Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä apua alkoholismiin? Oikeasti.
07.06.2017 |
Olen ollut alkoholisti kymmenen vuotta. Olen 28 vuotias. Joskus ehkä tarvitsinkin alkoholia, jotten seonnut sen pahemmin. Oli niin rankkoja asioita, etten osannut muuten selviytyä seuraavaan päivään. Nyt asiat on paremmin ja alkoholismi vain estää mua elämästä oikeasti. En vain enää osaa elää selvänä. Mikä tahansa saattaa laukaista ikäänkuin kohtauksen. Kuulen ääniä, koen uudestaan pahoja tapahtumia jne. Ryyppään sitten pari iltaa tai joskus viikonkin ja unohdan. Sitten saatan olla viikkoja tai kuukausia selvänä.
Kokeilin joskus antabusta, mutten oikein kestänyt sitä ainetta. Muuten se oli hyvä. AA-kerhoa metin, mutta eikö se perustu uskoon? Pitäisi luottaa johonkin korkeampaan voimaan, enkä mä luota mihinkään tai kehenkään. Onhan sitä oltava muitakin vaihtoehtoja, mutten osaa jotenkin etsiä. Enkä tiedä, mistä on oikeasti ollut apua.
--Oikeastaan, jos enempää ei halua lukea, niin ei tarvitse. Loput viestistä koostuu yksityiskohdista, joilla ei ole niin väliä.--
Terapiassa olin joskus. Sen ansiosta olen yhä hengissä, mutta eihän se ihmeitä tee. Jos hajoaa jo lapsena ja on elänyt ns. tynnyrissä ilman ketään, ei ihmeitä voi odottaa. Mulla ei ole sosiaalisia taitoja, ei ketään. Ainoa sosiaalinen kontakti, jolla on väliä, on sisarus, josta mun on pidettävä huolta kun hänellä on asiat huonosti. Toinen mulle tärkeä kuoli pari viikkoa sitten. Opiskelut jäivät sairastumisen vuoksi. Ja tuo läheisen kuolemakin tuntuu sietämättömältä juuri nyt. Toivon, että hän on paremmassa paikassa.
Sekin auttaisi, jos voisin edes tehdä jotain hyödyllistä. Tällä hetkellä yritän osallistua jonkinlaiseen toimintaan. Haluaisin olla jotenkin hyödyksi. Mutta tämä alkoholismi. En voi huolehtia tästä sisaruksestakaan niin hyvin kuin voisin. Alkoholismista jos pääsisin, niin asiat olisi paremmin. Musiikkiharrastus ja soiton opettelu auttaa, mutta naapureiden takia sekin on rajoitettua, vaikka instrumenttini onkin hiljainen. Öljyvärimaalaus on toinen harrastus, mutta maalaaminen on jotenkin liian intensiivistä. Joskus en kykene siihen selvänä. Ahdistus kasvaa liian usein liian pahaksi. Maalauksiin livahtaa aina jotain jostain tuolta mielen syvimmistä luolastoista, vaikka koittaisin maalata uivia sorsia.
Usein saa kuulla tarinoita alkoholisteista perheenjäsenistä. Äidin isä oli alkoholisti ja äiti jotenkin pelkää muakin, vaikken ole hänen nähtensä ollut humalassa. Äiti pelkäsi jo ennen kuin mitään olin edes maistanut, että mustakin tulee alkoholisti kun muistutan kuulemma äidin isää niin paljon. Rehellisesti olen äidille vain sitten loputa sanonut olevani alkoholisti, enkä voi ottaa "vain yhtä" ikinä. En uskalla edes ajatella parisuhdetta tai kaverisuhteita. En vain pääse tästä. Tulevaisuus on niin epävarma joka tapauksessa. Enkä tiedä, mitä muuta tekisin, jos saan sellaisen "kohtauksen". Alkoholi kun oikeasti auttaa.
PS. Ei haittaa, vaikka olisitte ikäviä. Sitä sattuu. Toivon kaikille kuitenkin mukavaa päivää. Selviydytään huomiseen.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi hakea apua alkoholismin aiheuttaviin tekijöihin. Jotkut sanoo:"Ensin pitää hoitaa päihderiippuvuus ja sitten vasta muut henkiset ongelmat voidaan parantaa.", mutta se ei ole totta, koska alkoholismi on seuraus, eikä ongelmien lähde, joten se lähde pitää hoitaa, että se alkoholismi parantuu.
