Syyt miksi jatkuva meteli ja lasten huuto ja itku eivät ennen häirinneet mutta nykyään häiritsevät

Meillä on aina ollut kotona meteliä ja olen töissä missä joutuu monta krt pitämään kuulosuojaimia mitkä ei todellakaan blokkaa meteliä niin hyvin kuin pitäisi. Meillä on myös eläimiä.

Silti en voi sietää meteliä. Nyt kun asun omassa talossa, yksi suurimmista asioista mitä rakastan on hiljaisuus. Kun sukulaisia käy kylässä huh sitä meteliä mutta se onneksi kestää vain sen vierailun.

Itkupotkuraivareita en siedä nojoo sen metelin takia mutta myös sen takia että vanhemmat ei tee asialle mtn.

Jos on tottunut hiljaisuuteen totta kai meteli häiritsee.

Minua lasten metelöinissä häiritsee eniten vanhempien käytös, jos lapset juoksevat ja metelöivät on kaksi vaihtoehtoa, jos paikka ja aika on sopiva annetaan juosta ja huutaa eikä kielletä vain siksi että "kasvatetaan" kun mitään ei kuitenkaan tehdä että juoksu ja metelöinti loppuisi.

Jos paikka ja aika ei ole sopiva juoksuun ja metelöintiin se lopetetaan, vaikka sitten kantamalla metelöijä paikalta hyvin lyhyen ajan kuluessa.

Ei minua lapset häiritse, enemmän jonkun kakaran itku hymyilyttää kun tietää ettei itse tarvitse reagoida. 

Mölisevät ja tiellä pyörivät aikuiset ja vanhukset sen sijaan... varsinkin keski-ikäiset naiset, voi tsiisus. Siihen vielä pari siideriä päälle.

Minä en tiedä, missä slummissa ap on elänyt, mutta kyllä ennen vähimmäisvaatimus oli toisten huomioon ottaminen. Nykyään pahuutta tekevät eskari-ikäiset, alakoululaiset, ennen teinit uskalsivat vasta rettelöidä, ja mekkaloida, nykyään he eivät enää ehkä jaksa, koska alakoululaiset saavat rääkätä, tehdä mitä tahansa. Kaikki kasvatus on lopetettu sen jälkeen kun fyysinen kurittaminen.

Kaikissa kuvissa lisäksi mitä entisajoista on tallella, ja joita lehdissä julkaistaan, lapset hiihtävät, ym hiljaista yhdessä.

Ei ollut joukkuepelejä, korkeintaan ehkä pesäpallo jota pelattiin siihen varatussa tilassa, ei ollut tramppoja, lapset menivät metsissä, rannoilla.

Tämä on vain suomalainen ilmiö, että lapset saavat huutaa, ikävintä on epärehelliset vanhemmat, jotka väittävät lapsimyönteisyyttä, mutta käytännössä omat yritetään laittaa haitaksi tavaroiden, paikkojen sijoittelulla jollekin toiselle.

Mistä ihmeestä tulee tuo harhaluulo, ettei meteli ennen häirinnyt? Mummini asui pienessä tuvassa 11 sisaruksen kanssa ja muistelee vieläkin, miten kuormittavaa oli vahtia pienempiä. Toki isä sitten karjui ja tarvittaessa löikin hiljaiseksi, jos ei mekkala loppunut, mutta mummini oli ikionnellinen lähtiessään 13-kesäisenä piiaksi kaupunkiin. Sai vihdoin oman rauhan!

ei ihan noinkaan kirjoitti:

Minä en tiedä, missä slummissa ap on elänyt, mutta kyllä ennen vähimmäisvaatimus oli toisten huomioon ottaminen. Nykyään pahuutta tekevät eskari-ikäiset, alakoululaiset, ennen teinit uskalsivat vasta rettelöidä, ja mekkaloida, nykyään he eivät enää ehkä jaksa, koska alakoululaiset saavat rääkätä, tehdä mitä tahansa. Kaikki kasvatus on lopetettu sen jälkeen kun fyysinen kurittaminen.

Kaikissa kuvissa lisäksi mitä entisajoista on tallella, ja joita lehdissä julkaistaan, lapset hiihtävät, ym hiljaista yhdessä.

Ei ollut joukkuepelejä, korkeintaan ehkä pesäpallo jota pelattiin siihen varatussa tilassa, ei ollut tramppoja, lapset menivät metsissä, rannoilla.

Tämä on vain suomalainen ilmiö, että lapset saavat huutaa, ikävintä on epärehelliset vanhemmat, jotka väittävät lapsimyönteisyyttä, mutta käytännössä omat yritetään laittaa haitaksi tavaroiden, paikkojen sijoittelulla jollekin toiselle.

