Lue keskustelun säännöt.
Jos vanhemmat ovat herkästi vihastuvia, puhuvat päälle, eivät anna toisen tunteille tilaa, mlllainen lapsesta tulee?
28.05.2017 |
?
Bonus: miten lapsi saa aikuisena suhteellisen normaalit välit vanhempiin?
Onko parempi vaihtoehto esittää, peittää omat tunteensa koska kuitenkin haluaa ilmaista välittämistä.
Vaiko reagoida miten normaalistin tuollaiseen käytökseen reagoidaan.
Kommentit (5)
Itse en ole herkästi vihastuva, mutta lapsi lisää panoksia niin kauan, että hermo lopulta menee. Tuntuu umpikujalta: haluan olla turvallinen kohde tunteille, mutta en olla kynnysmatto vanhempi, joka sietää epökunnioitusta. Ja haluan pysyä rauhallisena, mutta jos lapsi ärsyttää niin kauan, että olisi luonnotonta (ja teeskentelyä) pysytellä enää rauhallisena.
Sori jos meni ohi aiheen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea asia.Lapsi kyllä tuolla tavalla oppii tunteensa piilottamaan ihmisiltä ja miellyttämään.
Pystyn samaistumaan näihin kahteen ensimmäiseen kommenttiin kumpaankin.
Kärjistettynä:
lapsuus: hiljainen miellyttäjä, joka vetäytyi omiin oloihin välttääksen vihan, kiva kaikille
nuoruus: drama queen, mottona hyökkäys on paras puolustus ettei satu niin paljoa. välit meinanneet mennä pariin otteeseen. riitely väsytti mutta suututti kun en kokenut ansaitsevani kaikkea. myöskään minun silloista käytöstä ei kukaan ansaitse.
nyt: kaduttu, sovittu, mutta miten eteenpäin.
ap
Eli olla hiljaa, hillitä itsensä, yrittää suhtautua vain järkevästi kun itseäkin ahdistaa?
ap