Kerrotko lapsellesi, että olet köyhä?

Varmaan aavistavat kyllä.

Ei kerrota edes sitä, että ollaan rikkaita! Oppivat rahankäytön tällä tavalla eli voidaan vertailla hinta-laatu -suhteita ja miettiä, ostaako yksi hyvä ja hintava vai monta halpaa ja huonoa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aavistavat kyllä.

Mutta toisteletko sitä joka välissä niille ääneen?

En. Ihmettelevät kyllä kun ovat näin kesällä huomanneet että olen säännöllisesti ma, ke, pe poissa kotoa aamuisin ja ilmestyn kassin kanssa kotiin, jossa on laputettuja aletuotteita kaikkea outoa, jota en ole aiemmin ostanut ja kikkailen niistä ruokia. Käyn leipäjonossa hakemassa kassin, mutta en tiedä arvaavatko vai luulevatko että käyn kaupassa ostamassa aletuotteita.

Olen töissäkäyvä entinen yh, nykyään kahden kotoa asuvan opiskelevan nuoren ainoa elättäjä.

Me ollaan melko hyvätuloisia, mutta puhutaan avoimesti siitä mitä tulee ja mihin sitä käytetään. Ja siitä mitä kaikkea maksetaan palkasta ennen kuin se ehtii edes tilille. Sillä tavalla lapsi oppii realistisesti mihin rahaa käytetään ja miten sen käyttöä priorisoidaan.

Mutta ymmärrän aloittajan pointin. Itse kasvoin perheessä, jossa sanottiin kaikesta, että ei ole varaa. Se oli ihan kamalan stressaavaa lapselle, kun ei voinut vaikuttaa mihinkään ja tuntui, että jokainen toivekin huononsi perheen rahatilannetta. Tyhmintä tässä on se, että perheeni ei edes ollut köyhä, mutta vanhemmat olivat keksineet tällaisen omasta mielestään hyvän perustelun. Eivätkä varmaan edes tajunneet, että me lapset stressasimme tämän takia perheen rahatilannetta ihan kohtuuttoman paljon.

Meidän lapset on jo aikuisia tai nuorin 17v ja meillä on maanviljelijöinä kiinteää omaisuutta, mutta rahaa suht vähän käytössä eikä meillä ole siitä ihmeemmin puhuttu. Lapset on kyllä ymmärtäneet sen.

Mutta minusta lapsille ei saa antaa väärää kuvaa taloudesta vaan rehellinen.

Ei kuitenkaan ole lasten asia sressata rahattomuutta eli ihan kaikkea ei kerrota.

Onpa hassua ajatella, että lapsi ei huomaisi köyhyyttä. Mitä sanot, kun lapsi haluaa samanlaisen hienon älypuhelimen kuin kavereilla? Tai miten perustelet, että ette matkustele tai lapsi ei saa voi harrastaa, mitä vain haluaa tai esim joukkueen matkoille lapsi ei pääse aina mukaan rahan vuoksi? 

Olen aina suoraan sanonut, että liian kallis tai meillä ei ole rahaa. Jos lapsen joukkue lähtee kaksi kertaa kuussa kilpailureissulle, se tietää noin 300€ laskua normaalin kuukausimaksun päälle. 

Uskon itse rehellisyyteen. Ihan suoraan olen sanonut, että olemme melko köyhiä suhteessa muihin suomalaisiin. Emme köyhimpiä, mutta meillä on ollut tosi tiukkaa välillä rahasta. Nyt kun rahatilanteemme on paljon parempi, on lapsilla edelleen hyvä käsitys rahan arvosta ja miten paljon esimerkiksi 50€ on heille nyt teineinä edelleen. 

Köyhyys näkyy ihan varmasti lapsista ja lapsille. Viimeistään teini-iässä sitä ei pysty mitenkään salaamaan, ei lapsilta eikä lasten kavereilta. Köyhyys näkyy päällepäin aina jossain määrin myös kavereille, jos kaveriporukka koostuu muutoin keskiluokkaisista ihmisistä. Sanon näin, koska tosiaan olen ollut itsekin köyhä. Ja olen siitä kiitollinen, sillä se on aidosti herättänyt minut ymmärtämään, miten paljon rahaa keskiluokkaisilla suomalaisilla oikeasti on ja miten paljon he voivat saada ja tehdä. 

Köyhyys ei ole häpeä. En antanut köyhyyden määritellä meitä perheenä, siksi suhtauduin siihen avoimesti ja huumorilla lasten edessä. 

Apn menetelmällä lapset eivät ymmärrä kenellä mihinkin varaa eli elää hyvin helposti aikuisena yli varojen.

Kyllä kannattaa kertoa että esim lippuihin säästetään rahaa muusta.

Meidän tytön ystävä oli köyhästä perheestä, mutta eli prinsessan elämää uusimpien puhelimien ym kanssa joita osamaksulla maksettiin.

