Riita miehen kanssa salaatin tekemisestä
Mulla on aivan typerä olo koko riidasta. Anyway, tilanne lähti siitä, kun tein ruokaa. Mies sitten kysäisee että laitoitko kaikki pinaatit salaattiin, eiks siinä oo vähän liikaa. Tässä vaiheessa jo hermoni kiristyi, koska joka kerta kun olen hänelle tehnyt ruokaa niin aina tulee joku vastaava kommentti tai nälviminen. Milloin ruuassa on currya (vain vammaiset laittaa sitä kanaan) tai milloin on perunat raakoja (kysyin häntä tarkastamaan onko tarpeeksi kypsiä hänelle, ei halunnut tulla) ja milloin on liikaa pinaattia salaatissa. Hän on tarkka ruuan suhteen, mutta en minäkään syö raakaa perunaa ja osaan ne kyllä keittää. :D Ihan kuin haluaisi vaan päällepäsmäröidä.
Olen sanonut miehelle että hän on hyvä ja tekee itse, jos on niin tarkkoja ne määrät sun muut tai sitten on hyvä ja ohjeistaa minut hyvin niin ei tarvitse motkottaa jälkikäteen. Tehdään siis vuorotellen ruokaa toisillemme. Kun mies kokkaa, tarjoan apua mutten puutu hänen tekemisiinsä. Kun minä kokkaan mies tarjoaa apuaan ja kommentoi samalla mikä meni taas pieleen.
Pikku juttu ja tiedän hermostuneeni pienestä mutta ei nyt helvetti. Tulee olo ettei yhtään arvosta tekemisiäni kun aina on jotain kommentoitavaa.
Lopulta riita eskaloitui siihen että mies vasn ilmoitti että moikka lähden kotiin ja sinne män. Edes kissaa ehtinyt sanoa.
Kärpäsestä tuli härkänen ja ehkä on joku hormonaalinen epätasapainokin, kun mietin eroamista. En pinaatin takia, vaan lähinnä sen etten jaksa tai halua vääntää ja pahoittaa mieltäni toisen tekemisistä ja sanoista. Nytkin suurin paha mieli tuli siitä kun mies vaan lähti.
Olenkohan nyt vaan liian herkkä?
Kommentit (23)
Olet liian herkkä, opettele olemaan kuulematta niitä ininöitä joutavasta tai älä ainakaan alennu samalle tasolle. Meillä kinataan siitä, pitääkö hella olla täysillä, kun jotain pitää vain kiehauttaa (minä) vai laitetaanko levy pienelle ja odotetaan 10 minuuttia (puoliso), että keitos lopulta kiehuu. Tänään viimeksi tuli siitä sanomista, mutta ihan sovussa ne sapuskat syötiin.
Miehelläs taitaa olla hormonaalinen epätasapaino.
Jätät ruoanlaiton kokonaan miehen tehtäväksi. Tai, jos laitat itse ruokaa, kiellät häntä tulemasta keittiöön silloin. Jos motkotusta esiintyy myös ruokapöydässä, kiellät häntä syömästä tekemiäsi ruokia ja käsket laittaa itse omansa.
Kauhea sepustus, jossa ei ollut mitään tolkkua, yhdestä salaatista. Ymmärrän hyvin, että miehellä meni hermo.
En mielelläni kokkaa miehelle, koska kuitenkin joku menee pieleen. Tai sitten pyydän kertomaan tarkat ohjeet mitä haluaa syödä. Mulle ei oo ongelma esim pilkkoa kurkkuja siten kuin mies ne haluaa pilkottavan, ongelmani on se että antaa mun pilkkoa ne ja sitten jälkikäteen vikisee ja vinkuu että paskasti pilkottu. 🙄
Varmaan tarvitsen nyt vaan omaa aikaa ja "lomaa" miehestä. Jotenkin tänään meni ihan suoraan vitutushermoon noi sen kommentit.
Ja toivon mukaan mies meni ihan omaan kotiinsa.
Pinaattilady kirjoitti:
Mulla on aivan typerä olo koko riidasta. Anyway, tilanne lähti siitä, kun tein ruokaa. Mies sitten kysäisee että laitoitko kaikki pinaatit salaattiin, eiks siinä oo vähän liikaa. Tässä vaiheessa jo hermoni kiristyi, koska joka kerta kun olen hänelle tehnyt ruokaa niin aina tulee joku vastaava kommentti tai nälviminen. Milloin ruuassa on currya (vain vammaiset laittaa sitä kanaan) tai milloin on perunat raakoja (kysyin häntä tarkastamaan onko tarpeeksi kypsiä hänelle, ei halunnut tulla) ja milloin on liikaa pinaattia salaatissa. Hän on tarkka ruuan suhteen, mutta en minäkään syö raakaa perunaa ja osaan ne kyllä keittää. :D Ihan kuin haluaisi vaan päällepäsmäröidä.
Olen sanonut miehelle että hän on hyvä ja tekee itse, jos on niin tarkkoja ne määrät sun muut tai sitten on hyvä ja ohjeistaa minut hyvin niin ei tarvitse motkottaa jälkikäteen. Tehdään siis vuorotellen ruokaa toisillemme. Kun mies kokkaa, tarjoan apua mutten puutu hänen tekemisiinsä. Kun minä kokkaan mies tarjoaa apuaan ja kommentoi samalla mikä meni taas pieleen.
Pikku juttu ja tiedän hermostuneeni pienestä mutta ei nyt helvetti. Tulee olo ettei yhtään arvosta tekemisiäni kun aina on jotain kommentoitavaa.
