Lue keskustelun säännöt.
Pitkä suhde - ero
Leijona
31.05.2017 |
Hei. Olen seurustellut avopuolisoni kanssa 10 vuotta ja meillä on 1v1kk ikäinen poika. Suhteemme on ollut jo pitkään todella huono, emme ole onnellisia eikä meillä ole mukavaa yhdessä. Olimme molemmat vain 17 vuotiaita kun aloimme seurustelemaan. Tähän tilanteeseen ollaan vaan tultu, taustalla ei mitään sen dramaattisempaa.
Erosta ollaan puhuttu useita kertoja, mutta aina olemme päättäneet että yritetään nyt vielä ja laitetaan kaikki paukut suhteeseen. Poikammekin on vielä niin pieni, että tuntuisi kurjalta jos hän ei enää näkisi päivittäin molempia vanhempiaan.
Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen etten voi jatkaa enää tällaisessa suhteessa, jossa en ole onnellinen. Korjatuksikaan sitä ei enää saa, niin monta kertaa ollaan yritetty. Kysyisinkin teiltä ensinnäkin, että kuinka käsitellä eron tuomaa tuskaa ja yrittää jaksaa pyörittää arkea? Tuntuu kamalalta jäädä yksin lapsen kanssa ja pelottaa ettei voimavarat riitä. En ole tällä hetkellä töissä, tarkoitus olisi palata syksyllä takas työelämään. Huolettaa myös taloudellinen puoli.
Kommentit (20)
Voi vitun tyhmä!!!!
Eroat sitten kun lapsi pieni, talous huolettaa, väsyttää, masentaa kotona oleminen, syytät kaikesta miestä ja lasta ja kotia ja on tylsää ja mies kohtelee epäreilusti ja olet hukannut minuutesi ja kaikki pyörii kodin ympärillä ja plaa plaa plaa.
Älä nyt helvetissä!!!!!!
Oota kunnes meet töihin ja tilanne normalisoituu, et ole oma itsesi.
Odota vielä hetki!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin minun suusta :( Itse tosin palasin juuri työelämään joten talous turvattu edes hetkeksi. Lopullinen eropäätös pitäisi vain saada tehtyä, miksi se on niin vaikeaaaaa?!
Toi on niiiiin nähty! Oot kotona ja seinät kaatuu päälle ja mies näyttää monsterilta sun silmissä. Olet masentunut, väsynyt, tylsistynyt.
Palaa töihin ja jatka elämää. Ei se ole sen miehen syy.
Jäädä yksin lapsen kanssa ? Mitä höpinää -teitähän olisi kaksi... Miksei lapsi jää isälleen? Ajatelkaa lapsen parasta eli kumpi olisi parempi vanhempi lapselle - tässä ei saa olla itsekäs.
Ehdottomasti parempi että lapsi jää isälleen koska jo nyt epäilet voimavarojasi ja taloudellista kykyäsi selviytyä. Ei kahta sanaa tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpikin on väsyneitä? Kotona on ynseä tunnelma? Seksi ei maistu, imetät?
Voi hyvä ihminen kun elämä on, välillä!
Ylä ja alamäkiä tulee ja sitten tehdään asioille jotain, ei oteta eroa ensimmäiseksi.
Joskus täytyy vaan kestää ja pyrkiä parempaan, miettiä mitä voisi tehdä eikä ekana lempata elämänkumppania.
Mies ei ole vastuussa sun onnellisuudesta. Ja jos on pidempään mennyt huonosti, niin miksi piti tehdä lapsi tuohon soppaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ensimmäinen kumppani välttämättä ole se oikea. Sitä vain valitsee jonkun, joka niissä omissa sosiaalisissa ympyröissä on silloin sopivin. Sitä en ymmärrä, miksi teit lapsen miehen kanssa, joka tuntui väärältä. Suhde ei varmaankaan lapsen syntymän jälkeen ole mennyt kuralle. Tai jos on, se on normaalia ja suhde on korjattavissa.
Ensinnäkin, sanoin aiemmin, että emme ole kumpikaan onnellisia, joten en mä tässä sysääkkään hänen niskoilleen mitään. Ja te hienosti päättelitte, että en oo kykenevä hoitamaan mun lasta, hienoa jos te ootte eron jälkeen superkunnossa ja jaksatte asioita samalla tavalla ku aiemmin.
Tulin pyytämään tänne vinkkejä, joiltain kivasti sainkin asiallisia kommentteja, mut pitihän se arvata et tää on ihan väärä paikka sille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja suhde ei ole mennyt kuralla lapsen syntymän jälkeen, jotenkin sitä on vaan ollut siinä uskossa, että me saadaan se korjattua. Lasta ei yritetty ja kun tulin raskaaksi en nähnyt tarpeeksi hyvää syytä aborttiinkaan ja onneksi en sitä tehnytkään.
