Äiti pahoitti mielensä kun ei siskoni kanssa muistettu hänen 50-vuotispäiväänsä
Ei olisi halunnutkaan mitään megabileitä, mutta oli surullinen kun unohdettiin koko asia.
Kaduttaa ja vituttaa, mutta lapsiperheen elämä on niin hektistä, ettei kaikkea voi muistaa.
Kommentit (62)
Olisin vihainen minäkin. Ei taida tuo olla ihan helposti soviteltavissa. Olisiko ollut viisainta se merkata sinne kalenteriin? Nyt voisi ehkä päivän varata äidille ja järjestää jonkun sortin rääppiäiset.
Ehkä voit vielä korjata asian ja järjestää siskosi kanssa jotakin pientä jälkijuhlaa tai yllätystä, esim. viemällä äitinne vaikka jonnekin kivaan paikkaan syömään tms.
No ihan kamalaa! Vaikea paikata.
t. Äiti, 50 v.
(ps. minutkin olisi varmaan unohdettu, jollen olisi kerran vaatinut kaikkia laittamaan lähimpien merkkipäivät kalenteriin.)
Ei meillä olisi muistanut kukaan, mutta komensin koko konkkaronkan kahvilaan. Lahjoja kielsin ostamasta, käskin laittaa opiskelurahastoihinsa. Lapsuudenkodissa kävin tarjoamassa kakun ja lahjarahat käskin laittaa lapsuudenkodin remonttirahastoon. Ei mun merkkipäiviä muistaisi ikinä kukaan, mutta kun tuntuu siltä, järjestän kahvit ihan itse. Jos haluaa että muistetaan, en pidä pahana muistuttaa, vaikka en lahjoja haluakaan. Onnittelut tai vaikka ihan tekstarit hymiön kera tuntuu silti kivalta.
Onko hän narsisti? Kuka haluaa, että joku muistaa kun tulee 50 vuotiaaksi? Ymmärrän hössötyksen alle 26v, mut sitten... en.
Unohtiko äiti teidän syntymäpäivänne kun olitte lapsia?
Kiittämättömyys on maailman palkka.
Miten voi unohtaa äitinsä synttärit? Ja vielä pyöreitä vuosia?
Eikö syntymäpäivät järjestä yleensä henkilö itse. Ei kutsunut teitä synttärikahveille?
No oli aika paha unohdus, ihan syystä loukkaantui. Eikä varmaan auta asiaa, että suurimmalla osalla saman ikäisistä tutuista on kerrottavana vaikka minkälaisia juttuja perheen järjestämistä yllätyksistä, juhlista ja matkoista. 50 vuotta on monelle iso merkkipaalu elämässä, noteerataan myös monilla työpaikoilla.
Kannattaa miettiä, miten asian voisi hyvittää. Ainakin kannattaa aloittaa pyytämällä ihan oikeasti anteeksi (ei tuolla tavoin ärsyyntyneenä ja puolustellen, kun elämä on "niiiiin kiireistä lasten kanssa").
jees... koska lapset. Käyttikö äitinne sinua ja siskoasi aikanaan syynä kaikkeen mahdolliseen mokailuun?
Kyllä siedätte molemmat hävetä! Jos ei mitään muuta niin vähintään onnittelusoitto vähintä mitä teidän olisi pitänyt tehdä.
Toivottavasti äitisikin elämä on "hektistä" seuraavan kerran kun tarvitsisitte lastenhoitoapua...
Vierailija kirjoitti:
jees... koska lapset. Käyttikö äitinne sinua ja siskoasi aikanaan syynä kaikkeen mahdolliseen mokailuun?
Ilmeisesti epäonnistui pahasti teidän kasvatuksessa?
Olispa ollut kova homma hektisessä elämässä laittaa puhelimen kalenteriin tieto oman äidin syntymäpäivästä.
Nyt tarvitaan jotain korjausliikkeitä. Viekää äiti edes ravintolaan syömään viikonloppuna.
