Lue keskustelun säännöt.
Miksi et ole tekemisissä sisarustesi kanssa?
Kommentit (61)
Koska ainoa veljeni kuoli 22 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä ei ole tekemisissä 10 v vanhemman veljensä kanssa. Tämä johtuu siitä että isoveli ei ole osannut koskaan kohdella pikkuveljeään tasavertaisena aikuisena. On siis yrittänyt pitää alistavan auktoriteettiaseman vielä pitkään senkin jälkeen kun pikkuveljestä tuli täysi-ikäinen.
Olen kuullut että tuo on aika yleinen ongelma sisarusten välillä jos ikäeroa on paljon.
Veljeni vaimo ei voi sietää minua. On tehnyt tämän täysin selväksi haukkumakirjeellä. En siis pidä yhteyttä. Joskus kaipaan että voisin nähdä edes veljeäni mutta hän on vaimonsa käskyn alla. Aikoinaan kun veljeni oli toisen naisen kanssa, niin olimme yhteyksissä eikä ollut mitään eripuraa, kaikki muuttui uuden naisen myötä. Joskun olen hetken surullinen kun asia käy mielessä, mutta ajan myötä olen tähän jo melko hyvin tottunut. Onneksi on muita läheisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä ei ole tekemisissä 10 v vanhemman veljensä kanssa. Tämä johtuu siitä että isoveli ei ole osannut koskaan kohdella pikkuveljeään tasavertaisena aikuisena. On siis yrittänyt pitää alistavan auktoriteettiaseman vielä pitkään senkin jälkeen kun pikkuveljestä tuli täysi-ikäinen.
Olen kuullut että tuo on aika yleinen ongelma sisarusten välillä jos ikäeroa on paljon.
Sama täällä. Sisarukset aloittavat painostuksen ja kaikenlaisen määräilyn heti kun nähdään / ollaan puhelimitse yhteyksissä, vaikka minulla on ikää jo yli 50 v. Tietävät omasta mielestään asiani paremmin kuin minä itse.
Ei vaan jaksa enää.
Veli taitaa olla bi-po. Ensin on kaveria ja nähdään pari kertaa viikossa, käydään viihteellä. Sitten kun siihen tottuu ja luottaa, häviää jonnekin, ei vastaa puhelimeen, muuttaa vuokrarästien takia kertomatta osoitettaan.... Palatakseen taas elämääni kuin ei olisi poissa ollutkaan.
Näitä syklejä on nyt aikuisiällä ollut sen verran että tunnen kaavan, välit on kohteliaat mutta etäiset hyvänäkin aikana. Pahinta oli että masennuskaudella hylkäsi lapsensakin.... Silloin totesin että en voi aikuiselle ihmiselle mitään, mutta lapsi tarvitsee tukeni. Nykyisin olen sitten tekemisissä enemmän veljen exän kuin veljen ja tämän uuden perhepaketin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kaksi vuotta nuorempi siskoni katsoo, että olen vastuussa hänen lapsuuden ja nuoruuden ongelmistaan (joihin siis en liity millään tavalla, muuta kuin asuin samassa talossa), ja ilmeisesti myöhemmistä ongelmistaan myös. Vanhempamme aina yrittivät sysätä siskoni huoltoa minun vastuulle, josta siskoni on ilmeisesti saanut väärän käsityksen sisarusten roolista ja vastuista. Siskoni on myös haukkunut minun ulkonäköä aina, myös aikuisena kunnes lopulta muutti pois kotikaupungista eikä ole halunnut pitää mitään yhteyttä. Mitä nyt kerran soitti ja haukkui miten en ole hänestä huolta pitänyt. Ikää jo lähemmäs 40-vuotta. En jaksa pitää yhteyttä.
En pysty unohtamaan sitä miten aggressiivinen ja väkivaltainen isoveli oli mua kohtaan, tuo jatkui melkein parikymppiseksi asti joten ei ole pelkästään pikkulapsiajan tappeluista ole kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veli katkaisi yhteydet muuhun sukuun kun löysi uuden naisen. Erosi vaimostaan, myi kaiken ja muutti 200 km. Poikaansa pitää yhteyttä, mutta ei tyttäreensä. Edes joulukortteihin ei vastaa eikä käy missään, missä voidi tavata sukulaisiaan.
Joskus se vaan menee näin.
