Miehen loukkaukset ja siitä johtuva haluttomuus - mitään tehtävissä?

Vierailija kirjoitti:

Miksi te haluatte olla yhdessä, jos elämä on pelkkää riitelyä ja kahnausta?

Kokemuksesta sanon, että anna jo olla. Itse tein uuden alun yrityksiä vuosikausia, vaikka olisi pitänyt erota jo kuusi vuotta aiemmin, silloin, kun ensimmäisen kerran ajattelin, että haluan erota.

Solvauksista johtuva haluttomuus ei tule muuksi muuttumaan, itsellä tilanne meni lopulta siihen, että en sietänyt olla miehen kanssa edes samassa huoneessa.

Ja vaihtamalla voi todella parantua, olen ollut jo useamman vuoden suhteessa, missä ei ole tarvetta haukkua ketään. Ja haluja on!

Sepä se, kun riitely ja kahnaus ovat nyt helpottaneet ja mies tuntuu ymmärtäneen oman, vuosi kestäneen typerän käytöksensä. Muutosta haetaan, mutta en tiedä tuleeko se nyt hieman liian myöhään. Vaikka kuinka kertoo olevansa pahoillaan loukkauksista, en jostain syystä saa mielestäni niitä ilkeitä sanoja mitä hän on mulle sanonut. Tuntuu suorastaan inhottavalta, jos mies koskee minua. Kaipaan kyllä miehen kosketusta, mutten häneltä. Haluaisin antaa miehelleni vielä mahdollisuuden, mutten toisaalta hakua suhdetta, missä välttelen toisen kosketusta enkä kykene enää tuntemaan intohimoa :(

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin toinen vastaaja, ei tuosta ole minullakaan ollut enää paluuta. Mies oli edelleen komea (malli), mutta kun se arvostus ja kunnioitus oli mennyttä, juuri samoista syistä (ne mitä hirvittävimmät sanankäänteet millä toisiamme voitiin loukata - ja syyllistyin ihan samaan, en ollenkaan puolustele), niin ei siinä vaan enää voinut toisen edessä olla avoimena, herkkänä, antautuvaisena. Mieti itse kuinka pitkään haluat tuota tilannetta tekohengittää, sanoisin että lopun edessä olette joka tapauksessa.

Tämä osui niin naulankantaan! Nimenomaan tarkoitin, että toisen edessä ei voi eikä halua enää olla avoimena, herkkänä ja antautuvaisena. Olen kovasti yrittänyt, eteenkin kun mies on sanonut olevansa pahoillaan ja kertonut sanoneensa ilkeitä asioita vain loukatakseni minua. Minäkin olen ollut paha suustani, haistatellut jne. Mutta mies on todella loukannut minua kommentoimalla halveksuen ulkonäköäni, harrastuksiani ja elämääni ylipäätään. Näistä asioista tuntuu olevan vaikea päästä yli, vaikka toinen onkin osoittanut katumuksensa.

ap

Minä en ole päässyt yli ulkonäön loukkauksista enkä enää tunne halua ja nauti seksistä kuten ennen, vaikka siihen pystynkin. Minunkin mieheni on komea ja oli nuorena miesmalli. Hän on loukannut pahasti ja pyytänyt myöhemmin anteeksi ja sanonut halunneensa loukata vain, mutta en pääse siitä yli. Se vailuttaa minäkuvaani pysyvästi hänen sihteensa, haluan kyllä kovasti muita miehiä. Olen pahoillani, etten voi tarjota ratkaisuja. Yritän vaan jatkaa jotenkin. Olen aina ollut hoikka, mutta nyt olen alkanut jopa lihoa, kun olen alkanut syödä ahdistukseeni, kun tunnen olevani ruma ja lihava.

Jos jollain on neuvoja, miten päästä yli tästä, niin otan vastaan mirlellään. Itse en ole koskaan haukkunut miestä, kunnipituksen puute on ollut yksipuolista.

T.toinen

Miksi haluat vielä jatkaa hänen kanssaan?

Meilläkin kunnioituksenpuute oli vuosia yksipuolista, mutta lopulta miehen solvaukset tekivät tehtävänsä ja menetin arvostukseni häntä kohtaan. Nyt mies yrittää paikkailla vuosien virheitä ja tavoitella tuota menetettyä kunnioitusta, mutten tiedä onnistuuko se enää. Haluan kyllä olla miehen kainalossa ja viettää hänen kanssaan aikaa, mutta seksuaalisesti ajaudun hänestä kokoajan kauemmas ja kauemmas.

ap

Mallimiehet näyttää olevan pahimpia. Miksiköhän näin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin toinen vastaaja, ei tuosta ole minullakaan ollut enää paluuta. Mies oli edelleen komea (malli), mutta kun se arvostus ja kunnioitus oli mennyttä, juuri samoista syistä (ne mitä hirvittävimmät sanankäänteet millä toisiamme voitiin loukata - ja syyllistyin ihan samaan, en ollenkaan puolustele), niin ei siinä vaan enää voinut toisen edessä olla avoimena, herkkänä, antautuvaisena. Mieti itse kuinka pitkään haluat tuota tilannetta tekohengittää, sanoisin että lopun edessä olette joka tapauksessa.

