Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, olen aivan rikki :(
Mollamaija
01.06.2017 |
Olemme kihloissa,ja menossa naimisiin tänä vuonna mieheni kanssa, joka on todella tempperamenttinen. Rakastan häntä niin paljon, suunnitellaan perhettä ja tulevaisuutta yhdessä, ja olen maailman onnellisin että olen löytänyt sielunkumppanin vierelleni. Ongelma on, että hän saa suunnattomia raivokohtauksia välillä. Esimerkiksi, nyt riidellään siitä, että pyysin häntä soittamaan korjaajan astianpesukoneelle,joka on ollut rikki jo yli kuukauden. Hän raivosi ja huusi minulle korjaajamiehen edessä, koska hän ei kuulema tarvitse astianpesukonetta ja pärjäisi hyvin ilman, ja että juuri nyt ei ole rahaa korjauttaa sitä. Ok, ymmärrän että miehelläni on rahahuolia, koska on joutunut vaihtamaan työpaikkaa minun takia. Minulla kuitenkin on hyväpalkkainen työ jolla pärjätään hyvin,ja yritän tukea pientä perhettämme parhaani mukaan. Nyt tämä riita jatkuu jo toista päivää,eikä hän suostu edes puhumaan rauhallisesti. Olen muuttanut hänen asuntoon puoli vuotta sitten, ja olemme tehneet joitain muutoksia,mutta paljosta olen antanut periksi. En vain halua riidellä. Hän vaan satuttaa sanoillansa niin pahasti,ja minä herkkänä itken kuin viimeistä päivää. Haluaisin löytää vahvuuden lähteä pois, mutta koko unelmani on tässä, eikä minulla ole muita läheisiä kun mieheni :(
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0 pistettä.
Niin ap ei voi soittaa korjaajaa ja maksaa sitä...
Ei ei ei ei ei... Lusikat jakoon jos tyyli ei muutu.
Mies on joutunut vaihtamaan työpaikkansa sun takia, vaikka sä muutit hänen luokseen. Miksi joutu vaihtaa duunia?
Minä ehdottaisin ammatti-ihmisen apua. Jos olette aikeissa jatkaa yhdessä, niin pariterapiaan. Muutama istunto näyttänee onko teillä halua ja kykyä puuttua näihin ongelmiin. Miehesi aggressiivinen käytös ja sinun kokemuksesi siitä, että ei ole muuta kuin mies ja tämä unelma ja se että teet liian suuria myönnytyksiä on ainakin mietittäviä asioita. Jos mies ei lähde mukaan, niin sitten sinä tarvitset entistä enemmän itse tukea asian miettimiseen ja siihen mitä ikinä päätätkin. Voimia joka tapauksessa. Jos maksullinen apu ei ole mahdollinen, niin alkuun voisi ehkä päästä jossain seurakunnan, väestöliiton tai vastaavan palvelussakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde pois. Sillä siitä selviää. Ei tuo normaalia ole.
Mies äkkiä anger-management -kurssille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et varmaan unelmoinut raivokohtauksista? On surullista että hän ei ollut se oikea mutta seuraava voi olla!
Perimmäinen syy taitaa olla rahahuolet. Pärjäämme kuitenkin ihan hyvin kun yhdistämme palkkamme, ja tämä on minulle ihan ok. Hän on luopunut hyväpalkkaisesta työstään ollakseen minun kanssa perustamassa perhettä. Ja arvostan sitä suuresti. Tästä hän on raivonnut useita kertoja, ja aina vaan olen yrittänyt osoittaa arvostustani enemmän. Tiedän että rakkautta on, ollaan hulluina toisiiimme ja niin onnellisia niinä päivinä kun kaikki sujuu. Hän ei vaan yhtään osaa kontrolloida raivoaan, ja satuttaa minua todella paljon. Muutun lähes toimintakyvyttömäksi koska hän osaa olla niin ilkeä suuttuessaan. En ymmärrä että sama mies voi olla niin ihana, ja niin kamala saman aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei..
Toivottavasti selviitte tästä.
Vierailija kirjoitti:
0 pistettä.
Niin ap ei voi soittaa korjaajaa ja maksaa sitä...
Olisin todellakin maksanut tämän. Mies ei olisi hyväksynyt sitä että itse olisin soittanut korjaajan, koska miehen sen kuuluu tehdä.. tiedän, että hänellä on vihanhallintaongelmia ja olenkin sen hyväksynyt,ja paljon katsonut läpi sormien,koska muuten meillä on kaikki niin ihanaa. En nyt kuitenkaan tiedä,oliko tämä viimeinen pisara,kun tässä samalla jännään josko viimein olisi tärpännyt vauvahaaveet, ja toinen raivoaa ihan hulluna ja haukkuu ties miksi :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastauksista! Miten paljon voikaan tuntua paremmalta kun edes saa vähän purettua tilannetta. En ole ennen tajunnut kuinka surulliseen tilanteeseen olen itseni päästänyt, loppujen lopuksi olen aina yksin.