Pikkusiskoni yrittää elää jatkuvasti toisten siivellä, eikä kunnioita yhtäkään perheenjäsentä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kaksi vuotta nuorempi siskoni katsoo, että olen vastuussa hänen lapsuuden ja nuoruuden ongelmistaan (joihin siis en liity millään tavalla, muuta kuin asuin samassa talossa), ja ilmeisesti myöhemmistä ongelmistaan myös. Vanhempamme aina yrittivät sysätä siskoni huoltoa minun vastuulle, josta siskoni on ilmeisesti saanut väärän käsityksen sisarusten roolista ja vastuista. Siskoni on myös haukkunut minun ulkonäköä aina, myös aikuisena kunnes lopulta muutti pois kotikaupungista eikä ole halunnut pitää mitään yhteyttä. Mitä nyt kerran soitti ja haukkui miten en ole hänestä huolta pitänyt. Ikää jo lähemmäs 40-vuotta. En jaksa pitää yhteyttä.
Meillä taas on toisinpäin, että sisko kai tuntee jotain vastuuta musta vaikka olen aikuinen. Molemmilla meillä on ollut ongelmamme, ei vaan itsellä. Laitoin tai oikeastaan hän laittoi välit poikki ja hyvä niin. Näkeepähän, etten tarvitse häntä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asia kun ei varsinaisesti sinulle kuulu..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua kaksi vuotta nuorempi siskoni katsoo, että olen vastuussa hänen lapsuuden ja nuoruuden ongelmistaan (joihin siis en liity millään tavalla, muuta kuin asuin samassa talossa), ja ilmeisesti myöhemmistä ongelmistaan myös. Vanhempamme aina yrittivät sysätä siskoni huoltoa minun vastuulle, josta siskoni on ilmeisesti saanut väärän käsityksen sisarusten roolista ja vastuista. Siskoni on myös haukkunut minun ulkonäköä aina, myös aikuisena kunnes lopulta muutti pois kotikaupungista eikä ole halunnut pitää mitään yhteyttä. Mitä nyt kerran soitti ja haukkui miten en ole hänestä huolta pitänyt. Ikää jo lähemmäs 40-vuotta. En jaksa pitää yhteyttä.
Millä tavalla hän on haukkunut ulkonäköäsi esim nuoruudessa? Onko sua aiheetta jalustoitu perheessäsi? En usko et hän on sua koskaan syyttänyt siitä, miten häntä on ilmeisesti kohdeltu? Ehkä sä et vaan pysty samaistumaan hänen lähtökohtiinsa. Ilmeisesti teillä on ollut jotain ongelmia perheessä ja nuorempana hän on ollut pidempään noiden ongelmien vaikutuksen alaisena.
Ei ole asiaa. Sitten kun on asiaa, soitan tai laitan viestiä, mutta en ymmärrä miksi pitäisi pitää väkisin yhteyttä ihmisiin joista en pidä ja jotka eivät pidä minusta.
Siskolla ei ollut mitään vastuuta suhteestamme. Vuosikausia soittelin ja pidin yhteyttä yksipuolisesti - kunnes väsyin ja lopetin, ja välit katkesivat.
Miksi olisin?
Jos on koko lapsuuden joutunut olemaan heidän seurassa niin eikö aikuisena saa valita että ei enää. Eihän se omena kauas puusta putoa jos kaikki jäisivät lapsuudenperheen helmoihin. En pidä vanhempiinikaan yhteyttä. Ei vaan ole mitään syytä puolin eikä toisin. Kai me ollaan kaikki niin itsenäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole asiaa. Sitten kun on asiaa, soitan tai laitan viestiä, mutta en ymmärrä miksi pitäisi pitää väkisin yhteyttä ihmisiin joista en pidä ja jotka eivät pidä minusta.
Niinpä ja asiasta on turhaa sen enempää vääntää. Ei ne kemiat kohtaa aina edes omien vanhempienkaan kanssa, miksi sitten sisarusten. Olishan se hirmu romanttinen ajatus, mut käytännössä mahdotonta meidän lapsuuden perheessä.
En mä niitä halunnut. Sisko oli ihan ok sillon lapsena mut ei me oltu sillonkaan läheisiä.
En tiedä.
Veljeni kanssa ollut aina hieman etäinen, hän oli 15v ja minä 17v kun muutin kotoa. Siskoni päätti lopettaa yhteydenpidon n.2v äitimme kuoleman jälkeen, sisko oli silloin 18v ja minä 32v.