Miksi ihmisten on vaikea uskoa, jos joku on sairas?

Oletteko muut törmänneet tähän?
Mulla on sairaus joka ei näy ihan ilmeisesti kaikessa mitä teen - no, eihän suuri osa sairauksista näykään. Kerron, että en ole töissä sairauden takia. Ihmiset ei silti tunnu tajuavan esimerkiksi että
- jos pystyn kävelemään kauppaan, se ei tarkoita, että voin kävellä kauppaan, kirjastoon, lääkäriin ja pariin muuhun paikkaan kuten terve ok-kuntoinen ihminen
- jos olen työkyvyttömyyseläkkeellä sairauden takia, en hae töitä (ajatteletteko, että työkyvyttömyyseläke on joku valittavissa oleva vaihtoehto normaalille työttömyydelle? Ajatteletteko, että tk-eläkkeelle pääsee helposti? Ihmeparantuminen varmaan tapahtuisi, jos vain saisin työpaikan? )
- en ole myöskään opiskelemassa, koska mun "työ" on sairauden hoito, johon suuri osa ajasta kuluu
- jos olen joskus hyvällä tuulella, en ole parantunut
- jos näytän hyvältä, en myöskään ole parantunut
- en voi tehdä asioita spontaanisti vain, koska olen tk-eläkkeellä ja "mulla on aikaa koska vain ". Kaikki mitä teen, on suunniteltua, koska sairauden hoito vaatii sen

Nyt joku voi ajatella, että mistäs toiset voi tietää noi asiat, jos et kerro. No, yleensä olen sanonut kyllä, mutta sitä ei uskota. Silloin, jos joku on luonani vaikka useamman tunnin kerralla tai tulee mukaan harrastukseen, tai lukee sairashistoriani, saatetaan uskoa, että elämä on melko hankalaa. Siihen asti pidetään vaan kummana valituksena. Ja en todellakaan valita huvikseen tai jatkuvasti. Kerron rajoituksista silloin, kun se johonkin asiaan liittyy.