Siis en ymmärtänyt nyt ihan, että miksi miehen pitää luopua jostain hyväpalkkaisesta työstä yrittääkseen perhettä? Eikö perheen alulle saattamiseen riitä, jos parin päivän välein illalla tai yöllä kertaalleen kuksii? Ei kai sitä varten työstä tarvitse luopua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe tulevaisuutta tuollaisen ihmisen kanssa.
Joka päivä ei tartte olla huippuhauskaa, mutta raivoaminen ja haukkuminen ovat niin alhaista käytöstä että niitä ei tartte eikä voi sietää. Miettisin itse, rakastaako hän todella jos kykenee tuollaiseen. Lapsia ei missään nimessä haluaisi altistaa moiselle henkisrlle väkivallalle (kyllä, sitä se on). Aikuisen ihmisen on vaan osattava hillitä itseään ja elämään tekemiensä päätösten kanssa (kuten tuo työn vaihdos).
Eroa ja lähde. Sinä kokeilit, muutit yhteen asti mutta sitten huomasit ettei sinulla ole hyvä olla.
Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Siis en ymmärtänyt nyt ihan, että miksi miehen pitää luopua jostain hyväpalkkaisesta työstä yrittääkseen perhettä? Eikö perheen alulle saattamiseen riitä, jos parin päivän välein illalla tai yöllä kertaalleen kuksii? Ei kai sitä varten työstä tarvitse luopua?
Olimme molemmat töissä jota tehdään 6-7kk reissaten, ja 1-2kk kotona. Päätettiin jättää se elämäntyyli ainakin toistaiseksi,jotta kunnoalla päästään asettumaan normaalielämään. Romanttinen tarina,jolla ei ehkä ollutkaan niin ruusuinen loppu..
MollamaijaAp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en ymmärtänyt nyt ihan, että miksi miehen pitää luopua jostain hyväpalkkaisesta työstä yrittääkseen perhettä? Eikö perheen alulle saattamiseen riitä, jos parin päivän välein illalla tai yöllä kertaalleen kuksii? Ei kai sitä varten työstä tarvitse luopua?
Olimme molemmat töissä jota tehdään 6-7kk reissaten, ja 1-2kk kotona. Päätettiin jättää se elämäntyyli ainakin toistaiseksi,jotta kunnoalla päästään asettumaan normaalielämään. Romanttinen tarina,jolla ei ehkä ollutkaan niin ruusuinen loppu..
Eli mies ei kestä arkea noin ylipäätään, ja oli siksi valinnut elämäänsä työn, jossa ollaan suurin osa vuodesta pois kotoa ja pois arjesta? Ja nyt sitten kun yrittää sitä arkea, niin eihän siitä mitään tule?
MollamaijaAp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0 pistettä.
Niin ap ei voi soittaa korjaajaa ja maksaa sitä...
Olisin todellakin maksanut tämän. Mies ei olisi hyväksynyt sitä että itse olisin soittanut korjaajan, koska miehen sen kuuluu tehdä.. tiedän, että hänellä on vihanhallintaongelmia ja olenkin sen hyväksynyt,ja paljon katsonut läpi sormien,koska muuten meillä on kaikki niin ihanaa. En nyt kuitenkaan tiedä,oliko tämä viimeinen pisara,kun tässä samalla jännään josko viimein olisi tärpännyt vauvahaaveet, ja toinen raivoaa ihan hulluna ja haukkuu ties miksi :(
Ei kuullosta hyvältä. Et tee asioita, joita voisit, koska ne "kuuluvat miehelle".
Miten teillä voi olla varaa häihin, jos ei ole varaa korjauttaa tiskikonetta?
Älkää ainakaan lapsia suunnitelko ennen kuin mies on hakenut apua vihanhallintaongelmiinsa, ja saanut sitä apua oikeasti. Lapsi ei tunne oloaan turvalliseksi edes niinä ihanina hetkinä, jos hän joutuu koko ajan pelkäämään, milloin taas "räjähtää".
Ap, olet aiheesta huolissasi. Kyllä tuollainen raivoaminen ja huutaminen on todella kuluttavaa ja raskasta. Rikot sydämesi tuossa suhteessa. Ei ole oikein sinua kohtaan tuollainen huutaminen :(
Kyse ei taida olla nyt astianpesukoneesta. Mistä muista asioista raivostuu?