Miksi et ole tekemisissä sisarustesi kanssa?

Velipuoli, jonka kanssa sentään elimme samassa perheessä, oli niin paljon nuorempi, että kovin läheistä suhdetta ei koskaan syntynyt. Nyt hän on maannut haudassa jo 15 vuotta. Infarkti vei keski-ikäisen miehen.

Lisäksi minulla on kaksi hyvin paljon nuorempaa sisaruspuolta, joiden olemassaolo selvisi vasta vajaat kymmenen vuotta sitten, kun aloin perata omaa taustaani. Toisen sisaruksen olen kerran tavannut, mutta se valtava ikäero sai aikaan sen, että mitään läheistä suhdetta ei syntynyt.

Mahdollisesti yksi sisaruspuoli on vielä löytymättä, samalla tavalla tunnustamaton kuin minäkin. Etsiminen on liki mahdotonta, kun ei ole minkäänlaista varmaa tietoa mistään. Ja lähes kaikki ne, jotka jotain asiasta olisivat tienneet, ovat jo kuolleet. Ainut tieto on, kun kyselin taustastani, niin minulle sanottiin, että kolme sisarusta on. Joko minä olen se kolmas tai sitten jossakin on toinenkin biologisen isän lehtolapsi. Nuo nuoremmat ovat nimittäin aviolapsia. 

Onko täällä

Katselen kerran vuodessa vanhoja valokuvia joissa ollaan yhdessä. Pysyy välit "kunnossa", kun ei ole tekemisissä.

"Eihän se omena kauas puusta putoa jos kaikki jäisivät lapsuudenperheen helmoihin. Olemme kaikki liian itsenäisiä."

Tämä.

Meillä oli melko kylmänkalsea ilmapiiri lapsuudenkodissa eikä sisarusten välille ikinä syntynyt mitään läheisiä välejä. Satunnaisesti nähdään vanhempien luona mutta siinä se. Itse kadehdin niitä joilla on läheiset välit sisaruksiinsa ja sukuunsa. Meillä ei yksinkertaisesti ole mitään puhuttavaa keskenämme, ollaan kuin vieraita ihmisiä vaikka meitä on kolme hyvin pienellä ikäerolla ja ollaan samassa ydinperheessä asuttu koko lapsuutemme.

Toinen veljeni on perheetön ja sen verran vanhempi, ettei oikein ole hirveästi ollut yhteistä. Toisella taas on aina ollut penseä suhtautuminen kaikkiin juttuihini, joten olen pitänyt häntä kusipäänä ja tiivis yhteydenpito ei tosiaan ole ollut tarpeen. 

Meille ei oikein koskaan muodostunut suhdetta kahden velipuoleni kanssa. Ikäeroa molempien kanssa yli 10v. Kävin niin harvoin isällä ja kun lopetin kyläilyt, loppui myös yhteydenpito veljien kanssa. Olen nyt 35v. En tiedä missä asuvat tai mitä tekevät.

Hassua on se, että velipuoleni äidin puolelta on minua 14v nuorempi ja välimme ovat loistavat. Ehkä äitipuoleni "sisko ei saa komentaa"- mentaliteetti vaikutti asiaan että kaksi broidia jäi niin etäisiksi? Surullista.

Musta tuntuu, että mulla ja 4 v nuoremmalla pikkusiskolla ei oo juuri mitään yhteistä ja ollaan kun yö ja päivä. Hän käy meillä kyllä, mutta mun poikaa katsomassa ja on välittävä täti tälle. Minä ja hän tullaan toimeen, mutta läheisiä ei missään nimessä olla.

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että mulla ja 4 v nuoremmalla pikkusiskolla ei oo juuri mitään yhteistä ja ollaan kun yö ja päivä. Hän käy meillä kyllä, mutta mun poikaa katsomassa ja on välittävä täti tälle. Minä ja hän tullaan toimeen, mutta läheisiä ei missään nimessä olla.

Lapsi aistii että ette pidä toisistanne. Tilanne on ihan hyvä kun sentään tulette toimeen, eikä niin ettette vois sietää toisianne.

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu, että mulla ja 4 v nuoremmalla pikkusiskolla ei oo juuri mitään yhteistä ja ollaan kun yö ja päivä. Hän käy meillä kyllä, mutta mun poikaa katsomassa ja on välittävä täti tälle. Minä ja hän tullaan toimeen, mutta läheisiä ei missään nimessä olla.

Kummankaan olematta toista mitenkään parempi.

Niiden puolisot on niin peestä.

Käly ei hyväksy mua veljeni lähelle. Ei saa pitää yhteyttä muhun. Toisinaan jutellaan  fbssa. Siitähän nousee iso myrsky, kun se muija ratsaa kaiken.

Yhden tuollaisen chattisession jälkeen sain kälyltä viestin: "sä ällötät mua. sä pilaat meidän suhteen. jos otat vielä kerrankin yhteyttä veljeesi, en takaa teoista".

Äidillehän tuo päivänsäde lähetti kerran viestin: "tapan ton sun hullun pentus!" Siitä lähtikin iso tapahtumavyöry käyntiin.