Lopulta riita eskaloitui siihen että mies vasn ilmoitti että moikka lähden kotiin ja sinne män. Edes kissaa ehtinyt sanoa.
Kärpäsestä tuli härkänen ja ehkä on joku hormonaalinen epätasapainokin, kun mietin eroamista. En pinaatin takia, vaan lähinnä sen etten jaksa tai halua vääntää ja pahoittaa mieltäni toisen tekemisistä ja sanoista. Nytkin suurin paha mieli tuli siitä kun mies vaan lähti.
Olenkohan nyt vaan liian herkkä?
Suosittelen avioeroa. Jos yhden salaatin tekeminen on noin vaikeata niin ei tossa jutussa ole mitään järkeä
Vierailija kirjoitti:
Sellainen prinsessa sitten siellä avautumassa ja hakemassa "sielunsiskoiltaan" pas*a-mies kommentteja lohdutukseksi. Kasva aikuiseksi.
No mut onhan tollanen marisija nyt aika paska mies.
Jos tuo arvostelu on jokapäiväistä ja kaikista asioista,pitemmän päälle alkaa kyllä tympimään sinua tosissaan. Ilmeisesti ette asu yhdessä jos mies lähti kotiinsa? Ei kannata muuttaakaan yhteen vaan vielä jatkaa
tutustumista ja seurustelua. Jatkuva arvostelu osoittaa ettei mies arvosta sinua- kuka nyt rakkaalleen
kaikesta ilkeilee? Mutta jos tapahtuu vain silloin tällöin ja pikkuasioissa, puhu hänelle ja kerro että se
on loukkaavaa.Jos ottaa onkeensa ja lopettaa turhan kitinän niin onnea jatkoon!
I feel you.
Itselläni keitti yli eilen (sunnuntaina) aamulla, kun olin laittamassa aamiaista ja miehen panos asiaan oli lause "Keitä paljon vettä, haluan (flunssan takia) kuumaa vettä sitruunalla".
Tykkään hemmotella miestäni aamiaisilla, joskus niistä tulee pikemmin brunsseja kuin aamiaisia koska laitan tarjolle niin monenlaista herkkua. Vastineeksi haluan kuitenkin arvostusta ja sitä että vaivannäköni huomioidaan, en komentelua.
Siis mies, joka lähti omaan kotiinsa. Hyvä syy lähteä kun nalkuttaa ruuasta ja saa riidan aikaiseksi. Just tollasia tyhjänpäiväisyyksiä on pariskunnilla, joilla ei ole muuta kuin aikaa ja vapautta. Jostain pinaatista tulee päivän suurin juttu.
Sitten nämä naikkoset itkee, kun eivät löydä miestä? Missä pumpulissa olette kasvaneet?
Jos ei kelpaa kokkaukset, vedät lautasen nokan alta ja kippaat roskiin. Äijä voi käydä lähimmällä rullakebabilla. En tekisi ruokaa sellaisella, joka jatkuvasti kritisoi.
Yhdistelmänä kaksi itsepäistä ja ainakin yksi äkkipikainen on vähän hankala. :D
Kovin rakas hän on ja muussa tekemisessä näyttää arvostavan minua. Tuo esim aamiaisen sänkyyn ja hieroo ilman pyytämistä. Pieniä juttuja joita minä arvostan. Toki teen samanlaisia juttuja hänelle.
Olen varmaankin nyt vaan herkkä ja luulen että edellisten huonojen suhteiden painolasti vaikuttaa. Olen heti takajaloillaan kun tulee pienikin "vastoinkäyminen".
Vierailija kirjoitti:
Sitten nämä naikkoset itkee, kun eivät löydä miestä? Missä pumpulissa olette kasvaneet?
Minä kyllä ymmärsin ap:n kirjoituksesta että mies ilkeilee monesta muustakin asiasta eikä ap hänen
mielestään osaa mitään tehdä oikein.Silloin tuollainen pikkuasia kuten salaatin(kin) väärinteko saa
todella ärsyyntymään. Jos näin on, suosittelen että ap harkitsee vakavissaan jaksaako tuollaista
parisuhdetta jatkaa jossa joka päivä saat kuulla mitä TAAS teet väärin.
Osaakos se aloittaja edes laittaa sitä ruokaa oikeasti? Onhan näitä nähty ihan tv-ohjelmissakin, kun jopa 30v neidit ei osaa edes niitä perunoita keittää. Mammat uskoo aina kaikki yksipuoliset mies-sitä-mies-tätä-aloitukset mitään kyseenalaistamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten nämä naikkoset itkee, kun eivät löydä miestä? Missä pumpulissa olette kasvaneet?
Minä kyllä ymmärsin ap:n kirjoituksesta että mies ilkeilee monesta muustakin asiasta eikä ap hänen
mielestään osaa mitään tehdä oikein.Silloin tuollainen pikkuasia kuten salaatin(kin) väärinteko saa
todella ärsyyntymään. Jos näin on, suosittelen että ap harkitsee vakavissaan jaksaako tuollaista
parisuhdetta jatkaa jossa joka päivä saat kuulla mitä TAAS teet väärin.
Ap taas takertuu joka ikiseeen NEUVOONKIN, ja aloittaa siitä itse riidan. Toki vika on aina ja vain miehessä.
Kyllä mä osaan tehdä ruokaa ja keittää ne perunat. Itse en tykkää keittää niitä ihan hajonneiksi paloiksi asti vaan pidän niistä enemmän kokonaisina. :)
Jätä se.