Arvelen että monen "luonnostaan hoikan" salaisuus on se että korvaavat paljon "oikeaa ruokaa" herkuilla

Oikeastaan todennäköisesti kyseessä on niinkin uskomaton skenaario, että syövät järkeviä määriä ruokaa, herkuilla tai ilman. Tiedän, hankalaa uskoa jos on keskivertomamma.

Joo, joskus syön herkkuja ja silloin luonnollisesti normi ruoka ei maita samoissa määrin. Eikö ole ihan luonnollista? Kuka pysyuu herkkujen lisäksi syödä heti perään normaalin aterian?

Vierailija kirjoitti:

Kuka pysyuu herkkujen lisäksi syödä heti perään normaalin aterian?

:D Unohdit missä olet.

Vierailija kirjoitti:

Joo, joskus syön herkkuja ja silloin luonnollisesti normi ruoka ei maita samoissa määrin. Eikö ole ihan luonnollista? Kuka pysyuu herkkujen lisäksi syödä heti perään normaalin aterian?

Komppaan, tänään söin töissä ison hillomunkin iltapäivällä (oli ihanaa), mutta se vei ruokahalun päivälliseltä. Normaalisti on toisinpäin, syön kunnon ruoan ja ei ollenkaan tee mieli naposteltavaa, ei siis herkkuja eikä esim. hedelmiä ison aterian jälkeen. 

Tykkään hyvästä ruoasta joten herkku on minulle hyvä ateria. Annoskoot ovat suht samanlaisia kuin ikäisilläni kavereilla, mutta läträän ehkä enemmän öljyn ja juustojen kanssa koska en ole dieetillä. 

173cm 38- kokoinen 48v nainen, samoissa mitoissa raskauksia lukuunottamatta viimeiset 30v. 

Itse asiassa, kun olen tuttavia seurannut niin tuo taitaa päinvastoin olla monen ylipainoisen ongelma. Kunnon ruokaa ei uskalleta syödä kun "se lihottaa", mutta herkkuja sallitaan itselle välipalaksi.

Monella on itseasiassa se, että korvaavat ruokia (ja herkkuja) nesteillä, ja annokset ovat pieniä. Juovat kahvia, teetä limsaa tms. kovin paljon, ja sillä täyttyy huomaamatta vatsa, niin ei tee mieli syödä. Sitten kun syövät, niin annokset ovat pieniä. Tämä tuntuu itsestä paljolta, kun tuntuu, että koko ajan menee kurkusta alas jotain, ja vatsa tuntuu täydeltä. Joskin usein pelkkää nestettä. Jotkut heittävät tuohon aina kerran viikossa jonkun heseaterian, ja sanovat sitten, että eivät liho vaikka syövät roskaruokaa tämän tästä. 

Enkä tarkoita tätä loukkauksena. Olin itse pitkään samanlainen. Toki joillain on oikeasti niin huikea ruuansulatus, että kaikki menee, mutta usein nämä henkilöt ovat niitä, jotka harrastavat aktiivista liikuntaa samalla, eli kuluttavat paljon keskivertoa enemmän.

Mä olen luonnostani hoikka, toki paino vaihtelee mutta tällä hetkellä mitat on 176cm/59kg. Joskus 10 ikävuoden tienoilla muistan kyllä ettei juurikaan oikea ruoka maistunut ja söin paljon karkkeja ja mehujäätä, mutta aikuistuttuani en oikeastaan syö enää ollenkaan mitään makeita herkkuja (esim. suklaata menee vain se pari konvehtia jouluisin).

Jäätelöä en ole ikinä oppinut syömään (varmaan koska minulla on jo lapsena todettu laktoosi-intoleranssi) joten ei se minulle ole myöskään mikään herkku, ja ilmeisesti jossain vaiheessa tuli mitta täyteen karkeistakin koska en niitäkään enää nykyään juurikaan syö. Sipsit kyllä maistuu dipin kera mutta en kyllä niitäkään viikottain syö.

Mutta sen voisin vielä sanoa että mulla ei ole mitään himoa yleensäkään ruokaa kohtaan, vaan osaan pitää annokset kohtalaisina vaikka olisi miten hyvää.

Suosittelen palstamammoille seuraavanlaista diettiä. Juodaan paljon nestettä ja syödään mitä halutaan vain joka toinen päivä. Vatsalaukku pienenee nopeasti ja kannattaa itsekin kiinnittää huomiota siihen annoskokojen pienentämiseen, ettei sitten joka toinen päivä venytä taas sitä vatsalaukkua porsastelemalla turhia kaloreita.

