Ärsyttää ihmisten tietämättömyys mielenterveysongelmista
Sairastan vaikeaa masennusta. Lähes päivittäin saan kuulla tutuilta miten pitäisi vain ottaa itseä niskasta kiinni ja lopettaa naama väärinpäin oleminen. Tekisin kyllä asioita jos vain jaksaisin. Maaliskuuhun asti jaksoin opiskellakin normaalisti, mutta sitten tuli seinä vastaan. Suihkussa käyminenkin tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä. Sunnuntaina oon käynyt viimeksi. Pakko mennä tänään jos huomenna meinaan kouluun asti raahautua.
Vielä ei ole oikeaa lääkitystäkään löytynyt. Mieluummin sairastaisin vaikka syöpää. Saisi edes sairastaa rauhassa ja antaa lääkäreiden tehdä työnsä. Nyt pitäisi kuulemma vain itse tehdä se asennemuutos ja muuttaa ajatusmalleja. En jaksa!
Kommentit (21)
Mutta kun sinua ei vaivaa mikään muu kuin laiskuus. Piristy nyt hyvä ihminen, ota itseäsi niskasta kiinni ja lähde reippaasti lenkille.
Samanlaisia kokemuksia täälläkin...
Vierailija kirjoitti:
Vituttaa myös se, että fyysisiin sairauksiin kuolevia ei pidetä luovuttajina, mutta itsemurhan tehnyt masentunut sitten on luovuttaja ja itsekäs.
Kyllähän syöpäkin "voitetaan". Eli ne jotka kuolee siihen on luovuttajia. Vai ettekö ole muka lukeneet kymmeniä kirjoituksia siitä kuinka joku voitti syövän koska jaksoi taistella ja oli hyvä ihminen?
Minua auttoi vahva kalaöljy, kun sairastin keskivaikeaa masennusta. Kalaöljy on auttanut sellaisiakin, joilla psyykelääkkeet eivät auta.
Toivotan sinulle parempaa vointia.
t. Syövästä allogeenisen kantasolusiirron avulla parantunut
Et varmaan itsekään tiennyt ennen sairastumista, mistä masennuksessa on kyse? Nuo ärsyttävät ihmiset toivovat sinun paranevan eivätkä ymmärrä, ettei se onnistu tuosta vain tai ilman lääkkeitä.
Meinaatko ap, että nämä ihmiset ovat sinua vastaan? Että he haluaisivat sinulle pahaa? Vai mikä tuossa kommentissa loppujen lopuksi niin ärsyttää? Tai ehkä sen on tarkoituskin ärsyttää ja saada sinuun jotakin liikettä? He ovat siis onnistuneet, joten kiitä heitä mielummin kuin vingut. Ja tosiaan, ymmärsitkö itse masentuneita ennen kuin itse masennuit? Olitko itse aina empaattinen kaikille, jotka jotakin valittivat? Tyrkytitkö sinä heille jotakin vastaavanlaista neuvoa?
Ei kuule kaikki tiedä mitä masennus tai mielenterveysongelmat on, en minäkään.
Kävin äskettäin lääkärissä muista syistä mutta lekuri väittikin että olen masentunut ja lykkäsi pilleri reseptin kouraan.
Edelleenkään en usko että olen masentunut mutta kaipa se lääkäri on oikeassa... vai onko?
Minä en tunnista itsessäni masennusta.
Koska ap kävit viimeksi suihkussa?
Masennus on siitä pirullinen juttu, että sitä ei ole määritelty mitenkään yksiselitteisesti. Lääkärin on helppo tehdä masennusdiagnoosi, jos ei nyt muutakaan tule mieleen. Ja lääkäri voi myös tehdä masennusdiagnoosin, kun selvästi näkee, että potilas on avun tarpeessa, mutta on vaikea hahmottaa täsmälleen, mistä on kyse.
