Haluaisin hurahtaa uskoon, mutten pysty siihen

Ensimmäinen Johanneksen kirje 1

1. Mikä on alusta ollut, minkä olemme kuulleet, minkä omin silmin nähneet, mitä katselimme ja käsin kosketimme, siitä me puhumme: elämän Sanasta -

2. ja elämä ilmestyi, ja me olemme nähneet sen ja todistamme siitä ja julistamme teille sen iankaikkisen elämän, joka oli Isän tykönä ja ilmestyi meille -

3. minkä olemme nähneet ja kuulleet, sen me myös teille julistamme, että teilläkin olisi yhteys meidän kanssamme; ja meillä on yhteys Isän ja hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kanssa.

4. Ja tämän me kirjoitamme, että meidän ilomme olisi täydellinen.

5. Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.

6. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.

7. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

8. Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.

9. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

10. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.

Tuota, analyyttinen ja kriittinen kristitty kysyy: miksi siihen uskoon pitäis nimenomaan "hurahtaa"?? Mikä vika on rauhallisessa pohdiskelusta, joka on meille kriittisille huomattavasti luonnollisempi vaihtoehto. Ja onkohan nuo nyt hyvät syyt tulla uskoon, jos nuo on ainoat syyt siis?

Rukoile. Parannuksen tekeminen on Jumalan työ. Eli Jumala herättää omantuntosi. Huumorilla voisi sanoa 'raidat saa kyytiä' (tiikerin siis), kun Jumala ottaa kiinni. Muistanet Paavalin, joka ennen oli Saulus. Kuinka hän oli ennen jopa vainonnut uskovia Jumalan lapsia, mutta sitten Jumala herätti hänen omantuntonsa. Näinkin kaukana olevan (Paavalilla oli Sauluksena ollessaan valtakirja ottaa kiinni sen ajan Kristukseen uskovia ihmisiä ja tappaa heidät) voi Jumala kutsua laumaansa.

Vierailija kirjoitti:

Tuota, analyyttinen ja kriittinen kristitty kysyy: miksi siihen uskoon pitäis nimenomaan "hurahtaa"?? Mikä vika on rauhallisessa pohdiskelusta, joka on meille kriittisille huomattavasti luonnollisempi vaihtoehto. Ja onkohan nuo nyt hyvät syyt tulla uskoon, jos nuo on ainoat syyt siis?

Tuo sanavalinta voi aiheutua uskovaisuuteen liittyvistä rajoittuneista mielikuvistani. Ja eivät ne mainitsemani syyt ehkä ole hyviä syitä siihen sinänsä, mutta kaipaan kyseisiä asioita elämääni tällä hetkellä ja olen ehkäpä aina niitä kaivannut aikaisemminkin.

Haluaisin löytää turvaa tässä kaoottisessa ja pelottavassa maailmassa, aivan kuin turvallisen sylin, johon käpertyä rakkauden "paisteeseen", suojaan kaikelta pahalta ja pelottavalta.

Uskoontulo tulee jos on tullakseen. Voithan lukea (eri) uskontoaiheisia kirjoja tms, jos aihe kiinnostaa, mutta hurahdusta ei tule. 

http://raamattu.fi/1933,38/Joh.3.html

Tee ketju mammapalstalle, takaan että alta aikayksikön on kiihkokörttiläiset muna pystyssä käännyttämässä sua omaan lahkoonsa.

Jos nyt olet ihan tosissasi, kerro tuo Jumalalle ja kerro, että haluaisit, jos vain pystyisit ja pyydä johdattamaan oikealle tielle.

Minut johdatti, kun en tiennyt, miten uskoa, kun tapoja on niin monia.

Vierailija kirjoitti:

Uskoontulo tulee jos on tullakseen. Voithan lukea (eri) uskontoaiheisia kirjoja tms, jos aihe kiinnostaa, mutta hurahdusta ei tule. 

Aionkin kyllä lukea...ja tietysti lukea Raamattua. Mutta miten voisin edistää uskoontuloa juuri kristityksi? Niin ja...itse asiassa uskon omalla tavallani, mutta se ei ole kristittyjen tapa uskoa, eikä mikään muukaan "virallinen" tapa. Sinänsä se muistuttaa juutalaisuutta ja alkukristillisyyttä, mutta ei se vastaa niitäkään. En tiedä sellaista uskontokuntaa tai lahkoa, joka vastaisi omaa tapaani ja ajatuksiani.

Taivaan isä ja poika oy kirjoitti:

Tee ketju mammapalstalle, takaan että alta aikayksikön on kiihkokörttiläiset muna pystyssä käännyttämässä sua omaan lahkoonsa.

