Lue keskustelun säännöt.
Ihastuminen pilaa elämän
18.05.2017 |
Olen varattu ja ollut ihastunut pian neljä vuotta yhteen mieheen.
Monesti olen päättänyt että nyt lopetan tämän haaveilun, mutta ei onnistu.
Joka kerta kun näen hänet niin vatsanpohjassa nipistää.
Mulla on hyvä liitto,rakastava mies, ihana koti, pari lasta eli kaikki pitäisi olla hyvin.
Mutta kun ei ole. Tämä ihastus pyörii mielessä kokoajan.
En tiedä hänen tunteita, mutta uskon että hän pitää myös musta. Se miten hän katsoo ja moikkaa kun nähdään.
Hän ei voi tehdä aloitetta kun tietää että olen naimisissa ja mä en halua tehdä aloitetta varattuna.
Tällastako tulee loppuelämä olemaan.
Niin haluaisin laittaa viestin ja sopia tapaamisen, että voisin kertoa ajattelevani häntä ja saisin tietää jos hän tuntee samoin.
Mutta en uskalla.
Ja vaikka hän tuntisi samoin niin mitä sitten.
En voi rikkoa perhettäni.
Kommentit (14)
Mitä ihmettä etsit hänestä? Hän tuskin on niin ihmeellinen kuin kuvittelet, joten sinä olet todennäköisimmin kuvitellut hänen ominaisuudet täyttämään jonkun tarpeen itsessäsi.
Mitä siis elämästäsi, sinusta, avioliitostasi puuttuu, mitä haet tästä ihastuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sinulla oikeasti olisi hyvä liitto ja rakastava mies, siinä ei olisi tarvetta eikä tilaa tuollaiselle ihastumiselle. Joten kuvailepa vähän liittoasi ja miestäsi.
En tunne intohimoa miestäni kohtaan. Pian 15v. yhdessä ja elämä on tasaista, rauhallista, ei riidellä. Onnellinen liitto.
Asiat on hyvin. Rakastan miestäni.
Seksi sujuu. Mutta se jokin pieni juttu puuttuu tai on muuttunu näiden vuosien aikana.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En tunne intohimoa miestäni kohtaan. Pian 15v. yhdessä ja elämä on tasaista, rauhallista, ei riidellä. Onnellinen liitto.
Asiat on hyvin. Rakastan miestäni.
Seksi sujuu. Mutta se jokin pieni juttu puuttuu tai on muuttunu näiden vuosien aikana.
Ap
Sanot että ihastuminen tuhoaa elämäsi. Uskon sinua. Tuollaisesta ihastumisesta voi ja pitää vieroittautua. Ikään kuin lopettaisit tupakoinnin: sinun pitää lakata ollenkaan tapaamasta ja olemasta missään kontaktissa häneen, ja yrittää lakata miettimästä häntä ollenkaan.
Palaisin vielä siihen varsinaiseen ongelmaan, suhteeseesi jota näköjään pakenet päiväuniin.
Miten seksi voi sujua jos et halua miestäsi?
Sanot onnellinen, mutta samalla ettei ole intohimoa, nuo eivät täsmää.
Samoin että rakastat miestäsi, mutta et halua häntä: rakastatko häntä kuin ystävää tai sukulaista?
Mikä on muuttunut siitä kun aloitte olla yhdessä? Onko mies tehnyt jotain johon olet pettynyt? Sanot ettette riitele, mitä sitten teette kun olette erimielisiä?
Minusta nämä on asioita joita välttelet ja karkaat sinne romanttisiin haavekuviin. Miksi intohimo ei sammuisi myös tähän toiseen mieheen? Mikä hänessä on niin erilaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet siis omien luulojesi vanki; luulet selvästi koska olet sekoittanut pääsi ilman kommunikointia kohteesi kanssa?!
Sinulla on mania! Hae nyt apua äkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälä ihan samanlainen tilanne!! Olen ihastunut toiseen mieheen. Omalla kohdalla vaan on niin etten ole nähnyt ihastustani vuoteen koska asuu eri paikkakunnalla, silti en vaan voi unohtaa häntä 😔 Musta tuntuu että tuun hulluksi ku mietin että seurusteleeko hän, onko hän ihastunut johonkin toiseen (luultavasti on koska ei olla nähty vuoteen) jne.. Ihan tuskaahan tämä on!!