Itse olen potenut masennusta ja saanut kuulla nuo itsensäparantamisneuvot. Onhan asia niin, että jos luulee masennuksen parantuvatn tyhjällä tsemppaamisella, tämän sanojan pitäisi pystyä nostamaan itsensä hiuksista ilmaan. Kyse on ymmärtämättömyydestä, jonka syynä on tietämättömyys, suoranainen typeryys tai haluttomuus ymmärtää asiaa. Toki asiassa on sellainen puoli, että masennus ei ole sitä sairastavan syy eikä johdu hänen moraalisesta huonoudestaan. Kuitenkin parantuminen lähtee omasta parantumisen halusta. Se ilmenee tunnollisena lääkkeiden ja muiden hoitojen käyttämisenä ja omien asenteiden harkintana - mutta jaksamisen mukaan. Kiirettä ei ole eikä sellaista voi pitää!
Minulla sopivien lääkkeiden löytyminen kesti vuosia. Ehdin potea kaksi kohtalaisen vaikeaa ja pitkää masennuskautta. Sairaslomia näistä kertyi yhteensä noin kolme vuotta. Nyt olen kouluttautumassa uuteen ammattiin, joka näillä näkymin myös työllistää. Se ei toki ole yhtä vaativa kuin aikaisempi tutkijan työni, mutta tärkeä, jopa keskeinen palveluammatti. Tahdon tällä kertoa, että sinullakin, ap, on toivoa.
Ymmärrän täysin. Itsekin sain kuulla tuota "otat vaan itseäsi niskasta kiinni!"-mölinää ja kamalaahan se oli kun ei se ole niin helppoa. Voimia, toivottavasti paranet aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin. Itsekin sain kuulla tuota "otat vaan itseäsi niskasta kiinni!"-mölinää ja kamalaahan se oli kun ei se ole niin helppoa. Voimia, toivottavasti paranet aikanaan.
Minkälaisia neuvoja sinä olet sairastuneille sanonut? Oletko ihan itse syyllistynyt myös tähän "mölinään"? Miksi teidän mielestä kaikki muut ovat idiootteja ja typeriä kun he eivät ymmärrä teitä, mutta itse ette näe itsessänne mitään vikaa? Kuuluuko tuollainen ihmisviha sairauteenne myös? Teidän mielestä teillä on hyvä lupa haukkua kaikki muut hevon kuuseen, te uhriudutte ja olette marttyyreja.. Hieno asenne!
Mä oon aina ollut sairaiden ihmisten puolella. Itse olen terve, nuorempana olin lievästi masentunut mutta olen lyhyen elämäni aikana kokenut paljon tuskaa, henkistä kipua ja yksinäisyyttä. Silloin rupesin ymmärtämään paremmin ihmisiä joilla se masennus on OIKEASTI paha, tai on itsemurhahakuinen. En ole itse ikinä halunnut itsemurhaa mutta ymmärrän sairaan ja väsyneen ihmisen tuskaa. En oo ikinä tajunnut miksi mun oma perhe sanoo kuinka itsemurhan tehnyt on luuseri, heikko tai itsekäs. (kuulemma itsekäs sen takia koska aiheutti perheelleen surua ) mielestäni ihmiset jotka sanoo noin ovat ihan helvetin itsekkäitä koska eivät laittaneet aikaansa et e ihminen paranisi. Masentunut ei voi mitään olotilalleen vaan apua ja tukea. Helvettiin sellainen kääpä joka ei tajua. Suurin osa ihmisistä Ihmisistä oikeesti omaa liian vähän empatiakykyä, ymmärrystä ja emotionaalista älykkyyttä.
Anteeksi, minä rähmäkäpälä painoin vahingossa yläpeukkua idioottimaiselle viestille nro 2. Tsemppiä ap:lle! Ja ei tyhmässä reipastumismielessä, vaan toipumista omassa hyvässä tahdissa.
Vierailija kirjoitti:
Minua auttoi vahva kalaöljy, kun sairastin keskivaikeaa masennusta. Kalaöljy on auttanut sellaisiakin, joilla psyykelääkkeet eivät auta.
Toivotan sinulle parempaa vointia.
t. Syövästä allogeenisen kantasolusiirron avulla parantunut
monet tuomitsevat kalaöljyn, mutta auttoi minulla
diagnoosi oli keskivaikeasta
Vierailija kirjoitti:
Ei kuule kaikki tiedä mitä masennus tai mielenterveysongelmat on, en minäkään.
