Lue keskustelun säännöt.
Miehen loukkaukset ja siitä johtuva haluttomuus - mitään tehtävissä?
19.06.2017 |
Parisuhteemme on ollut hirveän riitaisa ja vaikea monta vuotta. Ollaan tapeltu lähes päivittäin jostain, tehty ja sanottu mitä hirveämpiä asioita toisillemme. Jälleen kerran yritämme uutta alkua, aloittaa ns. puhtaalta pöydältä ja kokeilla, josko tästä vielä jotain tulisi.
Uusi alku ja yrittäminen on mennyt muuten ihan mallikkaasti, mutta yksi asia vaivaa: haluttomuus. En jerta kaikkiaan halua enää miestäni, enkä halua ns. antautua hänelle enää seksuaalisesti. Tämä johtuu niistä hirveistä loukkauksista ja ilkeistä kommenteista, joita mies on vuosien aikana mulle viljellyt. On ollut selvää, että molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus on ollut tipotiessään vuosia. Mies on nimitellyt minua toinen toistaan hirveämmällä tavalla, joka sitten on johtanut siihen, etten nää häntä enää haluttavana.
Onkohan asialle tehtävissä enää mitään? Seksiä kyllä haluan ja himoa löytyy, ei vaan miestäni kohtaan enää. Joku tässä tökkii. Kyse ei ole siitä, etteikö mies olisi fyysisesti haluttava. Hän on, ja paljonkin! Mutta henkisellä puolella herkkyys ja luottamus ovat jotenkin kuolleet haukkujen ja ilkeilyjen vuoksi.
Kommentit (29)
Ei ole tehtävissä mitään: paluuta ei ole. Omasta kokemuksestani sanon näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sanoilla on iso merkitys. Kertovat mitä sisimmässään ja sydämessään tuntee.
Sama kuin toinen vastaaja, ei tuosta ole minullakaan ollut enää paluuta. Mies oli edelleen komea (malli), mutta kun se arvostus ja kunnioitus oli mennyttä, juuri samoista syistä (ne mitä hirvittävimmät sanankäänteet millä toisiamme voitiin loukata - ja syyllistyin ihan samaan, en ollenkaan puolustele), niin ei siinä vaan enää voinut toisen edessä olla avoimena, herkkänä, antautuvaisena. Mieti itse kuinka pitkään haluat tuota tilannetta tekohengittää, sanoisin että lopun edessä olette joka tapauksessa.
Ihan kuin tämä olisi nähty joskus toisinkin päin. Nainen voi nalkuttaa suhteessa vuosia, ja miehen pitäisi silti haluta naista. Se on todella vaikeaa. Juuri siksi ymmärränkin, että aloittajan halut ovat tiessään. Parisuhde kyllä tuhoutuu ennen pitkää, jos haukkuu toista. Loukkaamista ei saa yleensä anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tee itsellesi palvelus ja eroa. Loukkauksista ei pääse yli.
Epäilinkin, että saan enimmäkseen kehoituksia erota. Mutta olisiko mitään muuta enää tehtävissä?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelkaa. Avoimesti. Ei se ainakaan haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin toinen vastaaja, ei tuosta ole minullakaan ollut enää paluuta. Mies oli edelleen komea (malli), mutta kun se arvostus ja kunnioitus oli mennyttä, juuri samoista syistä (ne mitä hirvittävimmät sanankäänteet millä toisiamme voitiin loukata - ja syyllistyin ihan samaan, en ollenkaan puolustele), niin ei siinä vaan enää voinut toisen edessä olla avoimena, herkkänä, antautuvaisena. Mieti itse kuinka pitkään haluat tuota tilannetta tekohengittää, sanoisin että lopun edessä olette joka tapauksessa.
Tämä osui niin naulankantaan! Nimenomaan tarkoitin, että toisen edessä ei voi eikä halua enää olla avoimena, herkkänä ja antautuvaisena. Olen kovasti yrittänyt, eteenkin kun mies on sanonut olevansa pahoillaan ja kertonut sanoneensa ilkeitä asioita vain loukatakseni minua. Minäkin olen ollut paha suustani, haistatellut jne. Mutta mies on todella loukannut minua kommentoimalla halveksuen ulkonäköäni, harrastuksiani ja elämääni ylipäätään. Näistä asioista tuntuu olevan vaikea päästä yli, vaikka toinen onkin osoittanut katumuksensa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin tämä olisi nähty joskus toisinkin päin. Nainen voi nalkuttaa suhteessa vuosia, ja miehen pitäisi silti haluta naista. Se on todella vaikeaa. Juuri siksi ymmärränkin, että aloittajan halut ovat tiessään. Parisuhde kyllä tuhoutuu ennen pitkää, jos haukkuu toista. Loukkaamista ei saa yleensä anteeksi.
