Vihaan kevättä
Joka helvetin kevät sama homma, aina kun päivä pitenee ja lämpenee ja aurinko paistaa, mut valtaa joku käsittämätön levottomuus ja ahdistus. Tekis mieli vaan lähtee ja jättää kaikki taakse, olla vapaa kaikista velvotteista. Elää vain itselleen. Mutta en kuitenkaan oikeasti halua, onhan mulla ihana perhe.
Tämän takia tulee sitten miehellekin oltua vittumainen, kun en oikein itsekään tiedä, että mikä on ja mitenkään päin ei ole hyvä olla.
Olin jo saanut polttamisenkin lopettettua viihdekäyttöasteelle, mutta nyt se on taas lipsunut päivittäiseksi, tosin 1-2/pvä, mutta kuitenkin. Sekään ei tuo mitään helpotusta tähän ahdistukseen. Tietenkään.
Pidän kyllä, kun on aurinkoista ja lämmintä, on ihana nauttia keväthangista ja ulkoilla, mutta joku saatanan levottomuus kalvaa kokoajan. Missään ei kuitenkaan ole hyvä, vaikka kaikki onkin oikeasti paremmin kuin hyvin.
Ihan kuin ois monen viikon PMS, että hormonitko ne jyllää vai mikä tässä on?
Olen kyllä lukenut kaamosmasennuksesta, mutta missä kerrotaan kevätvitutuksesta?
Kommentit (23)
aikoinaan valitin lääkärissä asista ja sain lähetteen mtt:hen, siellä mulle diagnosoitiin kakssuuntanen ja sain lääkkeet.
En tosin syönyt lääkkeitä kuin reilun vuoden ja saman ajan kävin terapiassa, molemmat lopetettiin lääkärin kanssa.
Niin, muuten olen voinut hyvin, mutta kevät on tuskaa, enkä tiedä oliko tuo dg. mun kohdalla välttis ihan oikea.Oli
s kyllä kiva kuulla miten muut vastaavasta kärsivät ovat selvinneet keväistä.
No,se että kevät vaikuttaa mieleen, se on normaalia. Ei sitä tarvitse ottaa sillä lailla että se olis diagnoosin paikka.
Aurino vaikuttaa ihmiseen monella tavalla; kehon kautta mieleen.
Vihaan myös välillä kevättä.
Välillä tuntuu kivalta, välillä sietämättömältä.
Ja se levottomuus on tuttua.
Ja PMS-oireet voimistuu aivan sietämättömiksi. Kesällä tulee vain pikkuisen kilahdeltua, kun taas näin keväällä miettii, miten helppo olisi vain tappaa itsensä. Miehen kanssa ollaan eron partaalla joka kuukausi, en jaksa enää selittää tätä asiaa sille, kun olen jo miljoona kertaa sen selittänyt. Vittuilen ja mökötän vaan, oppiipahan paska olemaan.
Hänellä epäillään kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Joka kevät on itselleni tosi vaikeata aikaa hänen takiaan.
Käyttäytyy arvaamattomasti, on lyhytpinnainen ja tuhoisa. Rahaa palaa ja impulsiiviset ideat tuhoavat talouden. Kiukkuisuus saa kaikki varpailleen. Juo alkohlia ihan sairaita määriä. Ei kuitenkaan nosta kättään ketään vastaan tai jätä käymättä töissä.
Minulle kevät on luovuuden ja piristymisen aikaa.
Tosin aivan eri syystä.
Mua ahdistaa lisääntynyt valo ja alhaalta paistava aurinko, kun jokainen pölyhiukkanen näkyy niin pirun selvästi. Samoin likaiset ikkunat näkyvät kammottavan selvästi näin keväällä.
Meillä on aina aika siistiä, mutta silti näin keväällä ahdistaa. Ja vaikka siivoaisi, niin parin tunnin päästä taas näkyy pölyä tummilla pinnoilla.
nimenomaan tuo lähteminen (ulkomaille, mulla) on hyvin voimakkaana mielessä silloin. On raskas tunne siitä että elämässäni on jotain mennyt pieleen ja oikeasti mun pitäisi olla muualla. Nimenomaan maalis-huhtikuu on pahinta aikaa, toukokuussa helpottaa jo.
itsemurha tilastothan ovat suurimmillaan keväisin. Eli keväisin tehdään eniten itsemurhia... kaipa siitä joku tutkimus on tehty...
Olen kuin kissa pistoksessa, hirveä halu olla ja mennä vaan. Sinkkuna aina rakastuin (epätoivoisesti) johonkin keväällä, keväät ovat aina olleet sellaista epätoivoisen pikakelattua aikaa mulle. Kiire kiire, valtava ahdistus ja elämän nälkä. Huh, vähän samaa taas ollut ilmassa jo.
väsyttää ihan helkkaristi ( kevätväsymys? )ja toisaalta iloitsen lisääntyvästä valosta. Ja levoton tunne on myös tuttua, ikään kuin olisi ollut piilossa monta kuukautta ja yhtäkkiä työnnetty parrasvaloihin : D
Ja mä inhoan tätä jaksoa, kun on mukamas kevät, mutta edelleen ihan helkkarin kylmä. Lumi pakkautuu jääksi ja jokainen koiralenkki ja työmatka on henkiinjäämistaistelua.
Taas kerran vannon, että perheeni muuttaa syksyllä viimeistään ulkomaille, mutta eiköhän tämä v***tus taas unohdu syksyyn mennessä : )
Huh, onneksi joku muukin vihaa kevättä.