Juurihan mä tein. :) Vai mitä tarkoitat mammapalstalla? Ja siis olen tosissani; olen miettinyt näitä asioita teini-ikäisestä lähtien.

Jos hankit vaan uuden harrastuksen, niin saat kavereita eikä tarvitse olla niin paljon yksin. Jos ajattelee liikaa on vaikea olla uskovainen...

Jos kaipaat Jumalaa elämääsi, yksinkertainen rukous riittää: "Jeesus, jos olet todellinen, tahtoisin oppia tuntemaan sinut."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, analyyttinen ja kriittinen kristitty kysyy: miksi siihen uskoon pitäis nimenomaan "hurahtaa"?? Mikä vika on rauhallisessa pohdiskelusta, joka on meille kriittisille huomattavasti luonnollisempi vaihtoehto. Ja onkohan nuo nyt hyvät syyt tulla uskoon, jos nuo on ainoat syyt siis?

Tuo sanavalinta voi aiheutua uskovaisuuteen liittyvistä rajoittuneista mielikuvistani. Ja eivät ne mainitsemani syyt ehkä ole hyviä syitä siihen sinänsä, mutta kaipaan kyseisiä asioita elämääni tällä hetkellä ja olen ehkäpä aina niitä kaivannut aikaisemminkin.

Haluaisin löytää turvaa tässä kaoottisessa ja pelottavassa maailmassa, aivan kuin turvallisen sylin, johon käpertyä rakkauden "paisteeseen", suojaan kaikelta pahalta ja pelottavalta.

Ok, no tuo kuulostaa jo järkevämmältä. Kävi jo tämän kriittisen mielessä, että provoiletko kenties ;) Kuulosti hieman provokatiiviselta tuo viesti. Selvästi sulla vaikuttais olevan joku kaipuu ja tarve hengellisten asioiden pariin. Ehkä sun kannattais just hellittää siinä mielessä ettet odota välttämättä mitään hurahduksia tms, vaan ymmärrät et on ihan yhtä hyväksyttyä edetä siten kuin se on sinulle ominaista. Usein ihmiset turhautuvat kun ei tapahdu sellaisia maagisia hypähdyksiä (ainakaan heti)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, analyyttinen ja kriittinen kristitty kysyy: miksi siihen uskoon pitäis nimenomaan "hurahtaa"?? Mikä vika on rauhallisessa pohdiskelusta, joka on meille kriittisille huomattavasti luonnollisempi vaihtoehto. Ja onkohan nuo nyt hyvät syyt tulla uskoon, jos nuo on ainoat syyt siis?

Tuo sanavalinta voi aiheutua uskovaisuuteen liittyvistä rajoittuneista mielikuvistani. Ja eivät ne mainitsemani syyt ehkä ole hyviä syitä siihen sinänsä, mutta kaipaan kyseisiä asioita elämääni tällä hetkellä ja olen ehkäpä aina niitä kaivannut aikaisemminkin.

Haluaisin löytää turvaa tässä kaoottisessa ja pelottavassa maailmassa, aivan kuin turvallisen sylin, johon käpertyä rakkauden "paisteeseen", suojaan kaikelta pahalta ja pelottavalta.

Ok, no tuo kuulostaa jo järkevämmältä. Kävi jo tämän kriittisen mielessä, että provoiletko kenties ;) Kuulosti hieman provokatiiviselta tuo viesti. Selvästi sulla vaikuttais olevan joku kaipuu ja tarve hengellisten asioiden pariin. Ehkä sun kannattais just hellittää siinä mielessä ettet odota välttämättä mitään hurahduksia tms, vaan ymmärrät et on ihan yhtä hyväksyttyä edetä siten kuin se on sinulle ominaista. Usein ihmiset turhautuvat kun ei tapahdu sellaisia maagisia hypähdyksiä (ainakaan heti)

Ja voin kertoa, että minulla usko on tuonut juuri noita asioita, joita kaipaat. Mutta olen uskovanakin hyvin oman tien kulkija. Eli en sokeasti kyseenalaistamatta usko mitään auktoriteetteja jotka vain sanovat että tämä on näin. Koettelen, pohdin ja kyseenalaistan. Mun näkemyksen usko, joka ei sellaista kestäisi, ei ole todellista uskoa ollenkaan.

Ei kannata aina tuomita vaan kannattaa yrittää etsiä elämälle suuntia.

