Haluaisin hurahtaa uskoon, mutten pysty siihen

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata aina tuomita vaan kannattaa yrittää etsiä elämälle suuntia.

Mutta se kaikki tuki ja ymmärrys tulisi tulla muilta ihmisiltä ja yhteisöltä. Jumala on taas hyvin yksinäisten, väsyneiden ja sairaiden ihmisten tuki ja ymmärrys. Kaikki on aina alkuun todella raskasta, epätoivoista ja vaikeaa, mutta kyllä minä jaksan uskoa että elämä voittaa.

Tuota sanotaan etsikkoajaksi. Jumala kutsuu sinua luokseen, lue vaikkapa Jeremia 31:3. Hienoa kun luet Raamattua, siellä Jumala puhuu. Itse koin etsikkoajan lukiolaisena ja sieltä asti on Herra johdattanut. Jeesus on todellinen ja elää, hän rakastaa sinua ja haluaa luoksensa ja todellakin haluaa (kuten ketjun aloittaja kaipasi) " koota siipiensä alle" luotunsa. Rukoilen puolestanne.

Varsinkin kaksi kertaa elämässäni muistan, kun oli hätä ja tunsin olevani ihan yksin. Jumala on minut sieltä suosta vetänyt. Sanon vielä että kysy vilpittömästi Jeesusta. 

Uskovaiset pelkää jumalaa ja kokevat aina riittämättömyyttä ja häpeää synneistään. Ei se ole niin autuasta.

T. Ex-lesta, nykyää ateisti tai "ateisti"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuota, analyyttinen ja kriittinen kristitty kysyy: miksi siihen uskoon pitäis nimenomaan "hurahtaa"?? Mikä vika on rauhallisessa pohdiskelusta, joka on meille kriittisille huomattavasti luonnollisempi vaihtoehto. Ja onkohan nuo nyt hyvät syyt tulla uskoon, jos nuo on ainoat syyt siis?

Tuo sanavalinta voi aiheutua uskovaisuuteen liittyvistä rajoittuneista mielikuvistani. Ja eivät ne mainitsemani syyt ehkä ole hyviä syitä siihen sinänsä, mutta kaipaan kyseisiä asioita elämääni tällä hetkellä ja olen ehkäpä aina niitä kaivannut aikaisemminkin.

Haluaisin löytää turvaa tässä kaoottisessa ja pelottavassa maailmassa, aivan kuin turvallisen sylin, johon käpertyä rakkauden "paisteeseen", suojaan kaikelta pahalta ja pelottavalta.

Ok, no tuo kuulostaa jo järkevämmältä. Kävi jo tämän kriittisen mielessä, että provoiletko kenties ;) Kuulosti hieman provokatiiviselta tuo viesti. Selvästi sulla vaikuttais olevan joku kaipuu ja tarve hengellisten asioiden pariin. Ehkä sun kannattais just hellittää siinä mielessä ettet odota välttämättä mitään hurahduksia tms, vaan ymmärrät et on ihan yhtä hyväksyttyä edetä siten kuin se on sinulle ominaista. Usein ihmiset turhautuvat kun ei tapahdu sellaisia maagisia hypähdyksiä (ainakaan heti)

Ja voin kertoa, että minulla usko on tuonut juuri noita asioita, joita kaipaat. Mutta olen uskovanakin hyvin oman tien kulkija. Eli en sokeasti kyseenalaistamatta usko mitään auktoriteetteja jotka vain sanovat että tämä on näin. Koettelen, pohdin ja kyseenalaistan. Mun näkemyksen usko, joka ei sellaista kestäisi, ei ole todellista uskoa ollenkaan.

Tuo kuulostaa kyllä erittäin samaistuttavalta. Minullekin on jotenkin hankalaa uskoa täysin kritiikittömästi auktoriteetteihin, vaan pohdin ja kyseenalaistan kaiken lähtökohtaisesti. Haluan olla kuitenkin itselleni rehellinen ajatusteni, tekojeni ja valintojeni osalta.

Nimenomaan näin. Toivon että löydät mitä etsit! Mutta aina löytyy ihmisiä, joiden mukaan usko on sitä, nielet kiltisti kaiken mitä sanotaan -tuosta noin vaan. Se kannattaa tiedostaa jo tässä vaiheessa. Minua ne eivät enää hetkauta :D Olen hyvin varma tässä uskossa mikä minulla on. Ja juuri siksi varma, että olen asioita käsitellyt niin paljon, monesta näkökulmasta ja Jumalaan tukeutuen.Raamattukin on täynnä skeptisiä uskovaisia ja hyvin nekin on otettu vastaan ;)

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. en osaa siis vastatata sinulle, mutta itse olen vähän saman asian äärellä. Sain vähän aikaa sitten ensimmäisen lapseni, ja jostain syystä minulle on tullut vahva halu/tarve löytää Jumala tai jotakin. Elämässäni on ollut aika paljon kärsimystä ja olen oikeastaan aina kokenut olevani vähän hukassa. Mutta en ole ollut ikinä mitenkään uskonnollinen tai mitään. Mutta jotakin nyt on minussa ja olenkin alkanut nyt lukea mm. Raamattua ja muita asiaan liittyviä kirjoja/tekstejä keskusteluja... en koe vielä "hurahtaneeni" tapellu saaneeni vastauksia? tai mitä nyt ikinä haenkaan.. en vain oikein itsekään ymmärrä mitä minulle on tapahtunut että näin kova tarve Jumalalle on minussa herännyt.. onko kokemuksia muilla viisaammilla?

Jumala selvästi kutsuu sinua. Sitä kutsutaan etsikkoajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset pelkää jumalaa ja kokevat aina riittämättömyyttä ja häpeää synneistään. Ei se ole niin autuasta.

T. Ex-lesta, nykyää ateisti tai "ateisti"

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_religious_populations

Kunnioitan valintaasi, mutta aika pienellä otoksella tuomitsit kaiken uskonnon.

AP:lle: Vain pienen pieni osa kokee "hurahduksen". Tapoja uskoa on yhtä monta kuin ihmisiä. Sinun ei tarvitse uskoa jonkun toisen tavalla löytääksesi rauhan.

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset pelkää jumalaa ja kokevat aina riittämättömyyttä ja häpeää synneistään. Ei se ole niin autuasta.

T. Ex-lesta, nykyää ateisti tai "ateisti"

Jeesus vapahtaa synnistä, niitä ei pidä piilotella vaan tunnustaa. Sitten kun syntyy uudesti ylhäältä ja saa syntinsä anteeksi, on kokonaan uusi luomus.

Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. -2 Kor. 5:17

Kaikkia meitä kerran kutsutaan, näin kävi itselleni kun rukouksiini vastattiin ja sen jälkeen kävin lyhyen keskustelun Pyhän Hengen kanssa kun esitin omat epäilykseni. Kaste ei tee uskovaista, se todellinen usko on sydämessä jos on.

M41

 

Tämä on hieno ketju. Olen kasvanut kirkon piirissä ja olen jopa töissä seurakunnassa, mutta kuitenkin pohdintasi kuulostavat niin tutuilta. Jeesus ottaa vastaan jokaisen vilpittömän etsijän. Aina uskon "tunne" ei ole vahva, mutta halu uskoa riittää.