Sinkkumies

Arvelen, että monen "en laihdu, vaikka tekisin mitä" -lihavan salaisuus on se, että syövät herkkuja oikean ruoan päälle niin, että napa ruskaa...

Ilmoitus. Luonnostaan hoikkaa tai luonnostaan lihavaa ei ole. Kaikki on kiinni aineenvaihdunnasta ja sitä ohjaavasta ruokavaliosta, toki liikuntakon vähän vaikuttaa, mutta aika vähän.

Luonnostaan hoikka, jep. Mä olen. Luonnostaan lihavan kaverin luona viikonloppuna, tuloksena yli kaksi kiloa. Se on siinä ruokapöydässä se "luonnostaan".

Vierailija kirjoitti:

Mä olen luonnostani hoikka, toki paino vaihtelee mutta tällä hetkellä mitat on 176cm/59kg. Joskus 10 ikävuoden tienoilla muistan kyllä ettei juurikaan oikea ruoka maistunut ja söin paljon karkkeja ja mehujäätä, mutta aikuistuttuani en oikeastaan syö enää ollenkaan mitään makeita herkkuja (esim. suklaata menee vain se pari konvehtia jouluisin).

Jäätelöä en ole ikinä oppinut syömään (varmaan koska minulla on jo lapsena todettu laktoosi-intoleranssi) joten ei se minulle ole myöskään mikään herkku, ja ilmeisesti jossain vaiheessa tuli mitta täyteen karkeistakin koska en niitäkään enää nykyään juurikaan syö. Sipsit kyllä maistuu dipin kera mutta en kyllä niitäkään viikottain syö.

Mutta sen voisin vielä sanoa että mulla ei ole mitään himoa yleensäkään ruokaa kohtaan, vaan osaan pitää annokset kohtalaisina vaikka olisi miten hyvää.

Tähän vielä lisäisin että minä juon todella paljon vettä. Aina on joka paikassa vesipullo mukana.

Itse olen tällainen "luonnostaan hoikka". 168/48.

Aamupalalla yleensä ruisleipää n. 4-5 palaa voin, juuston, kurkun/tomaatin/kanamunan kanssa. Kuppi teetä ja toinen kahvia. Lisäksi kaura- tai neljänviljanpuuroa kulhollinen, jos jäi nälkä tai jos tiedän ettei päivällä ole mahdollista syödä. JOS syön lounaan (en läheskään aina), se voi olla joko iso lautasellinen fetasalaattia pähkinöineen tai sitten joku keitto tai mikä nyt milloinkin. Mutta napa taas täyteen. Iltapäivällä kahvin kanssa jogurttia ja mysliä ja hedelmiä tai pullaa/marjapiirakkaa/marjapuuroa/pannaria/mitä nyt sattuu olemaan. Illalla yleensä "kunnon" lämmin ruoka, aina en jaksa syödä jos menee myöhään ja väsyttää, ja jos on tullut päivän aikana syötyä jotain. Jos ei, niin silloin syön kuin hevonen.

Syön myös aterioiden välillä suklaata, karkkia, keksejä. En välttämättä joka päivä, mutta jos kaapissa sattuu olemaan ja jos tekee mieli. Eli aika usein.

Kyllä allekirjoitan aloituksen väitteen ainakin omalta kohdaltani siinä, että herkuilla tulee korvattua osa aterioista.

Luontaisen hoikkuuteni "salaisuus" on, etten syö pitkiä jaksoja yli kulutukseni: jos syön tänään paljon (normiruoan lisäksi extraa, esim. herkkuina), huomenna automaattisesti syön vähemmän. Tasapaino pysyy ilman ponnisteluja. Säätely on siis automaattista. Yli kulutuksen syömisestä tulee tukala olo fyysisesti; ei sitä pysty jatkamaan pitkäjaksoisesti.

Täälläkin ns. luonnostaan hoikka. Lomilla lihon silti 2kg viikossa makoilemalla uima-altaalla, syömällä rajattomasti ja tissutellen päivittäin 4-5 olutta.

Normaalisti en tissuttele lainkaan, kävelen työssäni koko päivän ja lenkkeilen 2krt viikossa kunnon lenkin sekä käyn kuntosalilla kerran viikkoon treenaten piippuun tasapuolisesti koko kropan..

Kun syö vähän, vatsalaukku kutistuu. Toisaalta, jos aina syö isoja annoksia ja useasti päivässä vatsa suorastaan huutaa täytettä kun yrittää vähentää syömistä. Tottumiskysymys.