Jep, lapset lähetettiin ennen metsiin juoksentelemaan, eikä heitä tarvinnut pitää möykkäämässä aikuisten keskellä. Vanhin sitten katsoi pienempien perään. Ei esimerkiksi markkinoille otettu välttämättä kuin se suosikkilapsi mukaan, nykyisin käydään supermarketissa koko karavaanin kanssa jne. -5

Suomessa kaikki mekkalavälineet ovat puolta halvempia kuin muualla Euroopassa. Suomessa ostetaan siis monta kertaa enemmän välineitä lapsille, joilla mekastaa kuin asuisi korvessa.

Katsokaapa vain hintoja netistä.

Vierailija kirjoitti:

ei ihan noinkaan kirjoitti:

Minä en tiedä, missä slummissa ap on elänyt, mutta kyllä ennen vähimmäisvaatimus oli toisten huomioon ottaminen. Nykyään pahuutta tekevät eskari-ikäiset, alakoululaiset, ennen teinit uskalsivat vasta rettelöidä, ja mekkaloida, nykyään he eivät enää ehkä jaksa, koska alakoululaiset saavat rääkätä, tehdä mitä tahansa. Kaikki kasvatus on lopetettu sen jälkeen kun fyysinen kurittaminen.

Kaikissa kuvissa lisäksi mitä entisajoista on tallella, ja joita lehdissä julkaistaan, lapset hiihtävät, ym hiljaista yhdessä.

Ei ollut joukkuepelejä, korkeintaan ehkä pesäpallo jota pelattiin siihen varatussa tilassa, ei ollut tramppoja, lapset menivät metsissä, rannoilla.

Tämä on vain suomalainen ilmiö, että lapset saavat huutaa, ikävintä on epärehelliset vanhemmat, jotka väittävät lapsimyönteisyyttä, mutta käytännössä omat yritetään laittaa haitaksi tavaroiden, paikkojen sijoittelulla jollekin toiselle.

Jep, lapset lähetettiin ennen metsiin juoksentelemaan, eikä heitä tarvinnut pitää möykkäämässä aikuisten keskellä. Vanhin sitten katsoi pienempien perään. Ei esimerkiksi markkinoille otettu välttämättä kuin se suosikkilapsi mukaan, nykyisin käydään supermarketissa koko karavaanin kanssa jne. -5

Lapset maalla olivat onnellisia jos pääsi metsään. Toinen vaihtoehto oli työ. Alkaen siis 4-5-vuotiaasta. Suomessa oli 120 000 pientilaa sotien jälkeen.

Siis ennenhän lapset elivät tiukassa kurissa eivätkä kirkuneet koko ajan miten sattuu. Tietyissä yhteiskuntaluokissa hyvä kun saivat puhua, ja söivätkin eri pöydässä kuin vanhemmat. Ja lapset käskettiin aina ulos leikkimään. Ei tarvinnut pelätä että menevät moottoritielle tms.. Ja lapsen piti aina odottaa vuoroa että saa sanoa jotain.  Lisäksi päiväkoti on nykyään tehnyt sen, että lapset huutaa ja puhuu päälle kotona. He oppivat päiväkodissa, että eivät saa ääntään kuuluviin jos eivät koko ajan huuda ja puhu kaikkien päälle. Nykyään on enemmän sellaista jatkuvaa meteliä, telkkarit ja radiot päällä ja liikenteen melu. Ennen melu oli enemmän yksittäisiä tai vain hetken kestäviä kovia ääniä, ja muuten oli sitten ihana hiljaisuus.

Mutta vastaus sinun kysymykseen on se, että ihminen ei stressin takia kestä melua. Jos on stressitön niin kestää melua paremmin, stressaantuneena taas ei meinaa kestää melua millään.

Suora korrelaatio vallitsee sen mukaan, myöntääkö metelin olevan ihan sama mikä on sen lähde ja sen mukaan, miten esimerkiksi viettää aikaa lastensa kanssa. 

Eli jos myöntää, että meteli ei ole mukavaa, ja ottaa huomioon muut, silloin lapsia viedään itse puistoihin, paikkoihin, museoihin, harrastuksiin. 

Jos väittää että lasten meteli on mukavaa, käytännössä nämä makaavat kotona ja kakarat kiusaavat muita ihmisiä. 

Näin karrikoiden, mutta en ole varma, onko poikkeuksia.