Näinhän se pääpiirteissään on. Ensin akuutti putki poikki, sitten itse ongelman kimppuun. Pelkkä juomisen lopettaminen ei auta eikä kestä, jos sairaalloisen juomisen syytä ei poisteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selincro auttaa. Ei tee mieli juoda.
Minusta kannattaa kyllä käydä AA:ssa. Ainakaan sen uskon takia ei kannata jättää kokeilematta. Uskonasioita lähimpänä ovat kaksi askelta, toinen ja kolmas:
2. Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme.
3. Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan -sellaisena kuin Hänet käsitimme.
Lähde: http://www.aa.fi/index.php?type=0&id=38§ion=3
Kakkonen on aika selvä juttu - kyllähän sitä täytyy uskoa että se helpotus voi tulla itsen ulkopuolelta jos itse ei pysty mihinkään muuhun kuin kääntymään pullo tai tölkki kädessä sisäänpäin. Kolmosessa on olennaista tuo jälkiosa. Se myös toimii palaveripuheissa käytännön tasolla.
AA:ssa ei siis mitenkään edellytetä tai vaadita mitään henkilökohtaista "uskonratkaisua" tjsp. Toiset kääntyvät sille tielle - toiset eivät. Kokeileminen kannattaa kuitenkin. Pelkästään se, että ympärillä on toisia ihmisiä joilla on kokemusta samasta itse luodusta vankilasta on vapauttava asia.
Täällä on ryhmähaku: http://www.aa.fi/groupsearch.php
Jos epäröit etkä tiedä miten suhtautuisit asiaan, soita paikalliseen AA:n auttavaan puhelimeen. Sieltä vastaa ihan tavallinen AA:n jäsen.
Mä olen alkoholisti, nyt 7 vuotta raittiina. Kävin läpi hoitojakson ja terapian, alussa söin lääkkeitä masennukseen ja ahdistukseen, mutta nyt olen ollut lääkkeettäkin vuosikausia. En ole enää vuosiin edes ajatellut alkoholia. Se on mulle vain yksi aine muiden joukossa, sama kuin vaikka tupakka. En polta, joten en mieti tupakkaa, en juo, joten en mieti alkoholia. Välillä hämmästelen ihmisten juomista; miksi melkein kaikki juovat, ja miksi niin moni juo humalaan asti? En enää muista humalan hyviä oloja, pelkän inhottavan pakkomielteen ja ahdistuksen juomisesta. En ikinä halua sitä oloa enää, joten en koske alkoholiin.
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi hakea apua alkoholismin aiheuttaviin tekijöihin. Jotkut sanoo:"Ensin pitää hoitaa päihderiippuvuus ja sitten vasta muut henkiset ongelmat voidaan parantaa.", mutta se ei ole totta, koska alkoholismi on seuraus, eikä ongelmien lähde, joten se lähde pitää hoitaa, että se alkoholismi parantuu.
Niinhän se on, että alkoholismi on mulle ainakin lähinnä oire (äidin isälläkin se oli. Hän traumatisoitui sodassa. Hänestä ei ole oikein edes valokuvia, joissa ei olisi lasia kädessä). Mulle toisaalta on kuitenkin ongelmia myös neurologisella puolella, eivätkä ne parane, eikä ilmeisesti pahoista traumoista pääse eroon kunnolla. Se kuitenkin ehkä auttaisi, jos löytäisin jonkun käytännöllisen psykologin/terapeutin/jne., jolla olisi sellainen asenne, että menneille ei mahda mitään, mutta tänään olisi oltava jotenkin toimintakykyinen. Tai jos voisin tavata jonkun, joka on päässyt yli samoista jutuista ja osaisi neuvoa.
Voiko mies saada apua, jos on hyväksikäytetty lapsena?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selincro auttaa. Ei tee mieli juoda.
Ap aika varmaan lopettaisi kyseisen lääkkeen ottamisen, kun tekisi miele juoda.
Minnesotahoito? Sähän oot jo toipumiseen matkalla, kun tilanteesi noin hyvin tunnistat. Tsemppiä ja päivä kerrallaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun pitäisi hakea apua alkoholismin aiheuttaviin tekijöihin. Jotkut sanoo:"Ensin pitää hoitaa päihderiippuvuus ja sitten vasta muut henkiset ongelmat voidaan parantaa.", mutta se ei ole totta, koska alkoholismi on seuraus, eikä ongelmien lähde, joten se lähde pitää hoitaa, että se alkoholismi parantuu.