Neste pitää nälkää hyvin eli tuo veden ja teen juominen on myös monelle tuttua.

Toisaalta ole nyt viime aikoina tajunnut, että moni hoikkana pitämäni on hoikka esim. jaloista, käsistä, kasvoista, mutta vatsa on roikkuva tai iso. Esim. tiukat farkut näyttävät tosi hyviltä ja vatsan alueen saa peitettyä vaatteilla. Toista se on päärynällä, jolla on hoikka vatsa mutta sen alapuolella hyllyy.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tällainen "luonnostaan hoikka". 168/48.

Aamupalalla yleensä ruisleipää n. 4-5 palaa voin, juuston, kurkun/tomaatin/kanamunan kanssa. Kuppi teetä ja toinen kahvia. Lisäksi kaura- tai neljänviljanpuuroa kulhollinen, jos jäi nälkä tai jos tiedän ettei päivällä ole mahdollista syödä. JOS syön lounaan (en läheskään aina), se voi olla joko iso lautasellinen fetasalaattia pähkinöineen tai sitten joku keitto tai mikä nyt milloinkin. Mutta napa taas täyteen. Iltapäivällä kahvin kanssa jogurttia ja mysliä ja hedelmiä tai pullaa/marjapiirakkaa/marjapuuroa/pannaria/mitä nyt sattuu olemaan. Illalla yleensä "kunnon" lämmin ruoka, aina en jaksa syödä jos menee myöhään ja väsyttää, ja jos on tullut päivän aikana syötyä jotain. Jos ei, niin silloin syön kuin hevonen.

Syön myös aterioiden välillä suklaata, karkkia, keksejä. En välttämättä joka päivä, mutta jos kaapissa sattuu olemaan ja jos tekee mieli. Eli aika usein.

Kyllä allekirjoitan aloituksen väitteen ainakin omalta kohdaltani siinä, että herkuilla tulee korvattua osa aterioista.

Kuulostaa aivan älyttömän epäterveelliseltä. Tarkoitan sitä, että kasvikset, marjat (en laske marjapiirakkaa nyt tähän), vihannekset, salaatit, vihreät, kala, munat, pähkinät, hyvät öljyt puuttuvat täysin ja vedetään einestä ja höttöhiilaria kaksin käsin.

Sen olen kyllä huomannut, että tuntemani kakkuharrastajat ovat laidastaan hoikkia. Samoin muutenkin ne, jotka leipovat paljon ja tuovat niitä työpaikan kahvitunnille, ovat yleensä hoikkia.

En tiedä, onko kysymyksessä ehkä sosiaalinen paine: ylipainoisen ei ole sopivaa näyttää olevansa kiinnostunut vaikka kakuista. Toisaalta taas tuntemani parhaat ammattikokit ovat pyöreähköjä, näin lievästi yleistäen.

Itse olen luonnostani melko hoikka, syön isohkoja annoksia oikeaa ruokaa enkä pidä makeasta.

Olen hoikka, enkä allekirjoita avauksen väitettä. Itse en syö 'herkkuja' lähes koskaan, lähinnä kunnon ruokaa. Jälkiruoaksi marjoja ja hedelmiä. En kaipaa sokerisia ja epäterveellisiä ruokia, koska en ole totuttautunut niihin ja ruoansulatus toimii paremmin ilman. Kouluajoilta muistan että yleensä laihduttajat/itseensä tyytymättömät/painavammat kaverit välttelivät kunnon ruokaa ja korvasivat sen limulla jne.

Vierailija kirjoitti:

Joo, joskus syön herkkuja ja silloin luonnollisesti normi ruoka ei maita samoissa määrin. Eikö ole ihan luonnollista? Kuka pysyuu herkkujen lisäksi syödä heti perään normaalin aterian?

Miten ison annoksen syöt herkkuja? Herkku ei vie mun ruokahalua. Jos on nälkä niin pystyn syömään ruokaa herkun jälkeen.

Voi olla. Lapsenakaan kotiruoka ei kummemmin maittanut, ja äidin mielestä pysyinkin hengissä lähinnä pullalla ja kahvilla, johon lusikoin hurjia määriä sokeria. Nykyään olen laiska laittamaan ruokaa, joten nälän tullen tulee helposti syötyä sipsiä, munkkia, karkkia pahimpaan hätään ja sitten ruokaa ei taas mahdukaan mahaan. Terveys tässä tulee vielä pidemmän päälle pettämään, mutta kun sitä on laiska ja itsekuriton, onneksi kuitenkin laiha.