Jos eläin kärsii, mutta sen voisi pelastaa, missä menee raja?

Vaikea ja kivulias hoito kuulostaa kalliilta. En ala maksaa vaan vien kissani piikille, suren ja haen sitten vaikkapa löytöeläinkodista seuraavan.

M

Sanotaan nyt, että jos olisi varaakin, eikä se olisi rahakysymys, vaan nimenomaan se vaikea kysymys : milloin oikeus viedä piikille, milloin velvollisuus auttaa kivuliainkin hoidoin, milloin taas velvollisuus päästää kärsimyksistään?

Ap

Ajattele itsesi eläimen asemaan. Mitä tahtoisit itsellesi?

Tuo ongelma on ratkaistava itse. *kerran vanhan koiran leikkauttanut - lyhensi elinikää* 

Vierailija kirjoitti:

Ajattele itsesi eläimen asemaan. Mitä tahtoisit itsellesi?

Eläinten humanisointi on sairasta.

Mitä lähempänä kuolema on, sitä kalliimmaksi sen hoito tulee. Tärkeintä on lopettaa lemmikin kärsimykset.

Eläin ei ymmärrä paranevansa ja kivuissa aika tuntuu pitkältä. Hyvin herkästi veisin piikille siinä tilanteessa.

Ehkä ne eläinlääkärit juuri siitäkin syystä on kalliita, ettei eläimen kärsimyksiä pitkitettäisi?

Ainakaan ne ei vähennä köyhien ihmisten eläintenpitoa

Pitkät kivuliaat hoidot on rankkoja ihmiselle, joka ymmärtää tämän parantavan jne. Eläin ei sitä ymmärrä, tuntee vaan kivun ja surkeuden. Eikä mitään järkeä alkaa pitkittämään elämää, vaikka saisi muutaman kuukauden tai maksimissaan vuoden lisäaikaa lemmikilleen. Todellista rakkautta ja kumppanuutta on myös antaa toiselle mahdollisuus lähteä maailmasta mahdollisimman kivuttomasti ja päästää irti.

No riippuu aika paljon vammasta/sairaudesta, mikä eläin, millainen luonne (sekin mielestäni vaikuttaa sillä esim kaksi kissaani ovat kaksi eri persoonaa ja toinen esim stressaa älyttömästi eläinlääkäriä jolloin useat hoitokerrat se kokisi rankkana, toinen taas tykkää lääkärikäynneistäkin kun tykkää reissata) eläimen iästä ja vaikka mistä. Vaikea varmaan sanoa mitään mustavalkoista näin tekisin-määritelmää, vaan että tilanteen mukaan mennään. Jokainen varmaan osaa sen oman lemmikin kohdalla sille oikean valinnan tehdä, kun sen omansa parhaiten tuntee.

Jos ikää olisi 12-14, kyllä päästäisin eläimen kärsimyksistään. Eri asia, jos olisi vielä nuori.

Toipuminenkaan ei ole taattua vanhalla iällä, ja silloin lemmikki olisi kärsinyt aivan turhaan.

Jos eläimen odotettavissa olevaa elinaikaa olisi jäljellä ILMAN sairautta alle kolmannes tai enintään kolme vuotta niin lopettaisin.

Riippuu vähän tilanteesta, jos parannus ja toipuminen olisi ihan varmaa niin sitten ehkä yrittäisin vielä, mutta toisaalta eläin ei ymmärrä sitä että se tuskallinen hoito saattaa parantaa oloa.

Itse vein 10-vuotiaan kissani piikille viime syksynä kun vaihtoehtona oli enää joko uusien verikokeiden ottaminen vastausten toivossa ja samoilla toimimattomille lääkkeillä pelaaminen tai sitten vaikea ja mahdollisesti kivulias leikkaus josta ei loppunlopuksi välttämättä olisi mitään apua.

Vaikea ja kamala päätös, mutta ajattelin että rakkautta on sekin kun päästää menemään. Joskus mietin että olisiko vielä pitänyt jatkaa hoitoa, että jos ne olisikin alkaneet auttaa kun vielä vaan pari viikkoa yritetään, mutta loppujenlopuksi sattui niin paljon katsoa rakasta perheenjäsentä joka oli laihtunut ihan luurangoksi, ei syönyt tai käynyt laatikolla eikä enää meinannut jaksaa edes kävellä, saati hypätä sohvalle.