Mistä apua alkoholismiin? Oikeasti.

Olen ollut alkoholisti kymmenen vuotta. Olen 28 vuotias. Joskus ehkä tarvitsinkin alkoholia, jotten seonnut sen pahemmin. Oli niin rankkoja asioita, etten osannut muuten selviytyä seuraavaan päivään. Nyt asiat on paremmin ja alkoholismi vain estää mua elämästä oikeasti. En vain enää osaa elää selvänä. Mikä tahansa saattaa laukaista ikäänkuin kohtauksen. Kuulen ääniä, koen uudestaan pahoja tapahtumia jne. Ryyppään sitten pari iltaa tai joskus viikonkin ja unohdan. Sitten saatan olla viikkoja tai kuukausia selvänä.

Kokeilin joskus antabusta, mutten oikein kestänyt sitä ainetta. Muuten se oli hyvä. AA-kerhoa metin, mutta eikö se perustu uskoon? Pitäisi luottaa johonkin korkeampaan voimaan, enkä mä luota mihinkään tai kehenkään. Onhan sitä oltava muitakin vaihtoehtoja, mutten osaa jotenkin etsiä. Enkä tiedä, mistä on oikeasti ollut apua.

--Oikeastaan, jos enempää ei halua lukea, niin ei tarvitse. Loput viestistä koostuu yksityiskohdista, joilla ei ole niin väliä.--

Terapiassa olin joskus. Sen ansiosta olen yhä hengissä, mutta eihän se ihmeitä tee. Jos hajoaa jo lapsena ja on elänyt ns. tynnyrissä ilman ketään, ei ihmeitä voi odottaa. Mulla ei ole sosiaalisia taitoja, ei ketään. Ainoa sosiaalinen kontakti, jolla on väliä, on sisarus, josta mun on pidettävä huolta kun hänellä on asiat huonosti. Toinen mulle tärkeä kuoli pari viikkoa sitten. Opiskelut jäivät sairastumisen vuoksi. Ja tuo läheisen kuolemakin tuntuu sietämättömältä juuri nyt. Toivon, että hän on paremmassa paikassa.

Sekin auttaisi, jos voisin edes tehdä jotain hyödyllistä. Tällä hetkellä yritän osallistua jonkinlaiseen toimintaan. Haluaisin olla jotenkin hyödyksi. Mutta tämä alkoholismi. En voi huolehtia tästä sisaruksestakaan niin hyvin kuin voisin. Alkoholismista jos pääsisin, niin asiat olisi paremmin. Musiikkiharrastus ja soiton opettelu auttaa, mutta naapureiden takia sekin on rajoitettua, vaikka instrumenttini onkin hiljainen. Öljyvärimaalaus on toinen harrastus, mutta maalaaminen on jotenkin liian intensiivistä. Joskus en kykene siihen selvänä. Ahdistus kasvaa liian usein liian pahaksi. Maalauksiin livahtaa aina jotain jostain tuolta mielen syvimmistä luolastoista, vaikka koittaisin maalata uivia sorsia.

Usein saa kuulla tarinoita alkoholisteista perheenjäsenistä. Äidin isä oli alkoholisti ja äiti jotenkin pelkää muakin, vaikken ole hänen nähtensä ollut humalassa. Äiti pelkäsi jo ennen kuin mitään olin edes maistanut, että mustakin tulee alkoholisti kun muistutan kuulemma äidin isää niin paljon. Rehellisesti olen äidille vain sitten loputa sanonut olevani alkoholisti, enkä voi ottaa "vain yhtä" ikinä. En uskalla edes ajatella parisuhdetta tai kaverisuhteita. En vain pääse tästä. Tulevaisuus on niin epävarma joka tapauksessa. Enkä tiedä, mitä muuta tekisin, jos saan sellaisen "kohtauksen". Alkoholi kun oikeasti auttaa.

PS. Ei haittaa, vaikka olisitte ikäviä. Sitä sattuu. Toivon kaikille kuitenkin mukavaa päivää. Selviydytään huomiseen.