Mitenkähän sitä sais psyykattua itsensä
hyväksymään ja sisäistämään sen ettei tule koskaan saamaan kavereita? Ettei tule koskaan tekemään kimpassa mitään kivaa? Että jos haluaa tehdä jotain, matkustella, seikkailla, se pitää uskaltaa tehdä yksin?
Kommentit (6)
Voisin olla sun kaveri T.Yksinäinen kiltti mies
Vierailija kirjoitti:
En usko,minkä ikäinen olet?
30 täynnä. ap
Kun opit nauttimaan asioista yksin, olet valmis jakamaan ne muiden kanssa. Usko pois. Ystäviä sitäpaitsi riittää yksikin, huonoja ei kannata vaan määrän vuoksi haalia.
Mun ystävä on koira, ja sitten on kavereita. Riittää.
Kyllä, totuttele siihen vaan.
Minä, 47-v, olen samalla tavalla täysin yksinänen. Sitähän ei näy minusta päälle. Pidän asiakaspalvelutyöstä ja ihmisten kanssa seurustelusta kovastikin työssäni ja muutenkin. Vapaa-ajalla en vain tapaa koskaan ketään :(
Ei se ole maailmanloppu. Monella on ystäviä, jotka aiheuttavat jatkuvaa pahaa mieltä. Kyllähän se joskus mietityttää, kun viikonloppuna ainoa jolle puhuu on kaupan kassa, mutta näinkin pärjää.
En usko,minkä ikäinen olet?