Vierailija kirjoitti:
No oli aika paha unohdus, ihan syystä loukkaantui. Eikä varmaan auta asiaa, että suurimmalla osalla saman ikäisistä tutuista on kerrottavana vaikka minkälaisia juttuja perheen järjestämistä yllätyksistä, juhlista ja matkoista. 50 vuotta on monelle iso merkkipaalu elämässä, noteerataan myös monilla työpaikoilla.
Kannattaa miettiä, miten asian voisi hyvittää. Ainakin kannattaa aloittaa pyytämällä ihan oikeasti anteeksi (ei tuolla tavoin ärsyyntyneenä ja puolustellen, kun elämä on "niiiiin kiireistä lasten kanssa").
Meillä vanhemmat järjestivät itse juhlansa ja kutsuivat itse vieraansa. Tuollainen lymyily ja jälkeenpäin katkeroituminen on lähinnä vastenmielistä.
Minä ja mieheni taas emme järjestäneet 50 v. juhlia suvulle ollenkaan, kävimme perheen kesken syömässä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö syntymäpäivät järjestä yleensä henkilö itse. Ei kutsunut teitä synttärikahveille?
Niin, juhlat. Jos ei halua juhlia, niin kyllä silloinkin voi olettaa, että omat lapset edes soittavat ja onnittelevat. Ilmaisevat muistavansa äitinsä syntymäpäivän.
Siis mitä, voiko näin oikeasti käydä. Se syntymäpäivä on joka vuosi, samana päivänä. Miten sen voi noin vain unohtaa. Ei missään vaiheessa ole niin kiire, että voi oikeasti unohtaa "ai hitto, äipällä olikin syntymäpäivä eilen". Kuitenkin jos useamman vuosikymmenen oot eläny niin ei ole mahdollista. Ainoastaan sillloin ymmärrän, jos vetää vuoden putkeen vuorotyötä ja on tyyliin jo päivistäkin sekaisin.
En ymmärrä että ensin te kummatkin, sinä ja siskosi, unohdatte äidin 50-vuotispäivät ja sitten vielä tulet palstalle ulisemaan että "onks se nyt niin hirveetä?"
Kyllä, se on, siis törkeää itsekeskeisyyttä.
Monissa työpaikoissa saa jopa vapaapäivän kun täyttää 50 vuotta, koska oletus on että sulla on isotkin bileet ja vastaanotot! Lehteen laitetaan ilmoitus yms. Oletko koskaan käynyt ostamassa onnittelukortteja? Onko siellä kullatuin numeroin hieno kortti 26-vuotiaalle vai 50-vuotiaalle? Aivan, vain sille 50-vuotiaalle.
Ja omat lapset unohtaa.
Nyt äkkiä äidille bileet pystyyn suurin anteekispyynnöin ja laita heti kalenteriin äidin 55-vuotispäivät sekä 60-vuotispäivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oli aika paha unohdus, ihan syystä loukkaantui. Eikä varmaan auta asiaa, että suurimmalla osalla saman ikäisistä tutuista on kerrottavana vaikka minkälaisia juttuja perheen järjestämistä yllätyksistä, juhlista ja matkoista. 50 vuotta on monelle iso merkkipaalu elämässä, noteerataan myös monilla työpaikoilla.
Kannattaa miettiä, miten asian voisi hyvittää. Ainakin kannattaa aloittaa pyytämällä ihan oikeasti anteeksi (ei tuolla tavoin ärsyyntyneenä ja puolustellen, kun elämä on "niiiiin kiireistä lasten kanssa").
Meillä vanhemmat järjestivät itse juhlansa ja kutsuivat itse vieraansa. Tuollainen lymyily ja jälkeenpäin katkeroituminen on lähinnä vastenmielistä.
Minä ja mieheni taas emme järjestäneet 50 v. juhlia suvulle ollenkaan, kävimme perheen kesken syömässä.
Mun kanta syntymäpäivien viettoon on että kannattaa juhlia vasta kun/jos saavuttaa 80-90v...en tykkää omista enkä muiden juhlista En mistään huomionosoituksista. Lapset pääsevät helpolla kun ei tavitse muistaa saati ostaa mitään.
Hyvä, että löytyi syyllinen - lapset...