Niinhän se on, että alkoholismi on mulle ainakin lähinnä oire (äidin isälläkin se oli. Hän traumatisoitui sodassa. Hänestä ei ole oikein edes valokuvia, joissa ei olisi lasia kädessä). Mulle toisaalta on kuitenkin ongelmia myös neurologisella puolella, eivätkä ne parane, eikä ilmeisesti pahoista traumoista pääse eroon kunnolla. Se kuitenkin ehkä auttaisi, jos löytäisin jonkun käytännöllisen psykologin/terapeutin/jne., jolla olisi sellainen asenne, että menneille ei mahda mitään, mutta tänään olisi oltava jotenkin toimintakykyinen. Tai jos voisin tavata jonkun, joka on päässyt yli samoista jutuista ja osaisi neuvoa.
Voiko mies saada apua, jos on hyväksikäytetty lapsena?
Ap
Ei traumat täysin lähde, mutta pakonomainen tarve juoda niiden takia saadaan varmasti pois, kun niitä saadan lievennettyä. Kyllä mies saa apua lapsuudessa tapahtuneeseen hyväksikäyttöön.
Mene käymään AA-ryhmässä. Siellä ei pakoteta ketään yhtään mihinkään, edes raitistumaan tai lopettamaan juomista.
Kokeile, et menetä yhtään mitään.
Terveisin alkoholistin läheinen, jonka elämän Al-Anon pelasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat fiksulta ja hyvältä tyypiltä. Toivon että pääset hakeutumaan terapiaan ja alat voimaan paremmin. Niin sitten koko potentiaalisi ihmisenä tulee käyttöön, ehkä saat lisää ystäviä ja mielekästä tekemistä elämään ajan kanssa. Ensin pitää varmaan mennä katkolle jos on putki päällä tai a klinikalle ja sitoudut lopettamaan juomisen. Sitten saat apua niihin syihin. Valitettavvasti terapiaa ei kai saa ellei päihde ongelma ole ensin hoidettu. En ole varma tästä. Muuten olen sitä mieltä että syy pitäisi ensin hoitaa, mutta suomessa taitaa olla vähän toisin.
Etanolia jo kolmannessa polvessa kirjoitti:
Minusta kannattaa kyllä käydä AA:ssa. Ainakaan sen uskon takia ei kannata jättää kokeilematta. Uskonasioita lähimpänä ovat kaksi askelta, toinen ja kolmas:
2. Opimme uskomaan, että joku itseämme suurempi voima voisi palauttaa terveytemme.
3. Päätimme luovuttaa tahtomme ja elämämme Jumalan huomaan -sellaisena kuin Hänet käsitimme.
Lähde: http://www.aa.fi/index.php?type=0&id=38§ion=3
Kakkonen on aika selvä juttu - kyllähän sitä täytyy uskoa että se helpotus voi tulla itsen ulkopuolelta jos itse ei pysty mihinkään muuhun kuin kääntymään pullo tai tölkki kädessä sisäänpäin. Kolmosessa on olennaista tuo jälkiosa. Se myös toimii palaveripuheissa käytännön tasolla.
AA:ssa ei siis mitenkään edellytetä tai vaadita mitään henkilökohtaista "uskonratkaisua" tjsp. Toiset kääntyvät sille tielle - toiset eivät. Kokeileminen kannattaa kuitenkin. Pelkästään se, että ympärillä on toisia ihmisiä joilla on kokemusta samasta itse luodusta vankilasta on vapauttava asia.
Täällä on ryhmähaku: http://www.aa.fi/groupsearch.php
Jos epäröit etkä tiedä miten suhtautuisit asiaan, soita paikalliseen AA:n auttavaan puhelimeen. Sieltä vastaa ihan tavallinen AA:n jäsen.
Voisihan tuollekin antaa mahdollisuuden. Kaikkea voi kokeilla. AA kuitenkin kokoontuu aika usein ympäri tätäkin kaupunkia. Mun on aivan äärimmäisen vaikea luottaa kehenkään tai mihinkään. Se on yksi ongelma. En voi luottaa muuhun kuin siihen, että jos en itse pysty johonkin täysin yksin, se menee pieleen. Enkä ole koskaan voinut luottaa kenenkään apuun. Mutta tiedostan, että se on ongelma.