Kahden muun sisaren kanssa välit lämpimät ja tullaan hyvin toimeen. Isoveljen kanssa välit menneet hänen puolisonsa takia. Valheita keksivä sosiopaatti joka saanut veljen pään sekoitettua niin ettei sieltä ole takaisin tulemista näköjään. Eristänyt veljen kaikesta muusta elämästä, perheestä ja kavereista. Juuri näillä valheilla että kaikki haluavat heille jotain pahaa tai tekevät sitä. Lapsia käy eniten sääli, joutuvat sitä tappelua katsomaan sivusta ja joka toinen viikko erotaan ja palataan yhteen. Hulluja molemmat. Ikävä sitä entistä veljeä joka minulla joskus oli,jonka kanssa olin läheinen ja pystyi juttelemaan kaikesta tuntikausia ja joka vielä oli henkisesti terve. Nyt vain harhainen varjo itsestään.

Veljeni on vieläkin hyvää kaveria miehen kanssa, joka käytti mua hyväkseen.

Joskus voi olla niinkin, et se oma halu olla väleissä ei vaan riitä. Tunteita kun ei voi pakottaa ja se täytyy vaan hyväksyä. Toinen voi olla sulle tärkeämpi kun itse olet hänelle. Se on elämää sekin.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni vaimo ei voi sietää minua. On tehnyt tämän täysin selväksi haukkumakirjeellä. En siis pidä yhteyttä. Joskus kaipaan että voisin nähdä edes veljeäni mutta hän on vaimonsa käskyn alla. Aikoinaan kun veljeni oli toisen naisen kanssa, niin olimme yhteyksissä eikä ollut mitään eripuraa, kaikki muuttui uuden naisen myötä. Joskun olen hetken surullinen kun asia käy mielessä, mutta ajan myötä olen tähän jo melko hyvin tottunut. Onneksi on muita läheisiä ihmisiä.

Näinköhän tämä asia menee?

Mieheni sisko on umpihullu, väittää minusta asioita ja mies katkaisi välit. Siskon mielestä vika on minussa.

Onko käynyt mielessä että veljesi saattaa pitää etäisyyttä omasta tahdostaan? Aika pelottavaa.

Isäni uudesta liitosta, eivät kai vieläkään edes tiedä, että olen olemassa :D Ikäeroa meillä on veljeni kanssa vain muutama kuukausi.

Itse asiassa, en oikein edes tiedä syytä, mutta aika vahvasti voin sen arvata. 

Olen muiden mielestä niin outo. Koska en ole läheskään niin sosiaalinen kuin he. En biletä, käy oikein missään, viihdyn kotona kirjaa lukien, lenkillä koiran kanssa, netissä surffaillen.

Kaikki muut siskot ja veljet ovat menevämpiä ja puhua pälpättävät paljon, tykkäävät olla siellä missä on menoa ja meininkiä. 

Kaikilla myös on lapsia, mulla ei, koska en kauheasti pidä lapsista enkä sellaisia halua itselle. Siitäkin olen varmaan miljoona kertaa saanut kuulla, että "MIKSI MIKSI MIKSI MIKSI ET HALUA??!"

Kaikki pitävät yhteyttä toisiinsa todella tiiviisti ja kyläilevät toistensa luona. Mulle ei ole kukaan edes soittanut koskaan.

Jos satumme olemaan samaan aikaan vanhempiemme luona, korkeintaan moikkaamme ja sekin tuntuu väkinäiseltä.

Tunnen itseni aina ulkopuoliseksi, koska he juttelevat omia juttujaan ja pitävät hauskaa, itse en siihen porukkaan vaan kuulu.

Joskus on harmittanut, mutta 28vuotta se on näin mennyt, niin ei jaksa kiinnostaa. Parempi kun en näkisi heitä koskaan, edes sattumaltakaan :)

En voi, koska minulla ei ole sellaisia. Sisaruksia siis.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa, en oikein edes tiedä syytä, mutta aika vahvasti voin sen arvata. 

Olen muiden mielestä niin outo. Koska en ole läheskään niin sosiaalinen kuin he. En biletä, käy oikein missään, viihdyn kotona kirjaa lukien, lenkillä koiran kanssa, netissä surffaillen.

Kaikki muut siskot ja veljet ovat menevämpiä ja puhua pälpättävät paljon, tykkäävät olla siellä missä on menoa ja meininkiä. 

Kaikilla myös on lapsia, mulla ei, koska en kauheasti pidä lapsista enkä sellaisia halua itselle. Siitäkin olen varmaan miljoona kertaa saanut kuulla, että "MIKSI MIKSI MIKSI MIKSI ET HALUA??!"

Kaikki pitävät yhteyttä toisiinsa todella tiiviisti ja kyläilevät toistensa luona. Mulle ei ole kukaan edes soittanut koskaan.

Jos satumme olemaan samaan aikaan vanhempiemme luona, korkeintaan moikkaamme ja sekin tuntuu väkinäiseltä.

Tunnen itseni aina ulkopuoliseksi, koska he juttelevat omia juttujaan ja pitävät hauskaa, itse en siihen porukkaan vaan kuulu.

Joskus on harmittanut, mutta 28vuotta se on näin mennyt, niin ei jaksa kiinnostaa. Parempi kun en näkisi heitä koskaan, edes sattumaltakaan :)

 

Onhan se aika outoa, että sä ketä ei sido mikään ei biletä, kun taas niiden joiden ei enää niin pitäis bilettää. Kukas ne lapset hoitaa? Onneks itse tuli aikanaan ryvettyä ihan tarpeeks.