Lue keskustelun säännöt.
Kirurgi vaihtuu lapsen leikkaukseen, tapaaminen?
27.05.2017 |
Lapsen ihana kirurgi vaihtuu yllättäen ja nyt sairaalasta sanottiin ettemme saisi tavata uutta kirurgia ennen leikkausta. Nyt lasta epäilyttää, ei halua mennä. Mekin haluaisimme tavata hänet luottamuksen tunteen vahvistumiseksi. Ja muutenkin, kyllä kirurgin olis hyvä tietää ketä leikkaa, ihan ihmisenä eikä vaan paperien perusteella. Nyt tuntuu suoraan sanottuna tosi pahalta 😕 voiko tässä tehdä mitään?
Kommentit (32)
No googlaa se. Johonkin pienempään leikkaukseen sillä ei ole paljon väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko menette leikkaukseen tai ette mene. Siinähän ne vaihtoehdot ovat. Elämässä kun kaikki ei mene niin, kuinka itse tahtoo/haluaa. Jos kolarista tullaan suoraan leikkuriin, niin käydäänkö siinä pientä smalltalkia ennen leikkausta, mitä luulet? Vähän kaukaa haettu ajatus, mutta varmaan ymmärrät, mitä ajan takaa. Etkö luota toisen kirurgin ammattitaitoon? Itse en työskentele hoitoalalla, joten ihan mutulla tässä mennään.
Mietipä ihan järjellä.
- kirurgin työaika on kallista, sitä ei kannata käyttää potilastapaamisiin pelkästään tunnetyötä varten. jos kaikki potilaat pitäisi tavata, leikkauksia ehtisi tehdä vähemmän.
- kirurgin onnistumiseen ei vaikuta se, kuinka mukava ihminen hän on ja tuleeko toimeen lapsen kanssa. jonkin muun alan lääkärin kohdalla tällä onkin merkitystä, mutta ei kirurgin.
Varmasti tuntuu ikävältä, että kirurgi on ihmisenä vieras, mutta parhaiten saat lapsen luottamuksen palautettua luottamalla itse sairaalan asiantuntemukseen. Et kai maallikkona kuvittele osaavasi arvioida kirurgin luotettavuutta ammattilaisena paremmin kuin alan asiantuntijat?
Kuulostaa siltä, että kannattaa mennä yksityiselle. Kunnallisella puolella leikkaajaa voi toki toivoa, mutta viime kädessä leikkauslistat tehdään lääketieteellisen kiireellisyyden mukaan ja kirurgiksi valikoituu se joka on kyseisenä päivänä leikkausvuorossa. Kirurgi voi vaihtua jopa samana päivänä esim. sairausloman tai muun pakottavan syyn perusteella. Ylimääräisiä poliklinikkakäyntejä ei yleisesti ottaen tuolla perusteella järjestetä, vaan kun leikkauksen aiheellisuus on kerran todettu, niin seuraavan kerran tullaan sairaalaan leikkausta varten ja tavataan leikkaava kirurgi silloin. Mihinkään ihmisenä tutustumiseen ei lyhyt poliklinikka-aika muutenkaan riitä. Siinä tutkitaan leikattava alue ja kerrotaan lyhyesti toimenpiteestä toipumisaikoineen ja mahdollisine komplikaatioineen. Privaatissa voi vaatia mitä hyvänsä kun maksaa itse.
On kirurgeissa eroja suuriakin. Osalla on pitkä kokemus, osa vasta erikoistuu. Olen täysin varma,että ap:n lapsen leikkauksen kirurgi on vasta erikoistumisvaiheessa oleva. Kyllä nimen saa kysymällä. Voi vaatia kokenutta ja tarvittaessa siirtää aikaa. Myös julkisella. Ap, sinulle ei siis kerrota kaikkea! En ole maallikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kannattaa mennä yksityiselle ja maksaa itse lapsensa leikkaus, jos valinnanvapaus on noin tärkeää. Ja tietysti kannattaa Kokoomuksen sote-linjauksia, jotka lisäävät valinnanvapautta. 😂
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että kannattaa mennä yksityiselle. Kunnallisella puolella leikkaajaa voi toki toivoa, mutta viime kädessä leikkauslistat tehdään lääketieteellisen kiireellisyyden mukaan ja kirurgiksi valikoituu se joka on kyseisenä päivänä leikkausvuorossa. Kirurgi voi vaihtua jopa samana päivänä esim. sairausloman tai muun pakottavan syyn perusteella. Ylimääräisiä poliklinikkakäyntejä ei yleisesti ottaen tuolla perusteella järjestetä, vaan kun leikkauksen aiheellisuus on kerran todettu, niin seuraavan kerran tullaan sairaalaan leikkausta varten ja tavataan leikkaava kirurgi silloin. Mihinkään ihmisenä tutustumiseen ei lyhyt poliklinikka-aika muutenkaan riitä. Siinä tutkitaan leikattava alue ja kerrotaan lyhyesti toimenpiteestä toipumisaikoineen ja mahdollisine komplikaatioineen. Privaatissa voi vaatia mitä hyvänsä kun maksaa itse.