Tämä osui niin naulankantaan! Nimenomaan tarkoitin, että toisen edessä ei voi eikä halua enää olla avoimena, herkkänä ja antautuvaisena. Olen kovasti yrittänyt, eteenkin kun mies on sanonut olevansa pahoillaan ja kertonut sanoneensa ilkeitä asioita vain loukatakseni minua. Minäkin olen ollut paha suustani, haistatellut jne. Mutta mies on todella loukannut minua kommentoimalla halveksuen ulkonäköäni, harrastuksiani ja elämääni ylipäätään. Näistä asioista tuntuu olevan vaikea päästä yli, vaikka toinen onkin osoittanut katumuksensa.

ap

Minä en ole päässyt yli ulkonäön loukkauksista enkä enää tunne halua ja nauti seksistä kuten ennen, vaikka siihen pystynkin. Minunkin mieheni on komea ja oli nuorena miesmalli. Hän on loukannut pahasti ja pyytänyt myöhemmin anteeksi ja sanonut halunneensa loukata vain, mutta en pääse siitä yli. Se vailuttaa minäkuvaani pysyvästi hänen sihteensa, haluan kyllä kovasti muita miehiä. Olen pahoillani, etten voi tarjota ratkaisuja. Yritän vaan jatkaa jotenkin. Olen aina ollut hoikka, mutta nyt olen alkanut jopa lihoa, kun olen alkanut syödä ahdistukseeni, kun tunnen olevani ruma ja lihava.

Jos jollain on neuvoja, miten päästä yli tästä, niin otan vastaan mirlellään. Itse en ole koskaan haukkunut miestä, kunnipituksen puute on ollut yksipuolista.

T.toinen

Miksi haluat vielä jatkaa hänen kanssaan?

Meilläkin kunnioituksenpuute oli vuosia yksipuolista, mutta lopulta miehen solvaukset tekivät tehtävänsä ja menetin arvostukseni häntä kohtaan. Nyt mies yrittää paikkailla vuosien virheitä ja tavoitella tuota menetettyä kunnioitusta, mutten tiedä onnistuuko se enää. Haluan kyllä olla miehen kainalossa ja viettää hänen kanssaan aikaa, mutta seksuaalisesti ajaudun hänestä kokoajan kauemmas ja kauemmas.

ap

Olen kai tottunut niin, että tuntuisi yksinäiseltä olla yksin. Lisäksi on kiva, että on kotona aikuinen, jonka kanssa puhua asioista, kun olen herkkä stressaamaan kaikesta työhön liittyvästä. Pidän hänen kosketuksestaan ja läheisyydestään kyllä yleisesti, vaikka seksuaalinen halu on kadonnut Tunnen jotenkin tarvitsevani miestä. Lisäksi hän on nykyään mukava ja normaali, se ihmeellinen arvosteleva negatiivinen vaihe loppui n vuosi sitten. Lisäksi on kivempaa olla naimisissa kuin eronnut, mikä tuntuisi epäonnistumiselta.

T. se toinen

Vierailija kirjoitti:

Mallimiehet näyttää olevan pahimpia. Miksiköhän näin?

Veikkaan että näkevät itsensä niin paljon korkeatasoisempina ja ajattelevat ansaitsevansa parempaa, sekä ovat luonteeltaan pinnallisia.

Huh. Tuntuu että tässä väheksytään parisuhteen tärkeimpiä aspekteja, kun jatketaan vaikkei voi enää avautua, antautua, olla herkkä.

Toi sänkyynpaskominen on osuva vertaus. Ikävä kyllä tollasta ei saa tekemättömäksi.

Voi jossain määrin verrata siihen että jos toinen lyö toista. Niin kyllä muuttaa peruuttamattomasti suhdetta.

Toivoisin teille molemmille jotka olette tuossa tilanteessa rohkeutta ja,itsekunnioitusta jättää taakse. Yliarvostatte miehessä ja suhteessa muita ominaisuuksia kuin ne tärkeimmät; luottamus, kunnioitus...

Minä olen päässyt yli miehen ulkonäkööni kohdistuneesta muutamasta ivasta. Niitä ei ole sanottu riidassa vaan ovat olleet muita möläytyksiä, joista olen kyllä pannut miehen koville. Muutakin solvaamista ja väheksymistä on ollut, miehen mukaan johtuen hänen traumataustastaan (projisoi äitiään kohtaan tuntemaansa minuun). Olen päässyt sanomisista yli ja haluaisin kyllä seksiä miehen kanssa, ongelmana on vain nyt se että itse olen painostanut miestä seksiin niin pitkään ja paljon että hän ei tunnu sitä enää haluavan, mikä alkaa välillä ärsyttää niin paljon että vanhat sanomisetkin alkavat kaihertaa uudelleen, siis ihan siksi, ettei mies halua seksiä vaikka on se joka enemmän on sanallisesti loukannut.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen päässyt yli miehen ulkonäkööni kohdistuneesta muutamasta ivasta. Niitä ei ole sanottu riidassa vaan ovat olleet muita möläytyksiä, joista olen kyllä pannut miehen koville. Muutakin solvaamista ja väheksymistä on ollut, miehen mukaan johtuen hänen traumataustastaan (projisoi äitiään kohtaan tuntemaansa minuun). Olen päässyt sanomisista yli ja haluaisin kyllä seksiä miehen kanssa, ongelmana on vain nyt se että itse olen painostanut miestä seksiin niin pitkään ja paljon että hän ei tunnu sitä enää haluavan, mikä alkaa välillä ärsyttää niin paljon että vanhat sanomisetkin alkavat kaihertaa uudelleen, siis ihan siksi, ettei mies halua seksiä vaikka on se joka enemmän on sanallisesti loukannut.

Miten pääsit loukkauksista ja väheksynnästä yli?

Lisää hyviä vinkkejä ja keskustelua aiheesta.