Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Frendi kuoli puolitoista vuotta sitten - en vain pääse yli

Vierailija
24.05.2017 |

Meillä oli yhteinen molemmille rakas harrastus ja sekin on vähän jäänyt kun ei tunnu oikein samanlaiselta enää.

Kommentit (21)

Vierailija
1/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eikö kukaan toinen kaveri lähtis sun mukaan tähän harrastukseen? Tai laita nettiin ilmoitus missä haet uutta tuttavuutta tämän lajin harrastamiseen. Puoltoista vuotta on aika lyhyt aika. Mutta uskon että tarviit nyt jotai uutta tai tekemistä elämääsi.

Vierailija
2/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikansa se ottaa. Minäkin menetin hyvän ystävän kauan aikaa sitten, oltiin sillon nippa nappa täysi-ikäsiä. Käyn vieläkin joka vuosi hänen haudallaan ja vien kukkia tiettynä päivänä. Viime vuonna sattui niin että hänen äitinsä oli samaan aikaan haudalla... kysyi että sinäkö olet tuonut tänne joka vuosi kukkia, vielä kymmenen vuoden jälkeen. Minähän se.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ette te välttämättä enää edes olis ystäviä jos hän olis elossa. Nyt voit viedä haudalleen kukkia ja säilyttää muistoissa ne hyvät hetket.

Vierailija
4/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Aikansa se ottaa. Minäkin menetin hyvän ystävän kauan aikaa sitten, oltiin sillon nippa nappa täysi-ikäsiä. Käyn vieläkin joka vuosi hänen haudallaan ja vien kukkia tiettynä päivänä. Viime vuonna sattui niin että hänen äitinsä oli samaan aikaan haudalla... kysyi että sinäkö olet tuonut tänne joka vuosi kukkia, vielä kymmenen vuoden jälkeen. Minähän se.

Ihana ❤️

Vierailija
5/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ette te välttämättä enää edes olis ystäviä jos hän olis elossa. Nyt voit viedä haudalleen kukkia ja säilyttää muistoissa ne hyvät hetket.

Kyllä me olisimme. Vielä vuosikymmeniä.

Vierailija
6/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikansa se ottaa. Minäkin menetin hyvän ystävän kauan aikaa sitten, oltiin sillon nippa nappa täysi-ikäsiä. Käyn vieläkin joka vuosi hänen haudallaan ja vien kukkia tiettynä päivänä. Viime vuonna sattui niin että hänen äitinsä oli samaan aikaan haudalla... kysyi että sinäkö olet tuonut tänne joka vuosi kukkia, vielä kymmenen vuoden jälkeen. Minähän se.

Ihana ❤️

Veit sanat suustani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te välttämättä enää edes olis ystäviä jos hän olis elossa. Nyt voit viedä haudalleen kukkia ja säilyttää muistoissa ne hyvät hetket.

Kyllä me olisimme. Vielä vuosikymmeniä.

Hän on nyt kuitenkin jokatapauksessa kuollut.

Vierailija
8/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Aikansa se ottaa. Minäkin menetin hyvän ystävän kauan aikaa sitten, oltiin sillon nippa nappa täysi-ikäsiä. Käyn vieläkin joka vuosi hänen haudallaan ja vien kukkia tiettynä päivänä. Viime vuonna sattui niin että hänen äitinsä oli samaan aikaan haudalla... kysyi että sinäkö olet tuonut tänne joka vuosi kukkia, vielä kymmenen vuoden jälkeen. Minähän se.

Minunkin läheiseni haudalle ilmestyy aina välillä kukkia ja kynttilöitä. Tuntuu hyvältä ajatella, että on muitakin, jotka muistavat. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikansa se ottaa. Minäkin menetin hyvän ystävän kauan aikaa sitten, oltiin sillon nippa nappa täysi-ikäsiä. Käyn vieläkin joka vuosi hänen haudallaan ja vien kukkia tiettynä päivänä. Viime vuonna sattui niin että hänen äitinsä oli samaan aikaan haudalla... kysyi että sinäkö olet tuonut tänne joka vuosi kukkia, vielä kymmenen vuoden jälkeen. Minähän se.

Ihana ❤️

No jaah, äitinsä oli kuulemma jo vuosia miettinyt että kuka kumma sinne tuo kukkia, ei kukaan sukulainen ollut tunnustanut. En ole aikoihin nähnyt kenenkään itkevän niin vuolaasti, että ystävä vielä muistaa hänen tytärtään näin pitkän ajan jälkeen. Mutta ystäväni oli minulle rakas,niin muistan tällä tapaa joka vuosi.

Vierailija
10/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te välttämättä enää edes olis ystäviä jos hän olis elossa. Nyt voit viedä haudalleen kukkia ja säilyttää muistoissa ne hyvät hetket.

Kyllä me olisimme. Vielä vuosikymmeniä.

Hän on nyt kuitenkin jokatapauksessa kuollut.

Väitettiinkö tässä jotain muuta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikansa se ottaa. Minäkin menetin hyvän ystävän kauan aikaa sitten, oltiin sillon nippa nappa täysi-ikäsiä. Käyn vieläkin joka vuosi hänen haudallaan ja vien kukkia tiettynä päivänä. Viime vuonna sattui niin että hänen äitinsä oli samaan aikaan haudalla... kysyi että sinäkö olet tuonut tänne joka vuosi kukkia, vielä kymmenen vuoden jälkeen. Minähän se.