Kaikkialeikkauksia ei suinkaan tehdä myös yksityisellä puolella. Oikeastaan leikkausvalikoima on hyvin pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon ollut kirurgisessa operaatiossa 4 kertaa ja viimeisimmän tapasin ennen. Hyvin ovat leikkaukset menneet .
Kirurgit ovat osaavia, päteviä ja usein erittäin kokeneita.
Suomessa kirurgit varmasti osaavat ammattinsa.
Heidän osaamisellaan minäkin keskittyisin työhöni enkä omaisten ja potilaiden kanssa keskustelemiseen.
Hoitoihin on ruhkaa ja kirurgin ammattitaitoa on turhaa tuhlata omaisten rauhoittelemiseen. Siihen työhön on sopivampia tahoja sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että kannattaa mennä yksityiselle. Kunnallisella puolella leikkaajaa voi toki toivoa, mutta viime kädessä leikkauslistat tehdään lääketieteellisen kiireellisyyden mukaan ja kirurgiksi valikoituu se joka on kyseisenä päivänä leikkausvuorossa. Kirurgi voi vaihtua jopa samana päivänä esim. sairausloman tai muun pakottavan syyn perusteella. Ylimääräisiä poliklinikkakäyntejä ei yleisesti ottaen tuolla perusteella järjestetä, vaan kun leikkauksen aiheellisuus on kerran todettu, niin seuraavan kerran tullaan sairaalaan leikkausta varten ja tavataan leikkaava kirurgi silloin. Mihinkään ihmisenä tutustumiseen ei lyhyt poliklinikka-aika muutenkaan riitä. Siinä tutkitaan leikattava alue ja kerrotaan lyhyesti toimenpiteestä toipumisaikoineen ja mahdollisine komplikaatioineen. Privaatissa voi vaatia mitä hyvänsä kun maksaa itse.
Tästä päästään taas siihen ongelmaan kun ne vaikeimmat hoitotoimenpiteet tehdään julkisella puolella. Esim. vaativa sydänkirurgia lapsille tai aikuisille.
Siinä ei se yksityinen auta yhtään mitään.
Kyllä se auttaa siinä leikkauksen onnistumisessa, että.lääkäri tapaa ennalta potilaan. Potilas voi siinä keskustella omista ominaisuuksistaan ja voi tulla esiin riskitekijöitä.
Juttelin anestesialääkärinkin kanssa ja kerroin eräästä ihan muusta sairausestani, että vaikuttaako. Anestesialääkäri keskusteli siitä heidän miitingissään ja soitti mulle, että siirtyy korkeatasoisempaan sairaalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että kannattaa mennä yksityiselle. Kunnallisella puolella leikkaajaa voi toki toivoa, mutta viime kädessä leikkauslistat tehdään lääketieteellisen kiireellisyyden mukaan ja kirurgiksi valikoituu se joka on kyseisenä päivänä leikkausvuorossa. Kirurgi voi vaihtua jopa samana päivänä esim. sairausloman tai muun pakottavan syyn perusteella. Ylimääräisiä poliklinikkakäyntejä ei yleisesti ottaen tuolla perusteella järjestetä, vaan kun leikkauksen aiheellisuus on kerran todettu, niin seuraavan kerran tullaan sairaalaan leikkausta varten ja tavataan leikkaava kirurgi silloin. Mihinkään ihmisenä tutustumiseen ei lyhyt poliklinikka-aika muutenkaan riitä. Siinä tutkitaan leikattava alue ja kerrotaan lyhyesti toimenpiteestä toipumisaikoineen ja mahdollisine komplikaatioineen. Privaatissa voi vaatia mitä hyvänsä kun maksaa itse.
Tästä päästään taas siihen ongelmaan kun ne vaikeimmat hoitotoimenpiteet tehdään julkisella puolella. Esim. vaativa sydänkirurgia lapsille tai aikuisille.
Siinä ei se yksityinen auta yhtään mitään.
Tämä on aivan hyvä, että vaativimmat tehdään julkisella. Muuten heikkotuloisilla ei olisi enää varaa kunnollisiin leikkauksiin.
Ymmärrän hyvin ap:n huolen. Huomaa että monella ei ole kokemusta lapsen sairastumisesta tai vastaavasta. Varsinkin isommassa leikkauksessa on tärkeää tuntea edes jotenkin leikkaava lääkäri ja muukin henkilökunta. Ihme pässejä taas vastaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirurgit ovat osaavia, päteviä ja usein erittäin kokeneita.
Suomessa kirurgit varmasti osaavat ammattinsa.
Heidän osaamisellaan minäkin keskittyisin työhöni enkä omaisten ja potilaiden kanssa keskustelemiseen.
