Miten te jaksatta meuhkata lasten kouluista?
Kyllä elämä opettaa ja kaverit on tärkeämpiä ja että saa remuta pihalla.
Kommentit (9)
Mistä sinun mielestäsi ap SAA vanhempi olla kouluikäisten lastensa suhteen olla kiinnostunut? Jos ei koulumenestyksestä ja lapsen sosiaalisista suhteista koulussa?
Minusta vanhempien pitäisi enemmän kannustaa ja olla kiinnostunut. Enkä nyt tarkoita painostamista tai stressaamista, vaan kannustamista. Liikaa ei saa vaatia, mutta evvk-meiningillä lapsista kasvaa herkästi alisuoriutujia.
Lapset on ikään kuin oman egon jatkoja joiden avulla aikuinen voi päteä. Vai miksi luulet, että otsikoissa ei ole yhtään kuinka lapseni pääsi juuri ja juuri ammattikoulun metallipuolelle?
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinun mielestäsi ap SAA vanhempi olla kouluikäisten lastensa suhteen olla kiinnostunut? Jos ei koulumenestyksestä ja lapsen sosiaalisista suhteista koulussa?
Minusta vanhempien pitäisi enemmän kannustaa ja olla kiinnostunut. Enkä nyt tarkoita painostamista tai stressaamista, vaan kannustamista. Liikaa ei saa vaatia, mutta evvk-meiningillä lapsista kasvaa herkästi alisuoriutujia.
Onko kiinostus sitä, että jaetaan todistuksia ja mihin huippulukioon lapsi pääsi facebookissa tai ajanvietteenä käytettävällä keskustelupalstalla?
Vanhempana toivon että lapsi pääsee haluamaansa kouluun. Pääkaupunkiseudun lukioiden pääsyrajoille en voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on ikään kuin oman egon jatkoja joiden avulla aikuinen voi päteä. Vai miksi luulet, että otsikoissa ei ole yhtään kuinka lapseni pääsi juuri ja juuri ammattikoulun metallipuolelle?
Ja sellaista vilpitöntä lapsen puolesta onnellisuutta ei voi olla olemassa? Sitä, kun on vierestä seurannut toisen jännittämistä toiveensa puolesta, ja sen toteutuessa näkee sen riemun. Mitä tekemistä sillä on vanhemman oman egon kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on ikään kuin oman egon jatkoja joiden avulla aikuinen voi päteä. Vai miksi luulet, että otsikoissa ei ole yhtään kuinka lapseni pääsi juuri ja juuri ammattikoulun metallipuolelle?
Ja sellaista vilpitöntä lapsen puolesta onnellisuutta ei voi olla olemassa? Sitä, kun on vierestä seurannut toisen jännittämistä toiveensa puolesta, ja sen toteutuessa näkee sen riemun. Mitä tekemistä sillä on vanhemman oman egon kanssa?
Jep.
Tai meillä minä vanhempana olen iloinen siitä, että saa jatkaa jo tutussa rakkaassa koulussa kaverien ja tuttujen opettajien kanssa. Koulussa joka myös on lähin lukiomme.
Eikä hänen tarvitse taas vaihtaa koulua ja kulkea pidempää matkaa.
Kyllä olenkin paska ihminen!
Lähinnä tässä varmaan tarkoitetaan näitä ketkä intoilee lapsen pääsystä ja esittelee todistuksia jne eli samat laittaa matkakuvaa jne eli ollaan esillä hinnalla millä hyvänsä.
Itse en koskaan laita esim fbssä lasteni asioita enkä yleensä edes matkoista mitään infoa sillä alkanut ärsyttämään päivitykset juuri näistä hehkutuksista.
Olisi meidänkin erikoilukiosta kirjoittaneen tuloksilla voinut prassailla ja nyt jännittää pääseekö sinne minne haluaa, mutta oikeesti ketä muita ne kiinnostaa???
Naurattaa tommottet, hesalaiset