No hehehe näinkö ap luulet. Kyllä maaseutuympäristössä on kirkkaasti pienempi metelimäärä kuin kaupungissa. Kaupungissa ympärillä kuuluu koko ajan liikenteen melua. Autoja, kuorma-autoja, rekkoja, työkoneita rakennustyömailta, lentokoneita, junia.... ja musiikkia ja ihmisten ääniä.

Minä väitän, että se, mikä ON muuttunut, on ASENNE.

Ihmiset sietävät muita ihmisiä ja muiden heistä poikkeavia ominaisuuksia ja tarpeita entistä huonommin. En tiedä oikein miksi, kun kumminkin ihmiset asuvat entistä lähempänä toisiaan, joten pakostakin kuvittelisi semmoisen "live and let live" -asenteen yleistyneen. Ehkä se yleistyy jossakin vaiheessa, nyt keskivertokaupunkilainen on muuttanut kaupunkiin itse tai on vasta ensimmäisen polven syntyperäinen kaupunkilainen.

Kulttuurimme kannustaa yksilöllisyyteen ja nautinnonhakuisuuteen. Vituttaa seistä kaupassa ja odottaa, kun vanhus tumpuloi rahoja kukkarosta. Vituttaa kuunnella, kun jonkun lapsi itkee. Vituttaa katsella metelöiviä teinejö. Vitutta se ja tuo ja tämä.

Kun se poikkeaa siitä, mitä minä haluan.

Kai tuossa on siis myös itsekkyyttä taustalla.

Olen huomannut että suomalaiset lapset metelöi eniten lentokentillä, muut lapset istuu vanhempiensa vieressä värityskirjoineen. Kyllä ulkomaillakin huomaa milloin kävelee alakoulun ohi, ei sitä luostariksi voisi epäillä. Itse kärsin yliopisto-opiskelijoista jotka perjantai öisin mekastaa potukalla n.klo 2 yöllä ja soittavat ovikelloa matkalla baarista kotiin.

Prisman kassalla oli huutava kakara eikä vanhempi tehnyt mitään. Ei ole tarkoituksellista että muut ihmiset joutuvat kuuntelemaan 5 minuuttia jonniin joutavoo huutamista. Syyttömiä rangaistaan huutokidutuksella.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut että suomalaiset lapset metelöi eniten lentokentillä, muut lapset istuu vanhempiensa vieressä värityskirjoineen. Kyllä ulkomaillakin huomaa milloin kävelee alakoulun ohi, ei sitä luostariksi voisi epäillä. Itse kärsin yliopisto-opiskelijoista jotka perjantai öisin mekastaa potukalla n.klo 2 yöllä ja soittavat ovikelloa matkalla baarista kotiin.

*porukalla

Vierailija kirjoitti:

No hehehe näinkö ap luulet. Kyllä maaseutuympäristössä on kirkkaasti pienempi metelimäärä kuin kaupungissa. Kaupungissa ympärillä kuuluu koko ajan liikenteen melua. Autoja, kuorma-autoja, rekkoja, työkoneita rakennustyömailta, lentokoneita, junia.... ja musiikkia ja ihmisten ääniä.

Minä väitän, että se, mikä ON muuttunut, on ASENNE.

Ihmiset sietävät muita ihmisiä ja muiden heistä poikkeavia ominaisuuksia ja tarpeita entistä huonommin. En tiedä oikein miksi, kun kumminkin ihmiset asuvat entistä lähempänä toisiaan, joten pakostakin kuvittelisi semmoisen "live and let live" -asenteen yleistyneen. Ehkä se yleistyy jossakin vaiheessa, nyt keskivertokaupunkilainen on muuttanut kaupunkiin itse tai on vasta ensimmäisen polven syntyperäinen kaupunkilainen.

Kulttuurimme kannustaa yksilöllisyyteen ja nautinnonhakuisuuteen. Vituttaa seistä kaupassa ja odottaa, kun vanhus tumpuloi rahoja kukkarosta. Vituttaa kuunnella, kun jonkun lapsi itkee. Vituttaa katsella metelöiviä teinejö. Vitutta se ja tuo ja tämä.

Kun se poikkeaa siitä, mitä minä haluan.

Kai tuossa on siis myös itsekkyyttä taustalla.

Tämä on totta. Suomalaiset on nössöjä mielensäpahoittajia. Jos joku tekee jotain mistä en pidä, tulee paha mieli ja se pitää saada purkaa johonkin. Facebook on tästä hyvä esimerkki, sinne on helppo mennä kerjäämään sääliä.

Itse noin nelikymppinen ja oma lapsuuslähiössä oli melko vallaton. Väittäisin että nykyajan lapset eivät tee koiruuksia läheskään niin paljon kuin omassa lapsuudessani.

