Onko muilla yksinäisillä tätä samaa

ei siitä pääse yli eikä ympäri

Sama juttu mulla, lisäksi tilanteissa joissa on uusia ihmisiä mietin jatkuvasti mitä uskallan sanoa ja tehdä. Pelkään jatkuvasti nolaavani itseni. :(

Mulla oli nuorempana samaa, nykyään ei enää. Hanki enemmän tekemistä ja pään sisältöä. Ei kannata jäädä pyörittelemään asioita pään sisällä liiaksi.

Ennen olin samanlainen. Mutta sitten kun tajuaa, että ketään ei oikeasti kiinnosta niin kaikki helpottuu. Ja mitä sitten vaikka joku miettisi, että sanoipas se Tiina hassusti? Mitä siitä? Jos se henkilö on joku tosi läheinen ja tärkeä niin eiköhän oikeasti merkitykselliset asiat tule puheeksi ja en voi selvittää hetkessä toteamalla, että oho, taisin olla vähän väsynyt kun puhuin hölmöjä. Mikä vaan asia unohtuu hyvin nopeasti jos ei ketään ole sattunut. Olen mokannut varmasti kaiken mahdollisen ja ihan tosi: ketään ei kiinnosta. Ei ainakaan hetken päästä. Asioihin voi suhtautua huumorilla. Mitäs jos sanon, että hei tällainen mä olen. Ja jatkan elämää normaalisti.

Minusta on kauheaa, että niin monia ihmisiä rajoittaa se, mitä joku randomi ehkä saattaisi ajatella. Sillä ei ole mitään merkitystä. Se on sinun elämäsi. Se mitä joku ajattelee on merkityksetöntä. Pliis, älkää antako tuollaisen asian rajoittaa tekemisiänne.

Mulla samoin! Paranee mitä enemmän on sosiaalisissa tilanteissa ja altistaa itseään. Ei nyt välttämättä kokonaan eroon pääse mutta tilanteet ovat rennompia, kun niihin "tottuu." Tsemppiä! :-)