Miksi et halua omistusasuntoa?

Liikaa vaivaa, jos (kun) haluan muuttaa

Syitä:

- Vuokra-asunto on helpompi ja huolettomampi

- En halua ottaa lainaa

- Asun alueella ja sellaisella sijainnilla, että vastaavankokoisen omistusasunnon hinta olisi liian iso minulle

- En tiedä haluanko asua tässä vuoden päästä (vuokra-asunnosta helpompi muuttaa)

En vielä tiedä, haluanko "lopullisesti" asettua asumaan juuri tähän kaupunginosaan, välttämättä edes tähän kaupunkiin. Vaihtaminen uuteen asuntoon esim. työpaikan muuttuessa helpompaa, kun on vuokralla. Jos hella tai jääkaappi sanoo sopimuksen irti tai ilmenee, että asunto on homeessa, kaatuu ongelma ensisijaisesti vuokranantajan tilipussille, ei minun.

jaa minä taas mielummin ostan oman asunnon vaikka muuttaisin vuoden välein.

Vierailija kirjoitti:

jaa minä taas mielummin ostan oman asunnon vaikka muuttaisin vuoden välein.

Kuka jaksaa sitä myymisrumbaa? Seurasin läheltä kun porukat yrittivät saada talonsa kaupaksi ja vaikutti olevan hieman perseestä

Olen tällä hetkellä pienellä paikkakunnalla töissä ja täällä omistusasunto on pelkkä riski koska sen arvo voi laskea olemattomiin jos tulee muuttotappiota.

Minulla ei olisi varaa omistusasuntoon alueella jossa asumme nyt. Ehkä onnistuttaisiin tulojen ja säästöjen perusteella saamaan laina, mutta asumiseen menisi liikaa suhteessa tuloihin (bruttotulot tällä hetkellä yhteensä 8000€/kk ja asuminen tällä hetkellä 1200€/kk vuokralla, omistusasunnosta täällä tulisi kuluja ainakin 1000€kk enemmän).

Kun olen tottunut asumaan vuokralla niin ei enää näin vanhoilla päivillä kiinnosta ostaa asuntoa kun työttömyys yms pelottaa: mitä jos jäisin ilman palkkatuloja? Mulla on rahaa säästössä sen verran että eläisin pari vuotta niillä, mutta jos haluaisin omistusasunnon säästöt ja turva menisi sen ostoon.

Asun Helsingin arvoalueella meren rannalla. Ostaminen olisi liian kallista.

Remontteihin ym. ei tarvitse säästää / ottaa lainaa. Voin vaihtaa asuntoa helposti kun / jos siltä tuntuu.

Kerran olen asunut omistusasunnossa, noin 8 vuoden ajan. Muuten olenkin sitten joutunut muuttamaan/muuttanut parempaan asuntoon 6 kk - 3.5 vuoden välein. Aika rankkaa jos olisi pitänyt aikuisiällään ehtiä noin kymmenet asuntokaupat tehdä ;)

Tällä hetkellä asun rivarikaksiossa haluamallani alueella. Jos haluaisin pitää asumiskustannukset suunnilleen samoina ja ylipäätään saada asuntoon tarpeeksi lainaa, joutuisin muuttamaan kerrostaloyksiöön niin kauas työpaikasta, että joutuisin luopumaan koirastani työpäivän pituuden vuoksi. Ei minusta olisi kovinkaan hyvä kauppa.

Mä tavallaan haluaisin omistusasunnon, mutta toisaalta en ja myönnän, että olen lykännyt (olemme lykänneet) sen ostoa mm., koska:

- ei olla oltu varmoja missä halutaan asua

- miehen töissä on ollut usein yt-uhkaa

- oma terveystilanne ei ole ollut nyt muutamaan vuoteen hyvä; hyvä kun energiaa riittää normaalielämään, muuttorumba ja uuden asunnon laitto juuri nyt olisi ollut liikaa

- yritettiin lasta monta vuotta ja oli tarkoitus, että kun tuun raskaaksi muutetaan isompaan. Raskausaika olikin tosi rankkaa, oli kovaa 24/7 pahoinvointia eikä toivoakaan, että oltaisiin pystytty silloin muuttamaan. Vauvavuosi taas oli muuten täynnä hommia, ettei olisi keritty...

- pelottaa, jos oma asunto osoittautuisikin joksikin homekämpäksi tai ludepesäksi; tää tosin vähän tällainen irrationaalinen pelko/ocd-pelko; lähipiirissä on yksi hometalotarina ja hirvittää aika pahasti, jos joutuisi samanlaiseen

- rahanmeno vähän hirvittää, kun nykyisen vuokrasumman päälle tulisi vastike ja korot