Lue keskustelun säännöt.
Emme naura yhdessä
08.06.2017 |
Ollaan nyt seurusteltu yli puoli vuotta miehen kanssa. Pistin merkille, ettemme naura yhdessä oikeastaan koskaan. Mies vaikuttaa kyllä aidosti iloiselta ystäviensä kanssa, mutta ei minun. Mies sanoo että huumorintajumme on vain erilainen, ja että varmasti vielä löydämme yhteiset jutut mutta.. en tiedä. Tuntuu pahalta.
Muut huomanneet koskaan samaa?
Kommentit (6)
Joo, siis minä nauran miehen jutuille mutta mies harvemmin mun jutuille, yleensäkin kun puhun jotain selaa nykyään puhelintaan tai näyttää siltä kuin puhuisin hepreaa. Samaa tekee meidän lapsille.. Kun minua rupeaa naurattamaan joku typerä pissakakka- juttu, käskee meitä olemaan hiljaa eikä hymyäkään irtoa.
Näin ollut aina. Nainen kestää ihme juttuja.
17 vuotta menty.
Joten, pidä taukoa miehestä, katsele vielä ympärillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeasti, maailma on miehiä täynnä, ilman huumoria ei selviä. Jos pääsisin ajassa taaksepäin, kertoisin nuorelle itselleni että katsele vielä. Nauru kertoo oikeasti sovitaanko yhteen vai ei.
Ei mene kauan kun se pyörittelee silmiään tai puhuu sun päälle kun koitat sanoa jotain. Tulet huomaamaan. Kohta sua ei kiinnosta puhua porukassa enää mitään kun keksit että se ootkin sinä jolla on tyhmät jutut.
Kiitos kommenteista! Usein tuntuu siltä, että hauskat juttuni lähinnä ärsyttävät miestä. Harmittaa seurata vierestä kun mies nauraa kippurassa kavereidensa jutuille mutta minun sanoessa jotain hauskaa hän vain katsoo minua selvällä "älä viitsi pelleillä" katseella. :/ rakastan miestä, mutta voiko tämä suhde toimia?
-ap
Meillä sama, nauran miehen jutuille, hän ei minun jutuille. Ei voi mitään, tyydyn nauramaan yksikseni. :(
Tympeetä. Meitä taas yhdisti sama huumorintaju. Välillä nauretaan niin ettei henki kulje. Rankkaan huumorin parinvalinnassa korkeimmalle, en vaan jaksa totista elämää.