Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perheet jotka vaihtavat asuinmaata parin vuoden välein eivät välitä lapsistaan
22.09.2007 |
Siskoni on juuri tällainen, hänen mielestään on " hienoa" kun voi asua useissa eri maissa, mutta eivätpä välitä miehensä kanssa yhtään lapsistaan. Heidän lapsensa kärsivät tästä, ovat jo teini-iässä ja mitään " pysyvää" kotia heillä ei ole ollut. Parin vuoden välein vaihtuu koulu, kaverit, koti, asuinmaa ja asuinympäristö kulttuurineen ja kielineen.
Miksi aikuiset eivät voi ajatella lapsiaan vaan oma halu menee kaiken edelle?
Kommentit (78)
ja taas tuota lässytystä, että suomi on ahdasmielinen...ei todellakaan ole ja mikään kansainvälisyys ei ole mikään " paremmuuden mitta" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oletkos koskaan tainnut itse käydä suomen rajojen ulkopuolella....?
En pidä ulkomailla asuvia ihmisiä yhtään sen parempina kuin Suomessa asuvia. Samoin olen huomannut miten huono monissa maissa on ulkomaalaisen asema.
Vierailija:
oletkos koskaan tainnut itse käydä suomen rajojen ulkopuolella....?
Vierailija:
Samoin olen huomannut miten huono monissa maissa on ulkomaalaisen asema
Vierailija:
Eniten säälin kuitenkin niitä lapsia, jotka joutuvat koko ikänsä asumaan jossain ankeilla peräkylillä, ahdasmielisessä pikkukaupungissa tai haja-asutusalueella, oli se sitten Suomessa tai ulkomailla. Kyllä vanhempien velvollisuus on taata lapselleen mahdollisimman monipuolisesti virikkeellinen kasvuympäristö, jossa hän pääsee toteuttamaan taipumuksiaan ja näkemään mahdollisimman monentyyppistä elämää ja ihmisiä.
Kyllä ne lapset ehtii myöhemminkin saada niitä " virikkeitä" muusta maailmasta. Itse arvostan pysyviä juuria ja kaverisuhteita lapsuudessa.
Itse olen myös pikku-pikkupaikasta kotoisin ja ylpeä siitä. Asuin 10v Helsingissä, jossa muuten esikoinenkin syntyi. Sen jälkeen muutettiin työn perässä pariin otteeseen ja nyt on onneksi pysyvä työpaikka täällä tosi pienessä pikkukaupungissa. (ja on todellakin pysyvä, sillä meidän alan ihmisistä on täällä päin pulaa)
En todellakaan koe, että lapset jäävät jostain tärkeästä paitsi, vaikkei asutakaan ulkomailla eikä suuremmissa kaupungeissa.
Niitä virikkeitä saa ihan täälläkin. Ehkä erilaisia kuin jossain muualla, mutta miksi täältä saadut virikkeet ja elämisen malli olisi jotenkin huonompaa kuin joku toinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
En todellakaan koe, että lapset jäävät jostain tärkeästä paitsi, vaikkei asutakaan ulkomailla eikä suuremmissa kaupungeissa.
Niitä virikkeitä saa ihan täälläkin. Ehkä erilaisia kuin jossain muualla, mutta miksi täältä saadut virikkeet ja elämisen malli olisi jotenkin huonompaa kuin joku toinen
luepas mitä viestiä sitteerasin oman viestini alussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Lapselle on tosi avartavaa saada kokea esimerkiksi kaksi erilaista kulttuuria ja oppia uusi kieli perusteellisesti. Siksi se, että perhe vaihtaa asuinmaata kerran, tai korkeintaan lapsen koulu-uran aikana on pelkästään positiivista.Eniten säälin kuitenkin niitä lapsia, jotka joutuvat koko ikänsä asumaan jossain ankeilla peräkylillä, ahdasmielisessä pikkukaupungissa tai haja-asutusalueella, oli se sitten Suomessa tai ulkomailla. Kyllä vanhempien velvollisuus on taata lapselleen mahdollisimman monipuolisesti virikkeellinen kasvuympäristö, jossa hän pääsee toteuttamaan taipumuksiaan ja näkemään mahdollisimman monentyyppistä elämää ja ihmisiä.
Voin vaan sinulle sanoa, että Suomessa on ulkomaalaisilla asiat HELVETIN hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toki onhan se kamalaa jos joutuukin itse kokemaan joskus sen ulkopuolisuuden olon. sitten on kiva tulla takaisin kotiin ahdasmieliseen ja suvaitsemattomaan suomeen ja yhtyä kuoroon...
Mutta valtaosalla lapsista kaverit ovat niitä, joiden luokse mennään koulun jälkeen. Niitä, joita nähdään lähes joka päivä ja joiden kanssa tehdään kaikkea.
Miten on mahdollista että lapsi ei vaihda ystäväpiiriä mennessään uuteen maahan? Toki vanhat voivat säilyä, mutta käsittääkseni hänen on kyllä yritettävä löytää joka maasta aina uudet kaverit joiden kanssa oleskelle, jollei sitten ole pelkästään kotona mesessä tms. viihtyvää sorttia... Ja tuo kavereiden hankkiminen ei aina ole välttämättä helppoa.
Ja vielä ihan yleinen huomio: miksi matkustelleet perheet saavat vapaasti arvostella paikallaan pysyviä, mutta paikallaan pysyvät eivät matkustelevia..? Ihan yhtä paljon molemmilla on kokemusta toistensa elämistä!