Hmm.. en osaa siis vastatata sinulle, mutta itse olen vähän saman asian äärellä. Sain vähän aikaa sitten ensimmäisen lapseni, ja jostain syystä minulle on tullut vahva halu/tarve löytää Jumala tai jotakin. Elämässäni on ollut aika paljon kärsimystä ja olen oikeastaan aina kokenut olevani vähän hukassa. Mutta en ole ollut ikinä mitenkään uskonnollinen tai mitään. Mutta jotakin nyt on minussa ja olenkin alkanut nyt lukea mm. Raamattua ja muita asiaan liittyviä kirjoja/tekstejä keskusteluja... en koe vielä "hurahtaneeni" tapellu saaneeni vastauksia? tai mitä nyt ikinä haenkaan.. en vain oikein itsekään ymmärrä mitä minulle on tapahtunut että näin kova tarve Jumalalle on minussa herännyt.. onko kokemuksia muilla viisaammilla?

Joku jo ehti pilkata körtttejäkin, mutta ihan leppoista porukkaa me olemme :)

Tutustu toki siis Siionin virsiin.

Suosittelen mahdollisimman vanhoilla sanoilla. Juuri nyt tuli virsiuudistus, josta en itse kauheasti ole innoissani.

Körteissä on sekä liberaaleja että konservatiiveja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, analyyttinen ja kriittinen kristitty kysyy: miksi siihen uskoon pitäis nimenomaan "hurahtaa"?? Mikä vika on rauhallisessa pohdiskelusta, joka on meille kriittisille huomattavasti luonnollisempi vaihtoehto. Ja onkohan nuo nyt hyvät syyt tulla uskoon, jos nuo on ainoat syyt siis?

Tuo sanavalinta voi aiheutua uskovaisuuteen liittyvistä rajoittuneista mielikuvistani. Ja eivät ne mainitsemani syyt ehkä ole hyviä syitä siihen sinänsä, mutta kaipaan kyseisiä asioita elämääni tällä hetkellä ja olen ehkäpä aina niitä kaivannut aikaisemminkin.

Haluaisin löytää turvaa tässä kaoottisessa ja pelottavassa maailmassa, aivan kuin turvallisen sylin, johon käpertyä rakkauden "paisteeseen", suojaan kaikelta pahalta ja pelottavalta.

Ok, no tuo kuulostaa jo järkevämmältä. Kävi jo tämän kriittisen mielessä, että provoiletko kenties ;) Kuulosti hieman provokatiiviselta tuo viesti. Selvästi sulla vaikuttais olevan joku kaipuu ja tarve hengellisten asioiden pariin. Ehkä sun kannattais just hellittää siinä mielessä ettet odota välttämättä mitään hurahduksia tms, vaan ymmärrät et on ihan yhtä hyväksyttyä edetä siten kuin se on sinulle ominaista. Usein ihmiset turhautuvat kun ei tapahdu sellaisia maagisia hypähdyksiä (ainakaan heti)

Ja voin kertoa, että minulla usko on tuonut juuri noita asioita, joita kaipaat. Mutta olen uskovanakin hyvin oman tien kulkija. Eli en sokeasti kyseenalaistamatta usko mitään auktoriteetteja jotka vain sanovat että tämä on näin. Koettelen, pohdin ja kyseenalaistan. Mun näkemyksen usko, joka ei sellaista kestäisi, ei ole todellista uskoa ollenkaan.

Tuo kuulostaa kyllä erittäin samaistuttavalta. Minullekin on jotenkin hankalaa uskoa täysin kritiikittömästi auktoriteetteihin, vaan pohdin ja kyseenalaistan kaiken lähtökohtaisesti. Haluan olla kuitenkin itselleni rehellinen ajatusteni, tekojeni ja valintojeni osalta.

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. en osaa siis vastatata sinulle, mutta itse olen vähän saman asian äärellä. Sain vähän aikaa sitten ensimmäisen lapseni, ja jostain syystä minulle on tullut vahva halu/tarve löytää Jumala tai jotakin. Elämässäni on ollut aika paljon kärsimystä ja olen oikeastaan aina kokenut olevani vähän hukassa. Mutta en ole ollut ikinä mitenkään uskonnollinen tai mitään. Mutta jotakin nyt on minussa ja olenkin alkanut nyt lukea mm. Raamattua ja muita asiaan liittyviä kirjoja/tekstejä keskusteluja... en koe vielä "hurahtaneeni" tapellu saaneeni vastauksia? tai mitä nyt ikinä haenkaan.. en vain oikein itsekään ymmärrä mitä minulle on tapahtunut että näin kova tarve Jumalalle on minussa herännyt.. onko kokemuksia muilla viisaammilla?

Tapellu= Tai koe :)

Kysy Jeesusta.