Minunkin läheiseni haudalle ilmestyy aina välillä kukkia ja kynttilöitä. Tuntuu hyvältä ajatella, että on muitakin, jotka muistavat. 

Eikö olis outoa närkästyä tuosta?

Vierailija
12/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette te välttämättä enää edes olis ystäviä jos hän olis elossa. Nyt voit viedä haudalleen kukkia ja säilyttää muistoissa ne hyvät hetket.

Kyllä me olisimme. Vielä vuosikymmeniä.

Hän on nyt kuitenkin jokatapauksessa kuollut.

Väitettiinkö tässä jotain muuta?

Ei.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikansa se ottaa. Minäkin menetin hyvän ystävän kauan aikaa sitten, oltiin sillon nippa nappa täysi-ikäsiä. Käyn vieläkin joka vuosi hänen haudallaan ja vien kukkia tiettynä päivänä. Viime vuonna sattui niin että hänen äitinsä oli samaan aikaan haudalla... kysyi että sinäkö olet tuonut tänne joka vuosi kukkia, vielä kymmenen vuoden jälkeen. Minähän se.

Minunkin läheiseni haudalle ilmestyy aina välillä kukkia ja kynttilöitä. Tuntuu hyvältä ajatella, että on muitakin, jotka muistavat. 

Eikö olis outoa närkästyä tuosta?

Kommenttisi on outo, jos jokin. 

Vierailija
14/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletko ap käynyt asiaa läpi ammatti-ihmisen kanssa? Varaa aika esim. terveyskeskuksen psykologille.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan normaalin surun puitteissa mennään, jos tunteet ovat eläneet tämän kuluneen ajan myötä eivätkä tuntuneet koko ajan samalta. 

Ap, pystytkö itkemään? Etsi jotain itketysmusiikkia ja pidä surusessio, olen itse huomannut että se helpottaa taas hetkeksi. Pahinta on, jos suru vaan kasautuu ja kertyy ja muuttuu lyijyksi elimistössä ja sumentaa aivot. 

Vierailija
16/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Eikö kukaan toinen kaveri lähtis sun mukaan tähän harrastukseen? Tai laita nettiin ilmoitus missä haet uutta tuttavuutta tämän lajin harrastamiseen. Puoltoista vuotta on aika lyhyt aika. Mutta uskon että tarviit nyt jotai uutta tai tekemistä elämääsi.

Muitakin harrastajatovereita on mutta ystäväni oli eräänlainen oppi-isä monille meistä ja häntä on mahdotonta korvata missään muodossa edes osittain.

Vierailija
17/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Oletko ap käynyt asiaa läpi ammatti-ihmisen kanssa? Varaa aika esim. terveyskeskuksen psykologille.

No ei tollaseen saa aikaa. Itsemurhaa yrittäneetkin joutuvat odottamaan kuukausikaupalla käyntiä, joita saa ehkä pari hassua, jos tuuri käy

Vierailija
18/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikansa se ottaa. Minäkin menetin hyvän ystävän kauan aikaa sitten, oltiin sillon nippa nappa täysi-ikäsiä. Käyn vieläkin joka vuosi hänen haudallaan ja vien kukkia tiettynä päivänä. Viime vuonna sattui niin että hänen äitinsä oli samaan aikaan haudalla... kysyi että sinäkö olet tuonut tänne joka vuosi kukkia, vielä kymmenen vuoden jälkeen. Minähän se.

Minunkin läheiseni haudalle ilmestyy aina välillä kukkia ja kynttilöitä. Tuntuu hyvältä ajatella, että on muitakin, jotka muistavat. 

Eikö olis outoa närkästyä tuosta?

Kommenttisi on outo, jos jokin. 

Ehkä tässä yhteydessä..

Vierailija
19/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei siitä kuulu tai tarvitse päästä yli. Kyllä suru ja kaipaus kulkee mukana koko loppuelämän. Mutta elämän pitää jatkua. Saisitko jostain keskusteluapua, joko ammattiapua tai vertaistukea?

Ajan kanssa helpottaa. Vanha klisee mutta totta.

Vierailija
20/21 |
24.05.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minultakin kuoli hyvä ystävä muutama vuosi sitten. Monesti häivähtää ajatuksissa ja monesti tulee mieleen, että tämäkin asia olisi ollut mukava jakaa hänen kanssaan.

Itselläni oli kuopus tuolloin vielä hänen eläessään pieni, joten nähtiin harvoin, mutta muutoin pidettiin yhteyttä. Aina ajatteli, että sitten kun ei ole itse enää niin lapsissa kiinni, nähdään useammin. Mutta näin se meni, elämä ja tässä tapauksessa kuolema, erotti.

Kyllä pitää niin paikkansa, että enemmän katuu tekemättä jääneitä asioita kuin tehtyjä.

Tähän asti elämäni pahin päivä, kun ystäväni nukkui pois. Tuntui, että rintaakin puristi niin, että sydän halkeaa. Hautajaisissa minä, joka en yleensä itke koskaan, itkin varmasti kaikki yli 40v aikana itkemättä jätetyt kyyneleet.

Ikävä on edelleen kova ja mobesti vaan olen ajattelematta häntä, vaikkei niin pitäisi ollakaan.