Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perheet jotka vaihtavat asuinmaata parin vuoden välein eivät välitä lapsistaan
22.09.2007 |
Siskoni on juuri tällainen, hänen mielestään on " hienoa" kun voi asua useissa eri maissa, mutta eivätpä välitä miehensä kanssa yhtään lapsistaan. Heidän lapsensa kärsivät tästä, ovat jo teini-iässä ja mitään " pysyvää" kotia heillä ei ole ollut. Parin vuoden välein vaihtuu koulu, kaverit, koti, asuinmaa ja asuinympäristö kulttuurineen ja kielineen.
Miksi aikuiset eivät voi ajatella lapsiaan vaan oma halu menee kaiken edelle?
Kommentit (78)
Osa tekee tuota pienemmässä mittakaavassa. Muuttaa jatkuvasti Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein huonoimpia vanhempia ovat nämä komennuksille lähtevät, jotka asettavat itsensä ja uransa omien lastensa edelle. Maa vaihtuu tasaiseen tahtiin, ja lapsia vain roikutetaan perässä välittämättä siitä, mitä he ovat jatkuvasta muuttamisesta mieltä.
Jos haluaa luoda uraa, kannattaa jättää lapset hankkimatta. Uraäidit eivät yksinkertaisesti voi olla hyviä äitejä, sama koskee uraisiä. Lapset tarvitsevat 100% panostusta kasvaakseen onnellisiksi ja tasapainoisiksi aikuisiksi ja tätä eivät uravanhempien lapset voi koskaan saada. Uravanhemmilla lapset eivät ikinä ole ykkösprioriteetti elämässä ja tämän huomaa pelkästään jo heidän käyttäytymisestään.
vieraassa maassa olevan hyvän kodin ja arjen.
näiden täytyisi olla ainoat vaihtoehdot; työttömyys tai asuminen ulkomailla vanhemman työn vuoksi? Mikäli töitä oikeasti haluaa tehdä, niitä kyllä saa myös Suomessa, jossa lapset voivat kasvaa turvallisesti!
no mulla on kokemusta ystäväpiirissä siitä, että ainoat alan työt ovat ulkomailla tai että firmasta sanotaan, lähde ulkomaankomennukselle, tai sitten irtisanotaan. Itse en usko, että Suomi voisi olla ainoa turvallinen ja hyvä maa lapsen kasvaa, vaikka vertailukohteita ei tietty olekaan, kun en ole muualla asunut. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu juu...meidän ihana paratiisimme....
t kuin Suomessa, joten en kylla yhdy ap:n mielipiteeseen. Maailmallaolo tuo avaruutta koko perheen katsantoihin ja yleensa perhe elaa todella tiiviisti ulkomailla. Taalla kun ei usein aidit ole toissa ja heilla on aikaa huolehtia lapsistaan ja kuljetella heita harrastuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli luokalla yksi tyttö, joka oli elänyt lapsuuden ja nuoruuden jossa muutettiin jatkuvasti maasta ja kaupungista toiseen, ja oli kyllä itsekin sitä mieltä, että ihan hanurista oli moinen touhu. Ja kertoi just sitä, että ahdistaa, kun ei ole juuria oikein missään.
kärsineen siitä jatkuvasta vaihtamisesta. Ei ole yhtään kunnon kieltä, puolia kieliä sitäkin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi kritisoisitkaan oman perheesi ratkaisua, sehän tarkoittaisi ainoastaan sitä, että arvostelisit itseäsi! Kylmä totuus on se, että vanhempiensa takia ympäri maailmaa kuljetetut lapset ovat ikuisesti levottomia sieluja; kykenemättömiä rauhoittumaan yhteen asuinpaikkaan ja elämäntilanteeseen perusturvallisuuden järkyttyä lapsuudesta lähtien.
En kritisoinut ulkomailla asumista vaan sitä jatkuvaa maanvaihtoa! Jos muuttaa ulkomailla lasten kanssa niin eikö voisi yrittää asua jossain maassa pidempään kuin että vaihtaisi koko ajan maata, kun siskoni perhe tekee.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
kärsineen siitä jatkuvasta vaihtamisesta. Ei ole yhtään kunnon kieltä, puolia kieliä sitäkin enemmän.
Itsetunto kärsii ja lapsi kokee juurettomuutta sekä kohtaa vaikeuksia siinä vaiheessa, kun pitäisikin " pysähtyä" , opiskella ja hankkia pysyvä työpaikka.
Mikäli on valinnut asuinpaikkansa oikein lasten turvallisuuden kannalta eikä asu turvattomalla pk-seudulla tai muualla isossa kaupungissa, ja harrastukset voi valita omalta kylältä, lapsi voi elää ja kasvaa turvallisesti ilman, että tarvitsee äidin tai isän aina roikkumaan lahkeessa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole niitä, jotka jää jonnekin Kuhmoon tai Suomussalmelle. Kyllä he yleensä Suomessakin asuvat pääkaupunkiseudulla.