Ja pitääkö kaikki kokea itse jotta saa oikeuden kritiikkiin? Minä tiedän esimerkiksi että lapsi kärsii kun häntä lyödään ja kritisoin kaikkia jotka näin tekevät, siitäkin huolimatta että minulla ei ole mitään kokemusta lyömisestä (ei lyöjänä eikä lyötynä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on asiat todellakin hyvin ulkomaalaisten kohdalla..monissa maissa meitä ei muuten edes suostuttu palvelemaan kaupassa kun mies oli musta...että siinäkin miettimistä henkilöille, jotka jaksaa aina valittaa Suomen " rasistisuudesta" .
t. 85
Vierailija:
toki onhan se kamalaa jos joutuukin itse kokemaan joskus sen ulkopuolisuuden olon. sitten on kiva tulla takaisin kotiin ahdasmieliseen ja suvaitsemattomaan suomeen ja yhtyä kuoroon...
Suomi on hyvä maa ulkomaalaisille yhtälailla kuin suomalaisille jos puhutaan ihan käytännön elämän tasolla. Ja myös rasismista.
Ymmärrän ap:n pointin. Tietysti lapset kärsivät jos perheen asuinpaikka vaihtelee parin vuoden välein. Jokainen voi tehdä itse ratkaisunsa: ei kaikkeen tarvitse työnkään takia alistua. Jos asettaa työn ETUSIJALLE lapsistaan niin ei se ole mielestäni oikea ratkaisu. Eli työtä tietysti saa ja tuleekin tehdä, mutta ei sen tartte olla sellaista, että pitää jatkuvasti muuttaa kulttuurista toiseen. Esim. jos haluat diplomaatiksi niin kannattaa miettiä mitä saa ja mitä menettää. Ei elämä ole pelkkää uraa ja työtä, toivottavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomailla saa sentään kokemusta eri kulttuureiat ja kielistä= rikkaus tulevaa elämää varten.
Siispä, lapsen kannalta pitäisi pysyä pitkään samassa paikassa, oli se sitten Suomi tai muu maa.
Lapselle on tosi avartavaa saada kokea esimerkiksi kaksi erilaista kulttuuria ja oppia uusi kieli perusteellisesti. Siksi se, että perhe vaihtaa asuinmaata kerran, tai korkeintaan lapsen koulu-uran aikana on pelkästään positiivista.
Eniten säälin kuitenkin niitä lapsia, jotka joutuvat koko ikänsä asumaan jossain ankeilla peräkylillä, ahdasmielisessä pikkukaupungissa tai haja-asutusalueella, oli se sitten Suomessa tai ulkomailla. Kyllä vanhempien velvollisuus on taata lapselleen mahdollisimman monipuolisesti virikkeellinen kasvuympäristö, jossa hän pääsee toteuttamaan taipumuksiaan ja näkemään mahdollisimman monentyyppistä elämää ja ihmisiä.
Ystäväni kuuluu näihin, jotka lapsena muuttivat muutaman vuoden välein, mutta on aina pitänyt tätä rikkautena. Huolimatta siitä, että tiettyä juurettomuutta onkin tuntenut. Ystävällä pysyvyyttä edusti isoäidin koti. Siellä oltiin aina kesäisin, riippumatta siitä missä asuttiin, ja paikka oli hänelle todella tärkeä ja on edelleen, vaikka isoäiti on jo kuollut. Voin kuvitella, että joillain ulkomaanelävillä samanlaiseksi tärkeäksi paikaksi tulee esim. kesämökki Suomessa.
Minä olen muuttanut (vasta aikuisena) noin parikymmentä kertaa, enimmäkseen Suomessa. Enimmäkseen sinkkuna tai miehen kanssa kahdestaan, mutta 4-vuotias esikoinen on ollut kahdessa muutossa mukana, 2-vuotias kuopus yhdessä. Toivon kovasti, että voisimme asettua ennen kuin lasten koulu alkaa, mutta se riippuu mieheni työtilanteesta. Minulle työtä löytyy helpommin, mutta miehen alalla vapaita paikkoja on pari vuodessa :-( Tietysti hän voisi unohtaa yliopistolla kuluttamansa vuodet ja ryhtyä esimerkiksi siivoojaksi. Toistaiseksi muutamme työn perässä, kun lapset on pieniä eikä heillä ole tiiviitä kaverisuhteita, jotka joutuisi jättämään.
En voi tajuta, miten ja millä perusteella joku väittää lapselle olevan vain hyväksi kerran vuodessa muuttaminen! Ihan uskomatonta skeidaa!!
Muutto tai kaksi ei heilauta tervettä lasta mihinkään suuntaan, mutta kymmenet muutot esim. kouluikäisenä eivät voi olla jättämättä negatiivisia jälkiä!
Alue: Aihe vapaa
väitättekö että suomen kansailainen joka on aian asunut suomen rajojen sisäpuolella on jotenkin parempi ihminen arvoiltaan ja elämänkatsomukseltaan kuin muiden maiden ihmiset tai monen kansallisuuden omaavat...???
mun mielestä suomessa vallitsee kyllä aika ahdasmielinen ja suvaitsematon ilmapiiri kansainvälisesti ajatellen, eikä tämä ole todellakaan lammikon ainut ankka.