Lue keskustelun säännöt.
Onneksi olen uraäiti.
21.06.2017 |
Taas viikonloppuna kuuntelin yhden matalapalkka-alalle kymmenen lasten kanssa kotona vietetyn vuoden jälkeen kouluttautuneen "äippylin" avautumista siitä, kuinka onneksi tuli oltua lasten kanssa kotona pitkään koska sitä ja tätä.
No ihan rehellisesti mä en näe mitään eroa mun ja hänen lapsissaan, mitä nyt hänen yksi lapsensa meinasi lähteä teinisekoilujensa takia huostaan. Saman ikäisiä on ja yhtä monta.
Siinä näen sen sijaan ison eron, miten mielekästä meillä on työelämässä, millaista palkkaa saamme, millainen eläke tulee olemaan jne.
Mutta eiköhän se ihan rehellisesti ole niin, että ne jotka pärjää työelämässä, myös tekee sen. Ne jotka ei, on kotona "lasten takia". Ja hokee sitä vielä vuosia ja vuosikymmeniä sen jälkeen, kun sillä ei enää ole mitään merkitystä.
Kommentit (15)
Jostain syystä kuitenkin lähes kaikki uraihmiset, etenkin miehet, jotka eivät siellä kotona ole olleet, myöntävät vanhempana, että olisi pitänyt olla lasten kanssa enemmän silloin kun he olivat pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että oot tyytyväinen elämääsi! Se on tärkeää!
Älä vielä kehu, lapsista ei koskaan tiedä mitä ne tulee tekemään. Itse jäin kotiin kun olin 36 vuotias enkä aio enää koskaan palata töihin, olen nyt noin 50 v. En saa mukaan rahoja ja omaisuutta kun kuolen, nyt vain nautin elämästä ja perheestäni.
Vaivaako sua kuitenkin jotenkin tuo asia jollain tavalla, kun koit, että täytyy tehdä noinkin pitkä avaus asiasta ja kutsua itseäsi vielä oikein uraäidiksi sekä hiukan halventavasti "äippyleiksi" niitä muita? Itellä ei tulis edes mieleen tollainen. Olen onnellinen, että olin lasten kanssa, kun olivat pieniä, mutta onnellinen olen myös töistäni nyt. Aikaa aikaa kutakin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän nuo ole jokaisen perheen valitoja. On totta, että en itse usko olevani päivystyksessä sairaanhoitajana korvaamaton. Omille pienille lapsilleni sitä kuitenkin olen. Työpaikka onneksi on, sitten kun päätän jatkaa työelämää.
Olipa muuten surkeaa tekstiä sun aloitus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mullakin on (jonkinmoinen) ura, pidän työstäni ja haluan edetä siinä, on korkea koulutus ja hyvä palkka, mutta olen silti kokenut hyväksi, että lapset saavat olla kotona n. 3-vuotiaiksi ja niin ovat olleetkin. Mä olen ollut kotona vähän alle 2v per lapsi ja mies on ollut vähän yli vuoden. Lisäksi meillä on vapaat työajat joten lapsilla ei ole koskaan ollut pitkät hoitopäivät. Olemme tarpeen mukaan jatkaneet työpäivää illalla lasten nukkuessa. Ainakaan tähän mennessä tällä ei ole ollut mitään negatiivisia vaikutuksia kummankaan uraan. Ei se, ettei halua laittaa lapsia taaperoina hoitoon tarkoita välttämättä mitään 10v kotona olemista.
En mä mikään kotiäiti ole ollut vaikka lapset onkotona kolmivuotiaiksi hoidettu. Mies hoitanut puolet siitä ja opintoja tehty siinä samalla. Kotihoito ei ole yhtäkuin kotiäitiys, meillä se on arvovalinta johon kumpikin vanhempi on satsannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta tai oikeaa tapaa elää...Olen itse ehkä enemmän kultaisen keskitien kannattaja joka asiassa.Elä ja anna muidenkin elää..
Luulisi fiksun uraäidin ymmärtävän erilaisia elämäntilanteita ja valintoja. Ettei nyt kuitenkin vähän kaivelisi? Älä suotta! Olet varmasti ihan hyvä äiti myös :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä juuri jätin hakemukset. Osa-aikatyötä kunnes kuopus on kolme. Toivotaan, että työnantajalle sopii, olen asiantuntija.
En kyllä tätä lasten vuoksi tee, vaan itseni.
Lapsen parhaaksi valintoja voi tehdä myös jäämättä kotiin. Liukuvat työajat ja osottainen hoitovapaa mahdollistavat sen, että lasten ei tarvitse olla pitkiä päiviä hoidossa.
Kukaan ei ole korvaamaton työssään, mutta voi olla , että äiti tarvitsee jotain muuta kuin hiekkalaatikon reunalla istumista ja sitäkin ehtii lyhennetyllä työviikolla tekemään.
Äiti, jonka teinipoika valitsi juuri soittokappaleekseen äidin lempibiisin ja joka halailee edelleen. Ja joka on ollut kotona maksimissaan reilun vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä töitä teet? Aikamoinen ura saisi olla, että itsellä menisi lasten edelle. Sain oman "urani" aika mukavaan jamaan ennen lasta, niin voi hyvällä omalla tunnolla nauttia lapsen kanssa kotona pitkäänkin.
Sellaista elämä on. Ihmiset on erilaisia ja tilanteet myös. Minkälaisia vastauksia haluaisit tähän saada? Tukea omille valinnoillesi vai haukkuja kuvailemiltasi kotiäideiltä?