Kävin äskettäin lääkärissä muista syistä mutta lekuri väittikin että olen masentunut ja lykkäsi pilleri reseptin kouraan.
Edelleenkään en usko että olen masentunut mutta kaipa se lääkäri on oikeassa... vai onko?
Minä en tunnista itsessäni masennusta.
Mulla sama. En mielestäni ole masentunut. Piti tehdä sellainen masennustesti, mutta joihinkin kohtiin vastasin vain faktan mukaan "ankean" vaihtoehdon. Esim. onko tulevaisuudellani mulle mitään tarjottavaa: ei, koska en ole kyvykäs menestymään elämässäni ja olen liian pelokas ja arka muuttamaan elämääni. Sitten siellä oli joku ulkonäkökysymys ja mitä mieltä olen itsestäni, tietysti vastaan että olen ruma ja inhoan itseäni (ulkonäköäni), koska olen ihan oikeasti ruma. Ja onko seksihaluja: no ei, mutta ehkäpä olen aseksuaali ja se yhdistettynä jonkinasteiseen miesvihaan. Jotkut asiat vain elämässä ovat ankeasti, eikä tarvitse olla masentunut ajatellakseen niin. Mutta saapa nähdä, muuttuuko mieleni lääkkeen myötä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua auttoi vahva kalaöljy, kun sairastin keskivaikeaa masennusta. Kalaöljy on auttanut sellaisiakin, joilla psyykelääkkeet eivät auta.
Toivotan sinulle parempaa vointia.
t. Syövästä allogeenisen kantasolusiirron avulla parantunut
monet tuomitsevat kalaöljyn, mutta auttoi minulla
diagnoosi oli keskivaikeasta
Ei auttanu mulla, mulla auttoi lopulta aika ja se, että tunnustin ettei lapsuuteni ollutkaan niin onnellista kuin narsisti-isäni väitti. Lisäksi hyväksyin myös sen, ettei tästä oikeasti kaikki parane vaan uusia relapseja voi tulla vaikka kuinka vastustaisin. Siitä on nyt viides vuosi kun hyväksyin sairauteni, viides vuosi ilman relapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kuule kaikki tiedä mitä masennus tai mielenterveysongelmat on, en minäkään.
Kävin äskettäin lääkärissä muista syistä mutta lekuri väittikin että olen masentunut ja lykkäsi pilleri reseptin kouraan.
Edelleenkään en usko että olen masentunut mutta kaipa se lääkäri on oikeassa... vai onko?
Minä en tunnista itsessäni masennusta.Mulla sama. En mielestäni ole masentunut. Piti tehdä sellainen masennustesti, mutta joihinkin kohtiin vastasin vain faktan mukaan "ankean" vaihtoehdon. Esim. onko tulevaisuudellani mulle mitään tarjottavaa: ei, koska en ole kyvykäs menestymään elämässäni ja olen liian pelokas ja arka muuttamaan elämääni. Sitten siellä oli joku ulkonäkökysymys ja mitä mieltä olen itsestäni, tietysti vastaan että olen ruma ja inhoan itseäni (ulkonäköäni), koska olen ihan oikeasti ruma. Ja onko seksihaluja: no ei, mutta ehkäpä olen aseksuaali ja se yhdistettynä jonkinasteiseen miesvihaan. Jotkut asiat vain elämässä ovat ankeasti, eikä tarvitse olla masentunut ajatellakseen niin. Mutta saapa nähdä, muuttuuko mieleni lääkkeen myötä...
Ne mt:ttä arvioivat testit ovat täysin typeriä. Sillä joillakin voi oikeasti olla elämäntilanne kysymyksien esittämällä tavalla. Lisäksi pitää ottaa huomioon se, että esim. jatkuva krooninen väsymys voi tehdä kantajalleen surullisen, tai masentuneen olotilan. Näitä seikkoja ei koskaan oteta huomioon, ainakaan lääkäreiden ja sairaanhoitajien keskuudessa.
Vituttaa myös se, että fyysisiin sairauksiin kuolevia ei pidetä luovuttajina, mutta itsemurhan tehnyt masentunut sitten on luovuttaja ja itsekäs.