Hoitoihin on ruhkaa ja kirurgin ammattitaitoa on turhaa tuhlata omaisten rauhoittelemiseen. Siihen työhön on sopivampia tahoja sairaalassa.
Yleensä jää potilaan tai omaisen päätettäväksi, meneekö siihen leikkaukseen vai ei. Vastakkain leikkausriski ja sairauden aiheuttama riski. Kamalaa, että maallikko joutuu moisen valinnan eteen. Tiedot ovat vajaat.
Tällöin on oleellista, että potilas saa keskustella kunnolla sen leikkaavan lääkärin kanssa ennen lopullista päätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap:n huolen. Huomaa että monella ei ole kokemusta lapsen sairastumisesta tai vastaavasta. Varsinkin isommassa leikkauksessa on tärkeää tuntea edes jotenkin leikkaava lääkäri ja muukin henkilökunta. Ihme pässejä taas vastaamassa.
On minullakin perus-sairaslapsi. Sairastumisia tapahtuu myös hoitohenkilökunnalle eikä tehtäviä operaatioita todellakaan ole sen takia järkeä lykätä. Tekee vain hallaa lapselle. Meillä vaihtuvuus on suurta, mutta jokainen lapsen asioita hoitava lääkäri on ollut asiantunteva ja hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Kirurgit ovat osaavia, päteviä ja usein erittäin kokeneita.
Suomessa kirurgit varmasti osaavat ammattinsa.
Heidän osaamisellaan minäkin keskittyisin työhöni enkä omaisten ja potilaiden kanssa keskustelemiseen.
Hoitoihin on ruhkaa ja kirurgin ammattitaitoa on turhaa tuhlata omaisten rauhoittelemiseen. Siihen työhön on sopivampia tahoja sairaalassa.
Kyllä minua tuli toinen leikkaava kirurgi jututtamaan osastolle päivää ennen sydämen läppäleikkausta. Vartin verran juteltiin leikkauksesta ja siitä miten toipuminen alkaa. Kirurgi sanoi tottaka se toipuminen alkaa ja viikonpäästä olet kotona toipumassa.
Seuraavan kerran tapasin kyseisen kirurgin teholla missä kyseli vointia ja kertoi leikkauksen menneen aivan suunnitelman mukaan.
Kuopiossa tämä Kyssissä tapahnut.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap:n huolen. Huomaa että monella ei ole kokemusta lapsen sairastumisesta tai vastaavasta. Varsinkin isommassa leikkauksessa on tärkeää tuntea edes jotenkin leikkaava lääkäri ja muukin henkilökunta. Ihme pässejä taas vastaamassa.
Miten se leikkaavan lääkärin tunteminen vaikuttaa leikkauksen onnistumiseen? Öö, ei mitenkään. Raadollisesti ajateltuna se kirurgin leikkaustyö on tekninen suoritus, jolloin on ihan yks ketun hailee, tunteeko vanhemmat sitä vai ei. Ymmärrän toki, että vanhemmilla on joku psykologinen tarve tietää, kenen käsissä lapsi on. Mutta kun ainoa hyöty on vanhempien korvienvälin rauhoittaminen, niin kannattaako kirurgin kallista työaikaa uhrata siihen. Leikkausjonot kun pakkaa muutenkin olevan pitkiä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin ap:n huolen. Huomaa että monella ei ole kokemusta lapsen sairastumisesta tai vastaavasta. Varsinkin isommassa leikkauksessa on tärkeää tuntea edes jotenkin leikkaava lääkäri ja muukin henkilökunta. Ihme pässejä taas vastaamassa.
Miten se leikkaavan lääkärin tunteminen vaikuttaa leikkauksen onnistumiseen? Öö, ei mitenkään. Raadollisesti ajateltuna se kirurgin leikkaustyö on tekninen suoritus, jolloin on ihan yks ketun hailee, tunteeko vanhemmat sitä vai ei. Ymmärrän toki, että vanhemmilla on joku psykologinen tarve tietää, kenen käsissä lapsi on. Mutta kun ainoa hyöty on vanhempien korvienvälin rauhoittaminen, niin kannattaako kirurgin kallista työaikaa uhrata siihen. Leikkausjonot kun pakkaa muutenkin olevan pitkiä...
Toisaalta ajatellen eikös melkein kaikki hoitotyö somaattisella puolella ole teknistä suoritusta? Monelle merkitsee olkoon lapsi tai aikuinen todella paljon kun se suorittava kirurgi vaihtaa kasvotusten sanasen.
Minusta ainakin leikkaavan kirurgin kanssa kättely ja juttelu päivä ennen leikkausta oli osoitus siitä, että olen ihminen en vain kohde jonka rintakehä halkaistaan, sydän pysäytetään.
Kuulemma kirurgit ovat hieman erikoisia persoonia. Varsinkin neuro ja rintaelinkirurgit.
Kuinkahan suuresta operaatiosta tässä on kyse? Eiköhän lapselle ole se ja sama, kuka häntä hoitaa, kun hän nukkuu koko toimituksen ajan.