Miksi ihminen kertoo jatkuvasti samoja tarinoita?
Työkaveria on tuska kuunnella esim. kahvilla kun kertoo ensin samat jutut jokaiselle erikseen (siis vaikka aamulla työkaverille A jonka kanssa ovat kahdestaan työpaikalla, kun työkaveri B tulee töihin, kertoo hänelle niin että A kuulee tarinan jo toiseen kertaan, sitten taas C:lle ja A ja B kuulevat tarinan taas uudestaan jne) ja sitten vielä kaikille jotka sattuvat siellä pyörimään, esim. siivoojalle, postinjakajalle.. you name it.
Olen pannut merkille että kertoo myös samoja tarinoita samoille ihmisille, siis jos joku alkaa kertoa vaikka kissastaan niin tällä työkaverilla on aina sama kissakokemustarina kerrottavanaan, ei sen väliä vaikka kertoi saman jutun jo eilen (ja edellispäivänä ja sitä edellisenä...) tismalleen samalle kahvipöytäporukalle.
En enää jaksa oikein esittää kiinnostunutta...
Sinänsä ihan terve tämä ihminen kaiketi on, työelämässä siis mukana eikä mitään muistihäiriöitäkään pitäisi olla. Tosin työjutuissakin vaatii useamman kerran ennen kuin ymmärtää mitä pitää tehdä.
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Olisiko joku sosiaalinen rooli jota vetää ja siksi unohtaa kertoneensa jo jutut.
On kyllä muuten oikein ekstrasosiaalinen luonteeltaan. Tosi rasittavaa näin introvertille :(
Olin ysärillä opiskeluaikaan samalla tehtaalla töissä kolmena kesänä ja taukopaikan pöydässä sama hitsari kertoi joka tauolla, kuinka hän oli armeijan metsäleirillä viilannut moottorisahan teräketjun purupiikkiä - siis kolme kertaa päivässä. Joskus kun tehtiin yltsää, niin tarinat kuuli vielä pari kertaa lisää siihen päälle...
No kertoohan täälläkin monet niitä aina ihan samoja tarinoitaan ja aina ja melkein samalla tavallakin joka kerran ja harva se päivä.
Kysy vaikka 'Ikikseltä', tai 'ällösetä bussipysäkillä (tai kassajonossa) '-tarinoiden kehittäjiltä ja postaajilta..
Vierailija kirjoitti:
Olin ysärillä opiskeluaikaan samalla tehtaalla töissä kolmena kesänä ja taukopaikan pöydässä sama hitsari kertoi joka tauolla, kuinka hän oli armeijan metsäleirillä viilannut moottorisahan teräketjun purupiikkiä - siis kolme kertaa päivässä. Joskus kun tehtiin yltsää, niin tarinat kuuli vielä pari kertaa lisää siihen päälle...
Se oli ollut hitsarille vaikuttava kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ysärillä opiskeluaikaan samalla tehtaalla töissä kolmena kesänä ja taukopaikan pöydässä sama hitsari kertoi joka tauolla, kuinka hän oli armeijan metsäleirillä viilannut moottorisahan teräketjun purupiikkiä - siis kolme kertaa päivässä. Joskus kun tehtiin yltsää, niin tarinat kuuli vielä pari kertaa lisää siihen päälle...
Se oli ollut hitsarille vaikuttava kokemus.
No tällä ap:n työkaverilla nämä eivät aina ole edes mitenkään vaikuttavia kokemuksia vaan ns. tavallista arkea. Aina vaan assosioi sen yhden ja saman tarinan joskus kovin löyhäänkin aasinsiltaan.
Mulla oli työpaikalla pikkuboss joka oli sinänsä pidättyvä, etäinen eikä niin höslän puhelias kuin minä. Omituista kuitenkin oli että hän kertoi ainakin kolme kertaa saman tarinan kun vahingossa jouduin samaan lounaspöytään. Hänellä ei varmaan ollut hirveästi mitään sanottavaa eikä elettyä elämää.
Ihmiset tosiaan tekee tätä, tiedä sitten olisiko joku alkukantainen juttu aivoissa että oppii varomaan vaaroja. Ex anoppi jaksoi kertoa koko maailmalle samaa tarinaa kun hän tajusi että eksänsä pettää. Voin kertoa että kannattaa varoa taskusoittoa jos muhinoi salaa.
Paljon puhuvat ihmiset eivät itse enää muista, kenelle ovat saman tarinan kertoneet. Kuulija valitettavasti muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Paljon puhuvat ihmiset eivät itse enää muista, kenelle ovat saman tarinan kertoneet. Kuulija valitettavasti muistaa.
Mun entinen työkaveri aina teki pilaa vilkkaudestani mutta siltikin puhui itse vain samoja juttuja päivästä toiseen.
Olisiko joku sosiaalinen rooli jota vetää ja siksi unohtaa kertoneensa jo jutut.