60-70-luvulla ihmiset asuivat vielä pienillä paikkakunnilla, joku oulu oli vielä pieni. Tontit isoja. Ihmiset tekivät taloihin 2 lasta.

Nykyään ihmiset ovat muuttaneet kasvukeskuksiin, tontit  pieniä. Lapsia jotkut tekevät paljon, eli lapsialueillla on lapsia enemmän. 

Lapsilukumäärä lienee aika lailla sama keskimäärin, noin 2, mutta nykyään sinkut asuvat omilla alueillaan ja lapsettomat ja lapsiperhealueilla taas on paljon lapsia. Pienessä tilassa. Ennen lapsettomia oli vähemmän. Nykyään joillakin on reilusti, joillakin ei ollenkaan. Haitatkin akkulumoituvat.

Se nyt on aivan selvä asia, että aivan kaikkia omien ikäisteni vanhempia nykyinen mekkala olisi häirinnyt, jos samanlaista olisi esiintynyt ja olisi asuttu yhtä lähekkäin.

Eivät he lasten kanssa viettäneet aikaa, suurin osa, mutta ei mekkalaa olisi katsottu yhtään, jos olot olisivat olleet samat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No hehehe näinkö ap luulet. Kyllä maaseutuympäristössä on kirkkaasti pienempi metelimäärä kuin kaupungissa. Kaupungissa ympärillä kuuluu koko ajan liikenteen melua. Autoja, kuorma-autoja, rekkoja, työkoneita rakennustyömailta, lentokoneita, junia.... ja musiikkia ja ihmisten ääniä.

Minä väitän, että se, mikä ON muuttunut, on ASENNE.

Ihmiset sietävät muita ihmisiä ja muiden heistä poikkeavia ominaisuuksia ja tarpeita entistä huonommin. En tiedä oikein miksi, kun kumminkin ihmiset asuvat entistä lähempänä toisiaan, joten pakostakin kuvittelisi semmoisen "live and let live" -asenteen yleistyneen. Ehkä se yleistyy jossakin vaiheessa, nyt keskivertokaupunkilainen on muuttanut kaupunkiin itse tai on vasta ensimmäisen polven syntyperäinen kaupunkilainen.

Kulttuurimme kannustaa yksilöllisyyteen ja nautinnonhakuisuuteen. Vituttaa seistä kaupassa ja odottaa, kun vanhus tumpuloi rahoja kukkarosta. Vituttaa kuunnella, kun jonkun lapsi itkee. Vituttaa katsella metelöiviä teinejö. Vitutta se ja tuo ja tämä.

Kun se poikkeaa siitä, mitä minä haluan.

Kai tuossa on siis myös itsekkyyttä taustalla.

Tämä on totta. Suomalaiset on nössöjä mielensäpahoittajia. Jos joku tekee jotain mistä en pidä, tulee paha mieli ja se pitää saada purkaa johonkin. Facebook on tästä hyvä esimerkki, sinne on helppo mennä kerjäämään sääliä.

Itse noin nelikymppinen ja oma lapsuuslähiössä oli melko vallaton. Väittäisin että nykyajan lapset eivät tee koiruuksia läheskään niin paljon kuin omassa lapsuudessani.

Totta, "koiruuksia" ei tehdä, mutta meteliä on paljon enemmän, tahallista pahuutta, porukassa, eläinten rääkkäämistä, yhden potkimista koulujen pihoilla suunnitellusti. Pienet lapset alle 15v kutsuvat yhden suunnitellusti ja potkivat, koska tietävät että vasta teinejä kasvatetaan nykyään, vasta teineiltä vaaditaan.

Omassa lapsuudessa koiruudet olivat viattomia. Ihmiset olivat viattomia.Mummolassa pitkästyneenä kaverin kanssa puhelinluettelosta joku numero summamutikassa ja sitten englantia sönköttämään. Ja varmasti satikutia olisi tullut, jos olisi tieto tullut, tai sitten ei, mistäpä sen tietää, jos joku olisi senkin kuullut. Mutta nauroivat.

Mutta ketään yhtä ei tahallisesti potkittu.

Ennenvanhaan lapset pistettiin pihalle metelöimään, ei todellakaan talossa metelöity sisällä kun äiti ja isä halusi rentoutua raskaan koko päivän työskentelyn jälkeen.

Mutta totta, itse en ainakaan enää kestäisi sitä entisaikoijen suurperhe elämää, siis sitä kun 3-4 sukupolvea asui saman katon alla. Mulla menee nykyisin jo hermot ja streessannun jos en esim. 2 viikkoon saa olla päiväkään ihan yksin. Töissä koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä ja sitten vapaapäivätkin näkisi ihmisiä pitkiä aikoja, ei vain jaksa sitä sosiaalisuutta.

