Miksi suomalaiset on niin jyrkkiä ja suorasanaisia?

Mielummin niin kuin että kaunistellaan turhaan eikä sanota suoraan. Ihmiset loukkaantuu liian helposti nykyään.

Blaah.. Ja kaikilla jotka on äänessä on aina sama mielipide joka on että hiljaiset lyttyyn me oikeat ihmiset tässä meuhkataan ja laitetaan asiat kuntoon eli päin metsää.

Jotkut on. Enemmän pidän suomalaisena piirteenä sitä että ollaan mukavia ilman mitään jäykkiä muodollisuuksia ja sallitaan sellainen ihmismäisyys.

Koska meidät on kasvatettu siten, että menestys saavutetaan rehellisyydellä ja kovalla työllä eikä valheilla ja mielistelyllä. Tuon kasvatuksen tosin voi jo laittaa romukoppaan, koska maailma on muuttunut ja parhaiten menestyvät ne, jotka eniten ehtivät muita kusettaa. 

Epäkohtelias käytös ja epäkunnioittava asenne on todella alhaista. Eikä liity yhteiskuntaluokkaan vaan perus ihmisyyteen. Tuntuu olevan joku tarve oikein näyttää että minä olen sinua parempi. Eikö kukaan opeta nousemaan torakan tasolta.

Koska suomalainen ei halua kuluttaa liikaa aikaa esim. neuvotellakseen tai ollakseen vieraskorea. 😉

Ap, sinä itse syyllistyt nyt juuri siihen. Yleistät ja loukkaat. Olisi tuon asian voinut muotoilla aivan toisin ja rakentavammin. Vaikka näin:

Miksi jotkut ihmiset ovat kovin suorasukaisia ja ilmaisevat mielipiteensä kysymättä ja loukkaavasti? Kokevatko he sen ihanteeksi? Onko se kenties jotakin, jota on perinteisesti pidetty hyveenä suomalaisessa kulttuurissa?

On pidetty. Suomalainen sananlaskukin sanoo, että "räkänokastakin mies tulee vaan ei turhan naurajasta". Ja että "puhuminen on hopeaa, vaikeneminen kultaa".

Puheliaisuus on yhdistetty huijaamiseen ja epäaitouteen, vaikka tietysti jokainen järkevä ihminen ymmärtää, että epäaito huijari voi olla mitään puhumattakin.

Minä veikkaan, että kyse on myös sosiaalisten taitojen heikkoudesta. Kuvitellaan, että oma mielipide on The Oikea, ja se pitää sanoa, vaikkei kysyttäisi. Ja jos joku kertoo omista ongelmistaan, kuvitellaan, että hän kysyy neuvoa, ja sitähän tyrkytetään, vaikka toinen olisi kaivannut vain kuuntelijaa ja empatiaa.

Sitä paitsi jokaisen, joka pitää itseään rehellisenä, kun laukoo toisille negatiivisia kommentteja, kannattaisi miettiä hetkisen. Onko se negatiivinen kommentti AINOA, mikä tulee mieleen? Voisiko asiasta löytää MYÖS positiivista sanottavaa, joka on ihan yhtä lailla rehellistä? Ja sanoa mieluimmin sen positiivisen? Onko negatiivisesta kommentista toiselle jotakin hyötyä enää tässä vaiheessa, vai haluanko kenties sanoa sen vain oman kateuteni takia tai nostaakseni omaa arvoani?

Esimerkki. Työkaveri osti uuden auton pitkän jahkaamisen jälkeen. Yksi työkaveri tokaisi heti, että ihan väärä malli ja huono ostos, "hän ei ainakaan huolisi vaikka ilman saisi".

Toinen taas (vaikkei hänkään olisi ko. mallia ostanut) sanoi, että "mahtavaa, että löysit mieleisesi auton, oletkin tosi kauan miettinyt ostoa, nyt sitten pääset juhannuksena mökille omalla autolla!"

Ensimmäinen lyttäsi ja täysin turhaan: kauppa oli jo tehty, joten mollauksesta tuli vain työkaverille paha mieli. Toinen myötäeli työkaverin iloa uudesta hankinnasta ja totesi tosiasian: autolla voi liikkua kätevästi. Toinen ei valehdellut, mutta oli viisas ja ymmärsi, että jälkikäteen mollaamisesta ei ole kenellekään hyötyä, vain pahaa mieltä.

Tuo saattaa johtua myös ihan itsestäsi, sillä omalla kohdallan en moista havaitse.

Tuo saattaa johtua myös ihan itsestäsi, sillä omalla kohdallan en moista havaitse.

Kunpa kaikki suorapuheisena itseään pitävät kestäisivät heihin itseensä kohdistuvaa suoraa puhetta!

Vierailija kirjoitti:

Koska meidät on kasvatettu siten, että menestys saavutetaan rehellisyydellä ja kovalla työllä eikä valheilla ja mielistelyllä. Tuon kasvatuksen tosin voi jo laittaa romukoppaan, koska maailma on muuttunut ja parhaiten menestyvät ne, jotka eniten ehtivät muita kusettaa. 

Ei minua ainakaan ole kasvatettu noin, siksi se tuntuukin loukkaavalta ja töykeältä. Samoin kuin small talkin puute.