Niin... Jos osaat lukea niin sanoin, että monta kertaa ollaan yritetty korjata suhdetta ja mikään ei muutu. Pitäiskö mun vaan sit odotella ja tuhlata vähän lisää aikaa olemalla helvetin onneton, toivoa vaan et mun päässä napsahtaa joku päivä? Varmaan joo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti parempi että lapsi jää isälleen koska jo nyt epäilet voimavarojasi ja taloudellista kykyäsi selviytyä. Ei kahta sanaa tästä.
No niinpä! Jos epäilen jaksamista eron jälkeen, kuinka pahalta se tuntuu ja kuinka paljon väsyttää niin näinhän se on. Että mikä idiootti sinäkin olet.
Vierailija kirjoitti:
Voi vitun tyhmä!!!!
Eroat sitten kun lapsi pieni, talous huolettaa, väsyttää, masentaa kotona oleminen, syytät kaikesta miestä ja lasta ja kotia ja on tylsää ja mies kohtelee epäreilusti ja olet hukannut minuutesi ja kaikki pyörii kodin ympärillä ja plaa plaa plaa.
Älä nyt helvetissä!!!!!!
Oota kunnes meet töihin ja tilanne normalisoituu, et ole oma itsesi.
Odota vielä hetki!!!!!
Olet odottanut jo ihan tarpeeksi, nyt on aika toimia ja EROTA mahdollisimman nopeasti mikään ei muutu jos mitään ei muuta.
Olet varmaan täältäkin lukenut naisista jotka uhrasivat oman elämänsä ja nuoruuden vaan pitääkseen väkisin ydinperheen koossa, ei lapsen pitäisi olla ainoa asia joka pitää vanhemmat yhdessä , vaikka se on todellisuudessa suurin syy miksi ihmiset jäävät huonoin suhteisiin missä eivät ole tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki nyt vaan sattuu tuntumaan juurikin tuossa elämän vaiheessa vitun pahalta ja hankalalta. Luulitko olevasi ainoa?
Se vaan on niin, että juuri tuo aika on vaikein ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle.
... Ja kuvittelitko ettei muiden parisuhteissa käydä tuollaisia keskusteluja ja luulitko että muilla on aina helppoa? Joo ei oo. Kaikki sen eteen tekee töitä.
Mieti nyt tarkoin: minkälaista sun elämä olis ilman miestä saman katon alla? Ihan samallaista, paitsi sitten olisit yksin lapsen kanssa. Mies ei oo sun onnellisuudesta vastuussa, sen teet sinä itse. Kun itse teet omasta elämästäsi onnellista (mies on vaan siinä sivussa) niin löydät onnen, onni on tarttuvaa ja se voi levitä mieheeskin sitten.
Itekin oon aika tylsistynyt nykyisessä pitkässä suhteessani, mut miehessä ei oo yhtään mitään vikaa. Vika on mun omassa passiivisuudessa.
:)
Siinä hetkessä kun miettii itsensä onnellisuutta, tai sen puutetta, niin harvoin tajuaa oikein mitä hyvää kumppani tuo siihen arkeen. Sen sitten tajuaa vasta kun ero on todellinen. Esimerkiksi kuinka mukavaa on jos joku kävisi vaikka kaupassa, kun itse teet ruokaa ja hoidat lasta.
Sanoisin täältä eronneiden sinkkumarkkinoilta sen verran, että noin pieni lapsi on aika monen uuden suhteen este tai hidaste. Eli ajatustasolla ei kannata haikailla ihan heti uuden rakastumisen perään, vaan opetella elämään itsekseen. Yhden illan juttuja toki löytyy piristämään perinteisesti joka toista viikonloppua. Ehkä joku hyvä vakkarikin, mutta ei sitten kannata sinisilmäisesti olettaa, ettei vakkaroisi muissakin osoitteissa.
Mutta jos todella koet kulkeneesi teidän polun ihan loppuun, eikä onnea ole näkyvissä, niin sitten se ero on varmasti hyväksi kaikille osapuolille.
Pitkästä parisuhteesta eronneena parin vuoden jälkeen toipunut hyvin ja ainoa surun aihe on ettei erottu jo kymmenen vuotta aiemmin. Ajattelisitko kymmenen vuoden päästä näin? Ehkä silloin olisi aika toimia. Yli puoli vuotta erosta tosin itkin joka päivä ja montakin kertaa, vaikka en halunnutkaan palata yhteen.
Eroa nyt ja äkkiä, olet kuitenkin vielä sen verran nuori että löydät kyllä jonkun joka tekee sinut onnelliseksi, mitä kauemman odotat niin aina huonommaksi tilanne menee.
On aika toimia ja lähteä.
Muista Yolo
Minä erosin pitkästä suhteesta kun en kokenut olevani onnellinen siinä. Nyt on mennyt pari vuotta sinkkuna ja olen tajunnut että suhteessa olin onnellisempi. En kylläkään palaisi yhteen mutta olisi ihanaa tavata joku jota rakastaa ja olla yhdessä. Tuntuu ettei nykyään löydä ketään. Olen saman ikäinen kuin sinä.