Luonnevikainen on ihminen, joka halventaa kaikkein kallisarvoisimman asian eli parisuhteen loukkauksilla. Vähän kuin paskantaisi vuoteeseenne ja odottaisi sinun viihtyvän siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luonnevikainen on ihminen, joka halventaa kaikkein kallisarvoisimman asian eli parisuhteen loukkauksilla. Vähän kuin paskantaisi vuoteeseenne ja odottaisi sinun viihtyvän siellä.
Osuvasti sanottu.
Jos ny väkisin haluat yrittää, menkää tehokkaaseen avioliittoterapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en edes ymmärrä, miksi kukaan haluaa loukata toista parisuhteessa. Mutta joku sen aloittaa ja jos siihen ei halua alistua, niin se jatkuu ja jatkuu. En tiedä mitä tapahtuu, jos siihen alistuu.
Oma entinen puolisoni oli sellainen, että tulkitsi minun tekoni ja sanani jatkuvast väärin ja repi niistä raivostumisen aiheita. Esimerkiksi kun odotin vauvaa ja en väsyneenä olisi jaksanut lähteä johonkin pieneen tilaisuuteen, ei ollut edes sukuun liittyvä vaan tyyliin koirakoulun kevätjuhla jossa mies piti koiransa kanssa jonkin tottelevaisuusnäytöksen. Oletin että hän ymmärtää, koska olin ollut väsynyt ja huonovointinen koko sen alkuraskauden ja siellä olisi joka tapauksessa vähintään sata muuta katsojaa. Mutta ei, mies suuttui silmittömästi ja haukkui minut itsekkääksi ja laiskaksi k-pääksi joka nauttii kun saa jättää välistä hänelle tärkeän tilaisuuden. Vähän vastaava tilanne, kun vauva oli aivan pieni, mies halusi lauantaina saunan jälkeen lähteä pubiin yksille. Pyysin häntä kauniisti jäämään kotiin (koska noilla yksillä oli tapana venyä kymmeneksi ja saattoi tulla kotiin missä kunnossa vaan, tosin tuota en sanonut ). Sanoin kylläkin, että eihän yksi tuoppi voi olla tärkeämpi kuin se että meillä on yhteistä aikaa ja rauhallista kotioloa kerrankin, koska sitä ei aina ollut. Mies räjähti minulle, herätti vauvan itkemään ja lähti juomaan päänsä täyteen, jonka jälkeen piti mykkäkoulua kolme päivää. Hän koki sen oikeudekseen koska minä kuulemma kiristin henkisesti. Syytökset, loukkaukset ja raivoamiset vain lisääntyivät ja pahenivat. Minun pahin virheeni niissä tilanteissa oli "puolusteleminen", vaikka puolustautumista se kyllä oli koska oli henkisesti vaikeaa olla koko ajan hänen tunteidensa likasankkona ottamassa vastaan kohtuuttomia syytöksiä siitä miten elämäntehtäväni on saada hänen olonsa huonoksi. Sorruin pyytelemään anteeksikin riitoja jotka mies sai aikaan, se todisti hänen mielestään, että olin syyllinen. Rakkaus miestä kohtaan sammui lopullisesti niissä olosuhteissa. Uskon, että on olemassa samanlaisia naisiakin, että en minä miehiä halua tässä mollata. En usko että minkäänlainen rakkaus kestää jatkuvan ilkeyden edessä loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
Epäilinkin, että saan enimmäkseen kehoituksia erota. Mutta olisiko mitään muuta enää tehtävissä?
ap
Kuule, jos et tunne halua niin sitten et tunne halua. Millään pakolla ei saa ketään haluamaan vaikka se olisi kuinka kätevää tahansa.
Miehille vinkiksi: jos haluat seksielämän loppuvan niin silloin kannattaa haukkua naisen ulkonäköä edes vähän. Meillä riitti kun mies irvaili raskausarvilleni ja mahalleni sen jälkeen kun olimme saaneet lapsen. Halut eivät palanneet ja arvet kuultavat vieläkin kun niitä katsoo kirkkaassa valossa. Miehen sanojen aiheuttamat arvet ovat ikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin toinen vastaaja, ei tuosta ole minullakaan ollut enää paluuta. Mies oli edelleen komea (malli), mutta kun se arvostus ja kunnioitus oli mennyttä, juuri samoista syistä (ne mitä hirvittävimmät sanankäänteet millä toisiamme voitiin loukata - ja syyllistyin ihan samaan, en ollenkaan puolustele), niin ei siinä vaan enää voinut toisen edessä olla avoimena, herkkänä, antautuvaisena. Mieti itse kuinka pitkään haluat tuota tilannetta tekohengittää, sanoisin että lopun edessä olette joka tapauksessa.