Aina ja jatkuvasti revitään juuriltaan, vaihtuu koti, koulut, kaverit ja ihan kaikki. Juuri sellaista pysyvyyttähän lapsi tarvitsee vaikka se tärkein eli oma perhe tietenkin muuttaa mukana mutta silti. Tunnen 2 perhettä, toiset muuttavat 1-2 vuoden välein (asuvat ulkomailla ja siellä maan sisällä muuttavat) ja toiset muuttavat täällä suomessa 1-2 vuoden välein. Ovat juuri taas muuttamassa ja tietävät jo nyt, että muuttoratkaisu on taas väliaikainen eli muuttavat kuulemma sitten taas parin vuoden päästä... Tämä on heillä viides koti viiden vuoden aikana...
... ja ilman kunnollista/kattavaa elämänkokemusta, saadaan tämmöistä edellä nähtyä fanaattista " oma maa mansikka" - paatosta. Itse (aikoinani perheettömänä) ulkomailla pitkiä aikoja asuneena näen asiassa myös hyviä puolia: sopeutuvaisuuden lisääntymisen, maailmankuvan avartumisen, kielitaidon paranemisen, eri kulttuurien syvällisen tuntemisen jne jne jne. Liian usein muuttaminen tietenkin luo juurettomuutta, sen kielikoulussa oppivelvollisuuteni suorittaneena allekirjoitan, mutta muutamat ulkomaankomennukset eivät lasta pilaa! Kuka ap on oikein sanomaan, että edellä luettelemani seikat eivät edesauttaisi laspen onnellisuutta siinä missä jossain tiukkapipoisessa ja sulkeutuneessa maalaispitäjässä koko ikänsä asuminen.
Siskonlapseni itse ovat kertoneet kuinka heitä inhottaa aina hankkia uusia kavereita, mennä uuteen kouluun jne. Vanhemmat vaan sanovat, että kyllä te sitten sopeudutte jne. Mutta heille ei tunnu lasten mielipiteet merkitsevän.
Nyt on siskonlapsilla kuudes maa menossa ja molemmat vasta teini-ikäisiä. Eivät osaa englannin ja suomen lisäksi yhtäkään kieltä kunnolla, kovasti on aloitettuja kieliä, mutta ne unohtuu kun pääsee opettelemaan yhtä kieltä vuoden tai kahden ajan ja sitten taas vaihtuu maa...lapsilla ei ole mitään " tukikohtaa" , ei paikkaa, jota voi kutsua kodiksi. Mielestäni ei ole ollenkaan tervettä lasten kasvulle.
t. ap
Vierailija:
14, no niinhän Suomessakin täytyy
ei ole niitä, jotka jää jonnekin Kuhmoon tai Suomussalmelle. Kyllä he yleensä Suomessakin asuvat pääkaupunkiseudulla.
Eikä kai kukaan täysjärkinen voi ajatella, etteikö maalla asuvat kykenisi muuttamaan ulkomaille. Olen minä ja moni muukin asunut, ja silti asun nyt maalla. Kaikki eivät vaan arvosta ulkomaita tai pääkaupunkiseutuakaan. Molemmissa asuneena arvostan suomalaista turvallista maaseutua.
Osaan kieliä ja omaksun eri kulttuureja ja eri käytösmalleja.
Vanhempani ovat mitä parhaimpia vanhempia, ja tällä hetkellä jo isovanhempia.
Meiltä ei ole puuttunut ikinä rakkautta.
Joten väittämäsi on kuiva yleistys asiasta, josta sinulla ei ole henkilökohtaista kokemusta.
Alue: Aihe vapaa
maata ja kaupunkia lapsena vaihtaneisiin. Olen asunut mm. eri puolilla USA:ssa, Australiassa, Kanadassa ja toki Suomessakin, mutta pysyvää minulla on ollut rakastava PERHE. Äiti oli pitkään kotiäitinä ja sisarusten kanssa minulla on ollut hyvin läheiset välit. Ei tuo eri maissa asuminen minua mitenkään traumatisoinut ja nyt aikuisenakin on ollut helppo sopeutua mm. työpaikalla monista kulttuureista / kansallisuuksista koostuvaan työporukkaan. Lahjaksi olen saanut myös täydellisen kaksikielisyyden, joka on ollut minulle suuri etu niin työnhaussa kuin kaveripiirissäkin - iso osa ystävistäni täällä Suomessakin on englanninkielisiä.
Olen asunut ulkomailla myös aikuisena kahteen otteeseen ja lähi vuosina varmasti lähdemme taas pariksi vuodeksi lapsemme kanssa ulkomaille. En usko hänen siitä mitenkään kärsivän koska itsekään en kärsinyt eikä lapsen kehitykselle ole tärkeintä ympäristön pysyvyys vaan tärkeiden ihmisten pysyvyys. Kyllä, lapsemme isovanhemmat osaavat tulla meille yhtä hyvin kylään lentämällä ulkomaille kuin ajamalla autolla Suomessa.