5v ja en pärjää lapsen kanssa

Millaisella äänellä komennat? Tuollaiseen holtittomasti ei tepsi mikään normaalilla äänellä sanottu. Kun komennat niin katso tiukasti silmiin ja normaalia matalammalla äänellä sanottu tiukasti mitä mieltä asioista olet. Meillä yhdellä lapsella oli joku vaihe, jossa selvästi etsi sitä viimeistä rajaa. Opin tuolloin, että juttu on laitettava poikki heti tiukalla otteella. Jos sai hölmöillä ensin vähän ja sitten vielä ja vielä vähän, kun ne jutut ei vielä olleet kovin vakavia niin päätyi ihan holtittomaan tilaan, jossa ei enää kyennyt tajuamaan mitään puhetta eikä seurauksia. On nykyään erittäin hyvin käyttäytyvä teini, että kyllä se siitä aikanaan

Vierailija kirjoitti:

Millaisella äänellä komennat? Tuollaiseen holtittomasti ei tepsi mikään normaalilla äänellä sanottu. Kun komennat niin katso tiukasti silmiin ja normaalia matalammalla äänellä sanottu tiukasti mitä mieltä asioista olet. Meillä yhdellä lapsella oli joku vaihe, jossa selvästi etsi sitä viimeistä rajaa. Opin tuolloin, että juttu on laitettava poikki heti tiukalla otteella. Jos sai hölmöillä ensin vähän ja sitten vielä ja vielä vähän, kun ne jutut ei vielä olleet kovin vakavia niin päätyi ihan holtittomaan tilaan, jossa ei enää kyennyt tajuamaan mitään puhetta eikä seurauksia. On nykyään erittäin hyvin käyttäytyvä teini, että kyllä se siitä aikanaan

Tiukasti tietenkin. Ja juurikin tarvittaessa otan käsistä kiinni ja silmiin katsoen. Yleensä nauraa päin naamaa ja koittaa rimpuilla irti. Tai uusimpana ei suostu katsomaan silmiin vaan pitää silmät kiinni ja naureskelee.

Onko aggressiivinen, tunteiden ilmaisussa vaikeuksia? Tutkimusten mukaan aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi hyötyy eniten empatiasta, eli saa kokemuksen ymmärretyksi tulemisesta ja mallin myös oikeanlaisesta käytöksestä. Tämä ei tietenkään poissulje kuria ja rajoja, joita lapsi myös tarvitsee.

Kuinka paljon lapsella on aitoa mahdollisuutta vaikuttaa arkeensa? En nyt tarkoita mitään leluilla lahjomista, vaan ihan sitä että kuinka paljon tuette lapsen itsenäisyyttä ja otatte osalliseksi arkeen? Tä voi tapahtua esim vastuualueena kodinhoidossa tms sekä lisäksi oikeutena päättää kerran viikossa ruoka tms.

Joskus sitä vaan kasaantuu kaikki, eikä välttämättä enää vanhempana näe sitä tilannetta objektiivisesti. Olisi hyvä jos saisit lapsen hoitoon päiväksi pariksi, jotta voisit rauhassa miettiä uusia toimintamalleja. Tsemppiä sinulle kovasti, älä syyllisty liikaa ja muista hankkia apua (ja tutkimuksia) jos siltä tuntuu.

On todellakin vaikeuksia tunteiden hallinnassa. Ja kun tulee se kiukku niin sitä on purkamassa nyrkit ojossa - minuun.

Ja tämä on melko uutta. Pienempänä ei ollut samoja ongelmia, edes taaperoiässä ei ollut kovinkaan fyysinen/ agressiivinen.