Vierailija kirjoitti:
En tunne intohimoa miestäni kohtaan. Pian 15v. yhdessä ja elämä on tasaista, rauhallista, ei riidellä. Onnellinen liitto.
Asiat on hyvin. Rakastan miestäni.
Seksi sujuu. Mutta se jokin pieni juttu puuttuu tai on muuttunu näiden vuosien aikana.
Ap
Ehkä. Voisitte uskaltautua tutustumaan uudelleen oman miehesi kanssa.
Ja ihan eri juttu...ota selvää siitä toisesta? Veikkaan, että salaperäisyyden verhon huvittaa sieltä löytyy tavallinen mies vikoineen ja hyvine puolineen.
Ei sellaisen takia tarvitse perhettä rikkoa. Sinulla on nyt niin suuret kuvitelmat tuosta katseiden luojasta. Kuinka monta kertaa olet joskus nuorena olut ihastunut ja tulkinnut katseita? Aika monta, veikkaan. Sellaistahan se on...kun ei tarvitse oikeasti kohdata.
Eihän sen tarvitse mikään seksijuttu olla, jos juttelet.
Joo, hyvä parisuhde on iso asia, mistä kannattaa vaalia. Se jokin voi jälleen löytyä, kun et "kaikkea kiellä itseltäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastaus 11.
Ihanasti kirjoitettu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastua voi pitkän parisuhteen aikanakin, vaikkei liitossa mitään vikaa olekaan. Toki liitto on erilainen, kuin suhteen alkuaikoina.
Oon itse myös ollut ihastunut pitkässä parisuhteessa toiseen. Huomasin vaan ajan kanssa, et hitsi mä taidan nyt oikeesti tykätä tosta tyypistä. Se mutkisti asioita, ois helpompaa ollut olla vaan kaveri.
Ap:n jutusta käsitin, ettet juuri oo jutellut ihastuksesi kanssa.
Omalla kohdalla yritin luopua ihastuksesta - se ei onnistunut useammankaan vuoden päätöksellä.
Tunsimme siis toisemme ja juteltiin paljon. Kemiat kohtasi erinomaisesti. Silti tiesin, ettei siitä parisuhdetta tule ikinä.
Oma parisuhteeni ajautui eron partaalle. Ei ihme, ajatukset ja keskittyminen oli paljolti muualla.
Eroon ihastumisesta pääsin vasta, kun emme enää tavanneet. Emme siis tapailleet vaan olimme muuten tekemisissä. Lisäksi omat valinnat elämäntilanteissa vaikuttivat tähän. Yhteys välillä ei katkennut. Harvoin, kun sattumalta törmätään yhteys on olemassa.
Pieni ihastuminen voi olla piristävää. Vuosien syvempi tunne onkin aika raskasta. Huiput ja aallonpohjat seuraavat toisiaan.
Toimivaa parisuhdetta ei kannata uhrata ihastukselle. Mieti asua niin, voisitko erota nykyisestä kumppanistasi ja elää yksin aikuisena. Toinen ihminen ei tule sua pelastamaan.
Jos et tunne tätä ihastustasi, ei kannata haaveilla hänestä vakavasti.
No, mitä iloa sitten on ihastua? Sen voi jokainen itse arvottaa. Ihminenhän on tunteita täynnä. Ihastuminen on sinänsä hienoa, mutta parisuhteessa olevalle hankalaa ja kiusallista.
Lämmin fiilis siitä jäi. Keskustelut ja sanaton viestintä koukuttivat.
Mutta ap jos et oo ton pidemmällä, yritä suunnata fokukses muualle.
Kannattako elämä hukata? Nyt et välttämättä koskaan saa tietää, minkälaista elämä on sen sun ihastuksen kanssa. Omapahan on valintasi, mutta itse ottaisin eron ja alkaisin olee sen miehen kanssa. Siis mikäli se mies on suhun myös palavasti ihastunut. Jos tunne on yksipuolinen, niin sitten kannattaa jäädä nykyiseen suhteeseen. Ihminen kuitenkin elää sen yhden kerran, joten ei kannata tyriä sitä. Vanhuksena on myöhäistä murehtia menetettyjä mahdollisuuksia. Valinta on sinun. En eläisi täällä muita varten vaan pitäisin huolen omasta onnelisuudestani. Jokaisella on oikeus onneen, muista se.
Olet huono nainen.