Olen aina ihmetellyt "vanhojapiikoja". Miten se on mahdollista?
Kyllähän nyt normaali ihminen löytää itselleen kumppanin aika helpostikin, mikä ihmisryhmä tämä "vanhapiika" porukka oikein on?
Onks täällä sellaista tavallista vanhaapiikaa paikalla joka kertoisi oman tilanteensa?
Kommentit (40)
Mikä siinä on niin vaikeaa? Ovatko nämä luonteeltaan vain sellaisia että eivät kestä toisen tapoja? Surullista.
Vierailija kirjoitti:
kertokaa myös vanhapojatkin! kiinnostaa!
Vanharenki?
Minä ilmottaudun. Tiesin jo varhain, että haluan olla piika vanhana. Kävin kototalouskoulun sitä varten. Harkitsin myös luostaria. Nyt käyn naimisissa olevien sisarusteni lapsia hoitamassa ja siivoan samalla heidän asuntonsa.
Hei!
Tässä perinteinen vanhapiika, mitä kuuluu? Mikä valinnoissani ihmetyttää sinua?
Ovatko he vain hiljaa kaapissa? Osa varmaan näin.
Taitaa olla ikuista lajia tämä sinkkuus eli voinet kutsua vanhaksipiiaksi. Mikä siinä nyt on niin vallan ihmeellistä?
No en nyt tiedä mitä oikein haluat kysyä.
Olen käytännössä ollut koko ikäni yksin, teininäkään ei ollut ketään joka olisi minusta ollut kiinnostunut romanttisessa mielessä vaikka poikapuolisiakin kavereita oli. Mikään kohtaaminen ei kuitenkaan johtanut mihinkään.
Parikymppisenä sitten otin itseäni niskasta kiinni ja ihan itse tein aloitteen kaikille miesystäväkandidaateille, kaikki he mukaan lähtivät mutta kukaan ei viihtynyt seurassani kuukautta kauempaa.
Sittemmin onkin kaikki aloitteet omalta puoleltani jääneet eikä kukaan ole tullut minuakaan kyselemään treffeille saati mitään kioskikirjallisuudesta tuttua miehen päällekäyvyyttä.
Katseita kyllä kerään aina silloin tällöin kylillä ja onpa joskus joku vanha työkaverikin joskus tullut myöhemmin kertomaan ihastuneensa aikoinaan mutta mitään ei tapahdu vieläkään...
Löytäisi varmaan jos kelpuuttaisi kenet tahansa. Jos tietää mitä haluaa, eikä löydä sellaista, on mieluummin ilman.
En ole tarvinnut miestä kun minulla on aina ollut fuckbuddyja ja irtosuhteita.
Jos on niin ujo, ettei helpolla tutustu ihmisiin ja jännittää jutella miesten kanssa? Ei oo kavereita, joiden kanssa voisi käydä ulkona ja tavata miehiä?
Muuten normaali, mutta 25 kg ylipainoa. Eipä ole kumppaniehdokkaita näkynyt. Jos on koko ikänsä ollut ylipainoinen ja kelpaamaton, tuntuisi kamalalta laihduttaa ja huomata samalla olevansa rakkauden arvoinen. En pitäisi sellaista rakkautta minkään arvoisena.
Ei kaikki halua parisuhdetta. Kaksi minun ystävistäni ovat sanoneet etteivät kaipaa tai tarvitse parisuhdetta, eivätkä näe sitä todennäköisenä, että mieli muuttuisi. Ja ovat ihan normaaleja naisia, menestyviä, mukavia, fiksuja, ei mitään rumiluksia.
Viihdyn paljon kotona yksin tai ulkoilemassa (myös yksin). En pidä nettideittailusta tai baareissa käymisestä (testattu). Eipä oikein jää vaihtoehtoja missä sitä tapaisi ketään.
Yksin oleminen on ihan oma valinta.
Voin kertoa isotätini tarinan. Hänestä tuli vanhapiika, kun hänen sulhasensa kuoli sodassa. Sen jälkeen hän ryhtyi menestyväksi pienyrittäjäksi, matkusteli ja eleli sinkkuna mukavaa elämää. Hänen yrityksessään ruokittiin ihmisiä, eli samaa hommaa teki kuin siskonsa perheenäitinä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nyt normaali ihminen löytää itselleen kumppanin aika helpostikin, mikä ihmisryhmä tämä "vanhapiika" porukka oikein on?
Onks täällä sellaista tavallista vanhaapiikaa paikalla joka kertoisi oman tilanteensa?
En kaipaa seuraa ja teen mielelläni päätökset tekemisistäni itsenäisesti.
Olen nelikymppinen vanhapiika. Lapsia en ole halunnut koskaan, olek tosi introvertti ja satunnaista sekä säännöllistäkin seksiä ja läheisyyttä on helppo saada. Joskus vapailta, joskus varatuilta.
En viitsi makkaran takia huolia koko sikaa.
Ne, joista olen ollut kiinnostunut, eivät ole antaneet vastakaikua. Minusta kiinnostuneet taas eivät ole olleet minun mieleeni. Olen mieluummin yksin kuin keskinkertaisessa suhteessa. Elämässä on muutakin.
Minua kiinnostaa, miksi haluat käyttää vanhanaikaista ja vähän halventavaa nimitystä "vanhapiika"? Nykyään puhutaan sinkuista,
kertokaa myös vanhapojatkin! kiinnostaa!