Tämä kaveri piti Meidän tyttöä köyhänä vanhan puhelimen kanssa vaikka meillä olisi ollut mahdollisuus ostaa vaikka joka kk uusi.

Vanhemmat eivät koskaan kertonut ettei rahaa oikein ole

EN ole köyhä

ja lapsia on neljä

Ihminen jolla on lapsia - ei ole koskaan köyhä

if you know what I mean (its not the money)

Meillä vanhemmat eivät kertoneet raha-asioista lapsille lainkaan. Joten en lapsena tiennyt olemmeko köyhiä vai rikkaita. Itse päättelin että olemme ehkä keskiluokkaa, nyt aikuisena tajusin että asia ei ollut lainkaan niin.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aavistavat kyllä.

Lapsilla ei ole hajuakaan tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aavistavat kyllä.

Lapsilla ei ole hajuakaan tilanteesta.

Jos heillä on rikkaampia kavereita niin varmaan huomaavat eroja.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jolla on lapsia - ei ole koskaan köyhä

if you know what I mean (its not the money)

Joo, vaikka se lapsi olisi sellainen joka myöhemmin hakkaa oman lapsensa kuoliaaksi. On ne vaan ihana siunaus kaikki lapse.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan melko hyvätuloisia, mutta puhutaan avoimesti siitä mitä tulee ja mihin sitä käytetään. Ja siitä mitä kaikkea maksetaan palkasta ennen kuin se ehtii edes tilille. Sillä tavalla lapsi oppii realistisesti mihin rahaa käytetään ja miten sen käyttöä priorisoidaan.

Mutta ymmärrän aloittajan pointin. Itse kasvoin perheessä, jossa sanottiin kaikesta, että ei ole varaa. Se oli ihan kamalan stressaavaa lapselle, kun ei voinut vaikuttaa mihinkään ja tuntui, että jokainen toivekin huononsi perheen rahatilannetta. Tyhmintä tässä on se, että perheeni ei edes ollut köyhä, mutta vanhemmat olivat keksineet tällaisen omasta mielestään hyvän perustelun. Eivätkä varmaan edes tajunneet, että me lapset stressasimme tämän takia perheen rahatilannetta ihan kohtuuttoman paljon.

Tämä voisi olla sanasta sanaan omalta näppikseltäni.

Minusta on hyvä, että rahasta voidaan puhua avoimesti, myös ja etenkin siitä ettei se riitä kaikkeen, täytyy valita mikä on tärkeää. Tämä antaa lapsellekin eväitä puntaroida rahankäyttöä itse tulevaisuudessa, oppia säästäväisyyttä ja harkintaa. Rahan vähyys on asia jota on hankala peittää lapsilta, parempi keskustella asiasta arjessa. Sitä kuitenkin toivon, ettei vanhempi kovin siirrä mahdollista stressiään ja ahdistustaan rahan vähyydestä lapsen harteille, sinne sellainen ei kuulu.

Ei, olen kertonut lapsille että olemme varsin keskituloisia ja että tulemme taloudellisesti toimeen ihan hyvin. Siitä huolimatta lapset kuvittelevat meidän olevan köyhiä koska emme surutta syydä rahaa mihin sattuu ja patistan vähän miettimään saako ostotilanteessa rahalleen vastinetta. Aina on joku Miiko tai Jade jonka perhe käy ainakin Powerparkissa JA Lintsillä JA Särkänniemessä joka kesä ja niillä on kolme autoa. Meidän lapset joutuivat tyytymään tämä vuonna kiertävään tivoliin, koska Lintsi tarkoittaisi rannekkeiden lisäksi kahta hotelliyötä ja matkakuluja, ja kun ei nuo meikäläiset oikein edes uskalla mihinkään laitteisiin, niin ei ole mitään järkeä vuosittain käydä. Ensi vuonna voidaan taas käydä kokeilemassa joku isompi puisto. Autojakin meillä on vain yksi.

Ai niin, ja ikänsä omakotitalossa asuneet lapset ovat kateellista kerrostalossa asuville kavereille kun "niillä on oikeesti iso talo ja kunnon pyörävarasto ja voi mennä jollekin kylään kulkematta ulkoa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aavistavat kyllä.

Lapsilla ei ole hajuakaan tilanteesta.

Jos heillä on rikkaampia kavereita niin varmaan huomaavat eroja.

Ei välttämättä. itsekkin olen köyhä enkä ole koskaan käynyt töissä. Silti on oktalo auto ja mökki ja vene. Kun osaa katsoa laatikon ulkopuolelta huomaa että elämä on asenne eikä tukku rahaa.

Kyllä mä saatan 11 ja 13-vuotiaalle sanoa, että ens viikolla on tilipäivä, katsotaan sitten/hankitaan sitten. Tuon ikäisellä, varsinkin isommalla, tuntuu olevan toiveita monenlaisista hankinnoista.

En kertoisi että olen köyhä. Rahasta puhutaan vähän enemmän harkinnan kautta. Kaikkea ei heti osteta.