun asian huomaat? Puhutteko te yhdessä asiasta? Onko miehellä lääkitystä?
Oletko kertonut miehelle vaihtoehtoiset toimintatavat vai oletko vain jäänyt sivuhahmoksi tämän elämään ja odotat muutosta?
Sinuna olisin pistänyt koko "suhteen" poikki jo ajat sitten. Mieshän on täysi pelle ja sinä olet hänen apinansa.
Tutulta kuulosta. Itse jaksoin vuoden verran kuunnella kuinka ex oli miehelle hänen Elämänsä Rakkaus ja kuinka mies tuskin koskaan löytää samanlaista rakkautta enää koskaan. Aina humalassa puhui näitä juttuja, eli joka vkoloppu.
Jälkeen päin ihmettelen, miksi kuuntelin tuota niinkin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Miten mies konkreettisesti haikailee eksänsä perään? Saa jotain surullisuuskohtauksia, mutta miten ne näkyvät ja mistä tiedät, että ne ovat juuri eksän takia? Vai onko mies muutenkin masennuksesta kärsivä, joka nyt vain märisee vähän joka asiaa? Kertooko hän sinulle suoraan minkä takia on sellainen kuin on? Miten sinä mahdolliseen kertomiseen suhtaudut ja millä mielellä yleensäkin suhtaudut miehen masennuksiin? Oletko hoivaava ja äitimäinen, yritätkö auttaa miestä mäessä vai kiristyykö leukapielesi kun asian huomaat? Puhutteko te yhdessä asiasta? Onko miehellä lääkitystä?
Oletko kertonut miehelle vaihtoehtoiset toimintatavat vai oletko vain jäänyt sivuhahmoksi tämän elämään ja odotat muutosta?
Sinuna olisin pistänyt koko "suhteen" poikki jo ajat sitten. Mieshän on täysi pelle ja sinä olet hänen apinansa.
Tulipa kysymyksiä.
Miten mies konkreettisesti haikailee eksänsä perään? Saa jotain surullisuuskohtauksia, mutta miten ne näkyvät ja mistä tiedät, että ne ovat juuri eksän takia?
Saa surullisuuskohtauksia, kuulee vaikka jonkun kappaleen joka liittyy eksään ja alkaa muistella eksää haikeana yms. Ehdottomasti liittyy eksään, myöntää sen kyllä silloinkin kun ei suoraan sano, sillä minä arvaan kyllä. On kyllä myös verrannut minua eksäänsä, joskaan ei ilkeästi, verrannut silti.
Vai onko mies muutenkin masennuksesta kärsivä, joka nyt vain märisee vähän joka asiaa?
On kroonisesti masentunut ja muutenkin valittaa herkästi asioista tai hermostuu tai turhautuu. Märisee herkästi eri asioista jotka eivät mene hänen mielensä mukaan.
Kertooko hän sinulle suoraan minkä takia on sellainen kuin on?
Traumaattinen lapsuus, krooninen masennus ja eksään liittyen "tiedän että siitä on 2v mutta olen edelleen surullinen että siinä kävi näin". (ja pelkään pahoin että hän on loppuikänsä surullinen että siinä kävi näin)
Miten sinä mahdolliseen kertomiseen suhtaudut ja millä mielellä yleensäkin suhtaudut miehen masennuksiin? Oletko hoivaava ja äitimäinen, yritätkö auttaa miestä mäessä vai kiristyykö leukapielesi kun asian huomaat?
Olen äidillinen ja hoivaava, mutta nykyään yhä enemmän välttelevä, sillä minua loukkaa. Olen avoin omassa surussani. Mies katsoo minua silloin koiranpentukatseella ja yrittää lohduttaa, mikä tuntuu enemmänkin turhauttavalta.
Puhutteko te yhdessä asiasta?
Puhumme jonkin verran.
Onko miehellä lääkitystä?
Ei ole. Kokeillut on ennen minua jotain lääkettä mikä ei hänelle ollut sopinut. Pitäisikö olla lääkitystä?
Oletko kertonut miehelle vaihtoehtoiset toimintatavat vai oletko vain jäänyt sivuhahmoksi tämän elämään ja odotat muutosta?
Luultavasti sekä että. Olen kertonut, että jos asiat eivät muutu ja suhde ota vakaampaa suuntaa, lähden ja hän saa siivota jäljet. On tietoinen asiasta, mutta luulen että hän elättelee helppoa tietä, eli että vain unohtaisin koko asian ja jatkaisin hänen kanssaan ilman muutoksia. Joudun itse potkimaan itseäni, että pitäisin tästä lähtölupauksestani kiinni määräajan tullessa. Määräaika on sovittu miehen kanssa yhteisesti. Sivuhahmo luultavasti olen ainakin ensimmäisen vuoden ollut, kun olen vain kiltisti odottanut että hän potkisi itseään perseelle.
Vierailija kirjoitti:
Tutulta kuulosta. Itse jaksoin vuoden verran kuunnella kuinka ex oli miehelle hänen Elämänsä Rakkaus ja kuinka mies tuskin koskaan löytää samanlaista rakkautta enää koskaan. Aina humalassa puhui näitä juttuja, eli joka vkoloppu.
Jälkeen päin ihmettelen, miksi kuuntelin tuota niinkin pitkään.
Olen pahoillani. Luultavasti perästä tullaan. Toivottavasti sinulla on nykyään hyvä mies, jolle tunnet olevasi ykkönen, vaikka kaikki ei aina täydellistä olisikaan.
Jättäisin jo tuon masennuksen takia. jos on noin kroonikko, ja hoitaa itseään vielä märehtimällä menneessä, niin parannusta ei ole luvassa, sen voin kertoa. Oma mieheni kärsi hevletintuskat eron myötä, ja pari vuotta meni ennen kuin pääsi jaloilleen (heillä on 2 lasta), mutta sen jälkeen on ollut tyytyväinen vain että eroon pääsi mokomasta.
Juu, vastauksistasi päätellen lähtisin ja perään en vilkuilisi. Mitä ap saat tuosta suhteesta? Oletteko te koskaan "me" vai oletteko aina vain Liisa ja Matti + Matin exä Maija? Jos tämä "Maija" on noin täysillä suhteessanne mukana, niin mitä tulevaisuutta suhteella on? Olet miehelle vain Maijan korvike, ihan kelpo varareikä ja huolehtija, joka on kiva olla olemassa, mutta jos Maija näyttäisi hieman vihreää valoa, niin Matti ei enää edes muistaisi sinua. Matin ajatukset ovat vain Maijassa, sinä näyttelet ihan sivuroolia.
Lapsia ei ainakaan kannata alkaa tekemään tuohon suhteeseen. Vaikka ehkä joku ajattelisi, että niillä saisi Matin lukittautumaan sinuun ja suhteeseen, niin ei se nyt niin mene, vaan Matti jatkaa haaveilujaan.
Itsepä tiesi tietenkin valitset, mutta miksi hakata päätään seinään vielä kauemmin kun elämässä on niin paljon terveempiäkin miehiä kuin Matti.
Apua osoitteesta (Priestadu@gmail.com) oli ihanaa, minä ja vaimoni olemme taas yhdessä kahden vuoden eron jälkeen, Herra siunatkoon sinua ja temppeliäsi.
Ei auta