Mikä mun pohkeessa voi olla?
Oikean jalan pohje on tuntunut tosi oudolta nyt kolme päivää. En osaa kuvailla oloa paremmin, muuta kuin että se tuntuu hyvin oudolta. Välillä kihelmöi, kuumottaa (mutta jalka ei tunnu kuumalta), välillä tuntuu kuin olisi "elohiiri". Välillä saattaa vähän myös sattua hetken, mutta ei kovaa. Ei turvotusta tai punoitusta, jalka ei näytä oudolta, eikä tosiaan suurempia kipuja, nilkan ojentaminen tai varpaille nousu ei satu, eikä muukaan liikkuminen. Jalka myös tuntuu käteen normaalilta.
Kävin näyttämässä jalkaa lääkärille, ja hän sanoi että ei ole viitteitä veritulpasta. Ultraääntä tai verikoetta ei kuitenkaan otettu. Lääkäri sanoi ainoastaan että jos alkaa henkeä ahdistaa, pitää tulla uudestaan. Olen sen verran paniikkiin taipuvainen, että henkeä nyt ahdistaa koko ajan, kun tätä asiaa alan miettiä. Mistä erotan, mikä on psykosomaattista ja paniikin aiheuttamaa ja mikä jotain "oikeaa" oireilua? Olen 31-vuotias ja käytössä on Nuvaring. Suvussa ei veritulppia. En ole ollut pitkällä lennolla tai muutenkaan istunut paljoa. Mistä voisi olla kysymys?
Kommentit (11)
Nosta jalat välillä kohoasentoon, auttaisiko se?
Ootko millään tavalla kompuroinut? Mikä lääkärin diagnoosi oli? Mene vaan uudestaan lekuriin jos vielä pari päivää jatkuu. Ootko ottanut särkylääkettä? Vaikuttaako?
Vierailija kirjoitti:
Ootko millään tavalla kompuroinut? Mikä lääkärin diagnoosi oli? Mene vaan uudestaan lekuriin jos vielä pari päivää jatkuu. Ootko ottanut särkylääkettä? Vaikuttaako?
En ole kompuroinut. Lääkäri ei oikein antanut mitään diagnoosia, voin toki katsoa jos se olisi omakannassa. Särkylääkettä en ole ottanut, koska jalkaa ei varsinaisesti särje vaan se vaan tuntuu oudolta.
Tuntuu kyllä helvetin ärsyttävältä ravata eri lääkäreillä hakemassa mielipiteitä. Olen joutunut tekemään näin ennenkin ja minuun on suhtauduttu mielestäni epäilevästi ja pidetty luulosairaana, kun yhden lääkärin mielipide ei ole riittänyt.
Mene vaan lääkärille jos se auttaa myös henkisesti. Sulla on oikeus käydä niin monta kertaa kun sua huvittaa ja jos joku pitää luulo sairaana niin pitäköön.
Jospa se menisi tosiaan itsestään ohi ihan muutamassa päivässä? Kokeilisin tuota kohoasentoa, pohkeen hierontaa ja pitkää kävelylenkkiä. Miten nämä vaikuttaa tuntemuksiin? Itse tiedän myös kokemuksesta, että toisinaan sieltä lääkäristä ei saa kuin mielipahaa (kaikki laitetaan henkisen oireilun piikkiin). Ei siis saa sitä diagnoosia, mielenrauhaa tai mitään hyötyä. Siksi koettaisin noita kotikonsteja ja odottelisin hiukan, josko "vaiva" katoaisi yhtä ihmeellisesti kuin tulikin. Hermoilu aina vaan pahentaa asiaa. Uskoisin, että ihan välitöntä syytä huoleen ei ole. Kävit jo lääkärissä ja veritulpan oireet pohkeessa ovat ilmeisesti hyvin voimakkaita? Voimakas turvotus ja kipu, kuumotus ja punoitus? Jos siellä on sinulla jotain suonikohjua tulossa tai muuta vähemmän vaarallista häröä. Voi mennä ohi juurikin kevyellä liikunnalla ja noilla muilla poppaskonsteilla. Tai jos liittyy jotenkin hormonitoimintaan, niin sekin menee sitten ohi aikanaan.
Jos se ei mene parissa päivässä ohi, niin on ihan perusteltua mennä uudestaan lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Koteloitunut meduusa?
Kiitos tästä, naurahdin ekaa kertaa moneen päivään :)
Vierailija kirjoitti:
Jospa se menisi tosiaan itsestään ohi ihan muutamassa päivässä? Kokeilisin tuota kohoasentoa, pohkeen hierontaa ja pitkää kävelylenkkiä. Miten nämä vaikuttaa tuntemuksiin? Itse tiedän myös kokemuksesta, että toisinaan sieltä lääkäristä ei saa kuin mielipahaa (kaikki laitetaan henkisen oireilun piikkiin). Ei siis saa sitä diagnoosia, mielenrauhaa tai mitään hyötyä. Siksi koettaisin noita kotikonsteja ja odottelisin hiukan, josko "vaiva" katoaisi yhtä ihmeellisesti kuin tulikin. Hermoilu aina vaan pahentaa asiaa. Uskoisin, että ihan välitöntä syytä huoleen ei ole. Kävit jo lääkärissä ja veritulpan oireet pohkeessa ovat ilmeisesti hyvin voimakkaita? Voimakas turvotus ja kipu, kuumotus ja punoitus? Jos siellä on sinulla jotain suonikohjua tulossa tai muuta vähemmän vaarallista häröä. Voi mennä ohi juurikin kevyellä liikunnalla ja noilla muilla poppaskonsteilla. Tai jos liittyy jotenkin hormonitoimintaan, niin sekin menee sitten ohi aikanaan.
Näin itsekin ymmärsin, että tulpan oireet olisivat voimakkaammat, mutta toisaalta on niitä kuulemma täysin oireettomiakin. Kävelyä olen kokeillut, se ei mielestäni vaikuttanut suuntaan eikä toiseen. Suonikohjuja itselläni ei ole (eikä niitä ole meillä suvussakaan), mutta joitakin hyvin pieniä hiussuonia tms. purkaumia näkyy kyllä iholla lähinnä reisissä. Olen myös hyvin vaaleaihoinen, minkä vuoksi suonet näkyvät hyvin oikeastaan ihan kaikkialla kehossa, ei kuitenkaan mielestäni jaloissani enempää kuin muualla.
Taidan soitella (eri) lääkärille vielä huomenna ja sitten vaan uskoa, jos hän sanoo ettei ole syytä huoleen.
Siitä ei ole kovin kauaa, kun vaihdoin e-pillerit nuvaringiin ja siinä samalla lueskelin veritulpista melko paljon. Muuten tuskin olisin osannut sitä epäilläkään, ja siksi mietinkin, olenko kehitellyt koko jutun päästäni. Kuitenkin oireet ovat läsnä myös silloin, kun en mieti koko asiaa, eli jotain siellä siis on varmaan joka tapauksessa meneillään.
Kyllähän sitä monenlaista kremppaa voi kropassa olla ilman mitään vaarallista syytä. Koita unohtaa asia ja uskon, että se menee pois. Magnesiumia kannattaa ottaa. Laadukasta imeytyvää eli ei markettikamaa.
Menisin uudestaan toiselle lääkärille ja pyytäisin verikokeen ja mahd ultran.