Runoja?

Tässä mun oma tekemä runo, haluaisin kuulla muidenkin!

Tyyneenä oon kuin meri, joka kuohuu. Hiljaisuus on kuin tunteet peiton alla.
Huutaa voin, mutta kuuleeko kukaan?
Hengitystä pidätän, sydämen kovemmin tunnen sykkivän.
Elämääni mietin, onko se elämisen arvoista?
Kyyneleet valuu tipahtaen, mutta hei, paha näin päästä pois, luuletko sen todella pois lähtevän?
Tuuli hiljaa puhaltaaa, hiukset lyhyet mukana tanssivat.
Eri paikkakunnilla erilainen ihminen, kuka oikeasti olen?
Mahdunko laatikkooni, ilman kehoni survomista, ilman raajojeni katkomista?
Kuninkaalliset arvet raajojani koristaa, mutta voiko niitä arvokkaasti kantaa, leuka pystyssä?
Tuomitsetko minut, jos jotain eri tavalla teen, katson alas kun sinä katsot ylös?
Hyväksikäytetty olo, kun ainoastaan käytit ja pois heitit, ei edes kiitosta.
Onko tämä unta, jos on niin näkisinpä edes kaunista unta.
Tummat vaatteet ylleni puen, yhteen sopivat sieluni kanssa. Olisiko kuolema pelottavaa elämiseen verrattuna?
Tunteeton yritän olla, mutta kuin meri, tunteet ei tunne rajoja.
Kunpa tää loppuisi, ikuinen hiljaisuus minut jo pelastaisi.
Nyt mietit tarvitsenko apua, en todellakaan, lopulta sinäkin selkään puukotat.