Kevät on jotenkin niin raaka vuodenaika. Nytkin aurinko paistanut varmaan kuukauden yhtä soittoa päänsärkyyn asti, mutta silti tosi kylmä. Pölyistä, likaista ja väsyttävää, silti pitäisi koko ajan olla pirteä ja iloinen. En tykkää keväästä yhtään!
Tunnistan itseni edellisista kirjoituksista. Kummallinen levottomuus ja ahdistus lisääntyy samaa tahtia kun valokin lisääntyy.
Kaikki kirmailevat pihalla ottamassa kevättä vastaan, itsekin haluaisin mutta samalla olen kamalan kyllästynyt ja väsynyt - itseeni ja kaikkeen.
On kuin valo toisi esiin kaikki virheet omassa itsessä ja kaikki näkyy selvemmin - myös kaikki se mitä pitäisi tehdä ja mitä ei saa tehtyä.
Ennen kevät oli minulle vieläkin levottomampaa aikaa, kirmasin siellä täällä, poltin ketjussa ja join paljon. Koko ajam oli mentävä. Nyt on hyvä jos saan töihin ja lenkille itseni joka päivä.
Eikös kevät ole itsemurhatilastojen kulta-aikaa, näin muistan lukeneeni?
Tuo on hyvin sanottu, että kevät paljastaa kaikki virheet itsessä ja elämässä. Juuri noin. Luulin että meillä on suht siistiä, mutta herranjumala missä paskakasassa me asumme! En jaksa nyt siivota ja sekin ahdistaa.
Kevät tavallaan ahdistaa mutta kuitenkin on kivaa kun päivä pitenee.Väsyttää aivan saamaristi ja haluaisin vaan vetää peittoa korville toukokuulle asti.Kotona kamala pölymäärä ja huono omatunto kun ei vaan jaksa jynssätä.Naamataulu näyttää peilistä harmaalle ja vanhalle. Sekin ahdistaa kun pitää luopua turvallisesta muhkeasta talvitakista jonka alle on voinut piiloutua koko talven.
Just se raaka kuoriminen:
maan kuoriminen jään ja lian ja soran ja kakan alta
ihon kuoriminen karvojen ja kuolleen ihon ja pölyn ja sameuden alta
kropan kuoriminen mustan makuupussitopatakin alta
ajatusten kuoriminen kynttilänhämyn, pehmeän pimeyden ja punaviinin alta
Ihanaa kun tulee kesä, mutta miksi siitä pitää kärsiä vähintään kolme kuukautta.
Kyllä keväällä tehdään eniten itsemurhia Suomessa.
Kevät on ihan hirveetä aikaa--- :(
Mielenkiintoista luettavaa tämä kevätahdistus. Sain kyllä hyvin käsityksen siitä, miten sen voi kokea raskaana ja rasittavana. Valoa onkin yhtäkkiä liikaa ja kaikki tulee talvenjäljiltä esiin pölyisenä ja pinttyneenä. Levoton olo, voisiko se olla sitä oman sisimmän heräämistä, toivetta tekemisestä, johon vain ei vielä jaksa vastata, joten siitä tulee sisäinen ristiriita?
Itse kuulun taas "kevään rakastajiin". Se, että on selvinnyt läpi kylmän ja pimeän kauden, ja on edelleen elossa! Lisääntynyt valo on kuin toivo paremmasta. Kesä on edessä. Luonto herää kevään mittaan, kaikki uudistuu, minäkin. Lähden liikkeelle ja jaksan taas innostua monista jutuista, mennä mukaan ja kokeilla uutta. Sisäänpäin kääntymisen ja hiljentyminen aika on ohi. Mieleni huoneisiin on tullut valo ja pimeys on väistynyt.
Voimia ja jaksamista teille keväästä masentuneille. Onneksi yksi kevätkuukausi on jo takana.
Mua kans etoo kevät. Ja ahdistaa suunnattomasti ne ekat kerrat kun pitäisi pukeutua kevyemmin. Tuntuu että en ole valmis. Olen vuosi vuodelta näppyläisempi ja karvaisempi. Naama on ruma ja hiukset ällöttävät. Kevättuuli on niin raaka ja kaikki on vaan niin rumaa. Muutaman vuoden välein keväisiin mahtunut hyviäkin hetkiä. Kun olen suutuspäiten heivannut kämpästä tavaraa ulos säkkitolkulla. Kun autossa ajaessa iskee sellainen vauhdin hurma.
Epätasaiset tiet, loskakeli, kärpäset ja murkut. Liian ällöttäviä. Joudun kävelemään asfaltilla koko loppuikäni hyvästellessäni keväisen luonnon. Kävelisin aina pitkiä matkoja paikasta paikkaan.
aikoinaan valitin lääkärissä asista ja sain lähetteen mtt:hen, siellä mulle diagnosoitiin kakssuuntanen ja sain lääkkeet.
En tosin syönyt lääkkeitä kuin reilun vuoden ja saman ajan kävin terapiassa, molemmat lopetettiin lääkärin kanssa.
Niin, muuten olen voinut hyvin, mutta kevät on tuskaa, enkä tiedä oliko tuo dg. mun kohdalla välttis ihan oikea.
Olis kyllä kiva kuulla miten muut vastaavasta kärsivät ovat selvinneet keväistä.