Raskaus on tehnyt minusta itsekeskeisen

Asun mieheni kanssa ja meille on tulossa lapsi, molempien ensimmäinen ja ollaan yksimielisesti päätetty että lapsi on tervetullut. Olen viimeisilläni raskaana ja minusta tuntuu , että olen sen myötä alkanut ajatella vain itseäni. Nytkin minulla olisi menoa pois kaupungista ja samalla ajattelin hakea tarvikkeita vauvalle, joita meillä vielä ei ole. Mies sanoi, että lähde bussilla, koska hän haluaa olla kotona. Hämmennyin sillä olin etsinyt sopivia myyjiä keneltä voisin ostaa käytettynä ns. kalleimmat ja isoimmat hankinnat ja käytin siihen todella aikaa, että saataisiin mahd. halvalla. Esim. Hoitoalusta ja turvakaukalo.
Eihän kukaan voi loukkaantua jos toinen ei halua lähteä kotoa eihän ? Olin siis ajatellut että mentäisiin autolla yhdessä, minulla ei ole korttia. Sanoin sitten että enkai bussilla hae tavaroita kotiin kaupungista toiseen ja miehen mielestä niitä ei sitten tarvitse edes hakea vielä, että joskus myöhemmin. Enää pari kk laskettuun ja muutto edessä, niin ajattelin, ettei kaikki kerralla niskaan tulisi, hommattaisiin "ajoissa". Muutenkin bussiasemalta kestää kävellä paikkoihin joissa minun olisi pakko käydä, enkä nauti olostani harjoitussupistuksien, närästyksen ja liitoskipujen kanssa, edes koiran kanssa ei voi kunnolla kävellä pysähtelemättä välillä, niin kai oletin että mies haluaisi ettei tarvitse montaa kilometriä mennä jalan. Miten voin loukkaantua tästä niin paljon, en ymmärrä...