Mikä minua vaivaa

Puhutaan aina itsensä etsimisestä ja löytämisestä, mutta minusta tuntuu, ettei mitään etsittävää edes ole. Tuntuu kuin olisin nestemäisessä muodossa, aina kun saan hiukan kiinni, kaikki valuukin sormien välistä pois. Mikään ei tunnu omalta, tai jos tuntuu, niin tuntuu vain parin viikon ajan. Menen äärimmäisyyksiin asioissa, en voi olla vähän sitä ja vähän tätä, aina täytyy olla sataprosenttisesti. Kiinnostuksen kohteesta tulee henki ja elämä, mikään muu ei enää sovi kuvioon. Luonteeni ja käytökseni muuttuu, musiikkimakuni muuttuu ja puhetyylinikin saattaa muuttua.

On muutama asia, joita olen pitänyt pieninä "kiinnekohtina" elämässäni - sellaisia, joihin en ole kyllästynyt ja jotka ovat pysyneet kauan mukana. Nämä asiat voi laskea yhden käden sormilla, niihin kuuluvat muunmuassa harrastus ja eräs tv-sarja. Niitä lukuunottamatta kaikki minussa saattaa muuttua ihan silmänräpäyksessä.

Usein minua hävettää tämä ominaisuuteni, en halua mennä töihin yhtenä päivänä tämänlaisena ja toisena ihan toisenlaisena, ihmiset katsovat oudosti ja pitävät minua kummallisena. Siksi yritän aina pitkittää muutosvaiheita väkisin, olla samanlainen kuin eilenkin, ja muuttua vain vähän kerrallaan.

Mikä minua vaivaa? On raskasta, kun ei koskaan tunne olevansa oma itsensä.