Mutta ehkä soitan tuohon puhelimeen tai menen kokoukseen. Olen joskus mielenkiinnosta mennyt ties minne. Miksen siis menisi AA-kokoukseen?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun kirjoituksessa, oli koko ajan voisin tehdä, mutta ei siitä kumminkaan mitään tuu. Luovuttaminen, negatiivisuus.
Yritä opetella positiivistä ajattelua ja hyvien asioiden etsimistä vastoinkäymisistä.
Ala hulluksi ja kerro joka päivä peilin edessä itsestäsi kymmenen hyvää asiaa. Kirjoita vihkoon, mikä päivässä oli hyvää.
Olet päättänyt olla alkoholisti. Päätä olevasi raitis.
Antabusta vaan vaikka kuinka tökkisi, heti kun silmät aukeaa. Kun ei kerta kaikkiaan voi juoda, jää aikaa selvitellä muita asioita, vaikka soittaa sinne AA:han.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
a klinikka on matalan kynnyksen paikka. sinne menisin itse ihan ekana juttelemaan. saat lääkäriltä tai hoitajalta ehdotuksia miten jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen alkoholisti, nyt 7 vuotta raittiina. Kävin läpi hoitojakson ja terapian, alussa söin lääkkeitä masennukseen ja ahdistukseen, mutta nyt olen ollut lääkkeettäkin vuosikausia. En ole enää vuosiin edes ajatellut alkoholia. Se on mulle vain yksi aine muiden joukossa, sama kuin vaikka tupakka. En polta, joten en mieti tupakkaa, en juo, joten en mieti alkoholia. Välillä hämmästelen ihmisten juomista; miksi melkein kaikki juovat, ja miksi niin moni juo humalaan asti? En enää muista humalan hyviä oloja, pelkän inhottavan pakkomielteen ja ahdistuksen juomisesta. En ikinä halua sitä oloa enää, joten en koske alkoholiin.
Voisinpa joskus olla kuin sä. Hieno saavutus!
Mäkin mietin joskus tämän älyttömyyttä. Pystyin luopumaan lihasta, kun eläinrakkaana näin lihansyönnin nykyoloissa vääränä. Tykkäsin lihasta, mutta siinä ei ollut mitään ongelmaa. Haluaisin yhä välillä syödä lihaa välillä kovastikin, mutta tahdonvoima pitää. Mulla on vakaumus. Alkoholin suhteen se vakaumus ei ole vielä yhtä vahva.
Jonain päivänä ehkä. :)
Ap
Ällistyttävää! Jo näin pitkä ketju, eikä yhtään uhoa että "itseä vaan niskasta kiinni, ei se ole sairaus vaan luonteen heikkoutta, tukka pois ja linnaan...".
Rehappi tai Lapuan Minnesotahoito tai sitten on sellainen kuin avominne. Googlaa niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selincro auttaa. Ei tee mieli juoda.
Ap aika varmaan lopettaisi kyseisen lääkkeen ottamisen, kun tekisi miele juoda.
Ikävä kyllä tämä on totta. Mikä tahansa päihdyttävä koukuttaa mut, vaikka tulisi huono olo tai muuta vastaavaa. Todellisuuspako on tavoite. Mulla oli joskus rauhoittavia lääkkeitä. Pian sanoin lääkärille, ettei mulle saa enää ikinä määrätä niitä, koska nautin niistä liikaa. Sanoin, että jossain on oltava pysyvä merkintä siitä, ettei niitä anneta, vaikka kuinka kärttäisin tai vakuuttaisin, etten väärinkäytä niitä. En tiedä, onko sellaista merkintää, mutten ole enää niitä lääkkeitä pyytänyt. Eikä niitä ole ehdotettu.
Olen myös herkkä kofeiinille. Kahvikin saa mut vähän sekaisin. Yllättäen juon kahvia runsaasti, jos sitä on jossain tarjolla.
Ap
Kohtaukset, joita kuvaat, kuulostavat dissosiaatio-oireilulta. Tarvitset sekä psykiatrista apua (pitkää terapiaa) että apua alkoholiongelmaan.
Alue: Aihe vapaa
Sinun pitäisi hakea apua alkoholismin aiheuttaviin tekijöihin. Jotkut sanoo:"Ensin pitää hoitaa päihderiippuvuus ja sitten vasta muut henkiset ongelmat voidaan parantaa.", mutta se ei ole totta, koska alkoholismi on seuraus, eikä ongelmien lähde, joten se lähde pitää hoitaa, että se alkoholismi parantuu.