Tämä osui niin naulankantaan! Nimenomaan tarkoitin, että toisen edessä ei voi eikä halua enää olla avoimena, herkkänä ja antautuvaisena. Olen kovasti yrittänyt, eteenkin kun mies on sanonut olevansa pahoillaan ja kertonut sanoneensa ilkeitä asioita vain loukatakseni minua. Minäkin olen ollut paha suustani, haistatellut jne. Mutta mies on todella loukannut minua kommentoimalla halveksuen ulkonäköäni, harrastuksiani ja elämääni ylipäätään. Näistä asioista tuntuu olevan vaikea päästä yli, vaikka toinen onkin osoittanut katumuksensa.
ap
Minä en ole päässyt yli ulkonäön loukkauksista enkä enää tunne halua ja nauti seksistä kuten ennen, vaikka siihen pystynkin. Minunkin mieheni on komea ja oli nuorena miesmalli. Hän on loukannut pahasti ja pyytänyt myöhemmin anteeksi ja sanonut halunneensa loukata vain, mutta en pääse siitä yli. Se vailuttaa minäkuvaani pysyvästi hänen sihteensa, haluan kyllä kovasti muita miehiä. Olen pahoillani, etten voi tarjota ratkaisuja. Yritän vaan jatkaa jotenkin. Olen aina ollut hoikka, mutta nyt olen alkanut jopa lihoa, kun olen alkanut syödä ahdistukseeni, kun tunnen olevani ruma ja lihava.
Jos jollain on neuvoja, miten päästä yli tästä, niin otan vastaan mirlellään. Itse en ole koskaan haukkunut miestä, kunnipituksen puute on ollut yksipuolista.
T.toinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kuin toinen vastaaja, ei tuosta ole minullakaan ollut enää paluuta. Mies oli edelleen komea (malli), mutta kun se arvostus ja kunnioitus oli mennyttä, juuri samoista syistä (ne mitä hirvittävimmät sanankäänteet millä toisiamme voitiin loukata - ja syyllistyin ihan samaan, en ollenkaan puolustele), niin ei siinä vaan enää voinut toisen edessä olla avoimena, herkkänä, antautuvaisena. Mieti itse kuinka pitkään haluat tuota tilannetta tekohengittää, sanoisin että lopun edessä olette joka tapauksessa.
Tämä osui niin naulankantaan! Nimenomaan tarkoitin, että toisen edessä ei voi eikä halua enää olla avoimena, herkkänä ja antautuvaisena. Olen kovasti yrittänyt, eteenkin kun mies on sanonut olevansa pahoillaan ja kertonut sanoneensa ilkeitä asioita vain loukatakseni minua. Minäkin olen ollut paha suustani, haistatellut jne. Mutta mies on todella loukannut minua kommentoimalla halveksuen ulkonäköäni, harrastuksiani ja elämääni ylipäätään. Näistä asioista tuntuu olevan vaikea päästä yli, vaikka toinen onkin osoittanut katumuksensa.
ap
Minä en ole päässyt yli ulkonäön loukkauksista enkä enää tunne halua ja nauti seksistä kuten ennen, vaikka siihen pystynkin. Minunkin mieheni on komea ja oli nuorena miesmalli. Hän on loukannut pahasti ja pyytänyt myöhemmin anteeksi ja sanonut halunneensa loukata vain, mutta en pääse siitä yli. Se vailuttaa minäkuvaani pysyvästi hänen sihteensa, haluan kyllä kovasti muita miehiä. Olen pahoillani, etten voi tarjota ratkaisuja. Yritän vaan jatkaa jotenkin. Olen aina ollut hoikka, mutta nyt olen alkanut jopa lihoa, kun olen alkanut syödä ahdistukseeni, kun tunnen olevani ruma ja lihava.
Jos jollain on neuvoja, miten päästä yli tästä, niin otan vastaan mirlellään. Itse en ole koskaan haukkunut miestä, kunnipituksen puute on ollut yksipuolista.
T.toinen
Vielä se, että olen ollut seksin aikana sen jälkeen, ehkä nyt vuoden, ikäänkuin turta. Luulen, että pystyisin nykyään työskentelemään vaikka prostituoituna, mitä olisin ennen pitänyt aivan mahdottomana.
Miksi te haluatte olla yhdessä, jos elämä on pelkkää riitelyä ja kahnausta?
Kokemuksesta sanon, että anna jo olla. Itse tein uuden alun yrityksiä vuosikausia, vaikka olisi pitänyt erota jo kuusi vuotta aiemmin, silloin, kun ensimmäisen kerran ajattelin, että haluan erota.
Solvauksista johtuva haluttomuus ei tule muuksi muuttumaan, itsellä tilanne meni lopulta siihen, että en sietänyt olla miehen kanssa edes samassa huoneessa.
Ja vaihtamalla voi todella parantua, olen ollut jo useamman vuoden suhteessa, missä ei ole tarvetta haukkua ketään. Ja haluja on!
Olin 20 v kun olin tuollaisen miehen kanssa. Oli komea, seksikäs, tosi älykäs hyvästä perheestä MUTTA meillä oli riitoja ihan liikaa. Eikä mennyt kuin yli 2 vuotta yhdessä oloa ja jätin sen. haikailen sen perään joskus vain sen takia kuinka mies oli niin täydellinen mutta meidän voimakkaat persoonat eivät vaan toimineet vaikka kokeiltiin rauhallista keskustelua jne. Mies oli todella herkkä ja epävarma kuitenkin
Vaihtamalla saattaisi parantua.