Nyt varsinkin olen erityisen stressaantunut kun töissä on ollut niin paskaa, en kestä juuri nyt yhtään ihmisten idiotismia, normaalisti en ärähtele vieraille ihmisille, mutta nyt olen niin herkillä, että tiuskaisen jotakin jos joku on yhtään tielläni. Toivottavasti tämä tunnetila menee nopeasti ohitse, koska uskon siihen että positiivisuus ja kärsivällisyys levittävät hyvää mieltä ympärilleen, kun taas kiukutteli ja tiuskiminen aiheuttaa päinvastaista. Ei vain tämäkään ilopilleri aina jaksa, kun elämä syytää paskaa niskaan minkä ehtii, muiden vuoro levittää positiivisuutta minun suuntaani.

Mä en ymmärrä mistä edes puhutaan kun on koko ajan muka niin kauhea meteli ettei sitä kestä, täytyy olla omassa päässä vikaa jos ei lyhytaikaista ääntä kestä. Harva ottaa koko karavaania kauppaan, ainakaan täällä missä autoilla liikutaan, kaupassa käväistään autolla työmatkan varrella tai sitten käväistään kävellen lähikaupassa, ei siinä kakaroita aleta mukaan keräämään paitsi jos nuorimmainen on pakko ottaa jos ei kotona ole ketään vahtimassa.

Minulla on kaksoset ja hyvin harvoin pääsevät kauppaan mukaan, kun ne oli pieniä niin ehkä kerran pari vuodessa, vaikka itse käyn monta kertaa viikossa. Kun minä menen kauppaan on mies kotona tai ennen oli kaksosten isompi sisarus, nyt jo vuosia asunut omillaan. Mies käy kävelemässä joka päivä, yksin. Minä olen usein silloin myös yksin kotona kun kersat on ulkona kavereiden kanssa leikkimässä. 

Joskus kaupassa joku pikkulapsi huusi kuin jostain kauhuelokuvasta, ja se oli kyllä hyvä juttu kun tiesi että luojankiitos se ei ole mun mukaani tulossa, mutta en minä nyt hermojani menettänyt sen takia että joku oli tuonut väsyneen lapsensa kauppaan. Meillä pojat joskus metelöi leikkiessään, pelatessaan tai tapellessaan, mutta ei ne sitä jatkuvasti tee kuitenkaan, ja kun meteli alkaa ärsyttää niin sitten ne komennetaan hiljenemään, niillä on omat huoneet joihin ne voi käskeä menemään.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä mistä edes puhutaan kun on koko ajan muka niin kauhea meteli ettei sitä kestä, täytyy olla omassa päässä vikaa jos ei lyhytaikaista ääntä kestä. Harva ottaa koko karavaania kauppaan, ainakaan täällä missä autoilla liikutaan, kaupassa käväistään autolla työmatkan varrella tai sitten käväistään kävellen lähikaupassa, ei siinä kakaroita aleta mukaan keräämään paitsi jos nuorimmainen on pakko ottaa jos ei kotona ole ketään vahtimassa.

Minulla on kaksoset ja hyvin harvoin pääsevät kauppaan mukaan, kun ne oli pieniä niin ehkä kerran pari vuodessa, vaikka itse käyn monta kertaa viikossa. Kun minä menen kauppaan on mies kotona tai ennen oli kaksosten isompi sisarus, nyt jo vuosia asunut omillaan. Mies käy kävelemässä joka päivä, yksin. Minä olen usein silloin myös yksin kotona kun kersat on ulkona kavereiden kanssa leikkimässä. 

Joskus kaupassa joku pikkulapsi huusi kuin jostain kauhuelokuvasta, ja se oli kyllä hyvä juttu kun tiesi että luojankiitos se ei ole mun mukaani tulossa, mutta en minä nyt hermojani menettänyt sen takia että joku oli tuonut väsyneen lapsensa kauppaan. Meillä pojat joskus metelöi leikkiessään, pelatessaan tai tapellessaan, mutta ei ne sitä jatkuvasti tee kuitenkaan, ja kun meteli alkaa ärsyttää niin sitten ne komennetaan hiljenemään, niillä on omat huoneet joihin ne voi käskeä menemään.

Saako naapuritkin komentaa lapsesi hiljenemään, jos heitä alkaa ärsyttämään metelöinti? Vai onko se vain teidän etuoikeutenne ja muiden pitää vain kestää?