Käyttääkö teidän 4-vuotiaat vielä rattaita?

Hän kävelee niin reippaasti pitkiäkin matkoja, että olen oikein ylpeä hänestä. Käyn joka ilta tunnin kävelylenkillä ja 4-vuotias lähtee aina mukaani kun vaan huolin. Välillä haluan käydä yksikseni, että saan olla rauhassa. Haluamme opettaa lapsemme liikkumaan, joten yritämme pitää huolen, että lapset liikkuisivat joka päivä vähintään kaksi tuntia. Näyttäisi kylä hieman huvittavalta, jos meidän 120 senttinen tyttömmekin istuisi rattaissa. 1-vuotiaskin kävelee ennemmin kuin istuu rattaissa.

Vierailija:

Hänellä on JALAT. Hän osaa ja tykkää KÄVELLÄ, ehkä siksi ettemme ole työntäneet häntä rattaissa aina ja iankaikkisesti, vaan antaneet kävellä jo yksivuotiaana kauppaan ja takaisin, jne.

Meillä ei ole autoa, ja kävelemme paljon. Tänäänkin käveltiin keskustasta kotiin, matkaa on hieman alle viisi kilsaa. Tämä tiedoksi niille, jotka kohta väittää että ei kai teidän lapsi rattaita edes tartte kun meette autolla yli sadan metrin matkat...

Meillä jopa 1,5-vuotias kuopus kävelee reippaasti kauppaan ja kotiin, naapurin täysin terve 4-vuotias tyttö istuu saman matkan rattaissa. Sillehän nauraa pian naurismaan aidatkin.

Ennen kuin nauraeskelet rattaissa istuville isommille lapsille muistathan varmistaa että heiltä kaikilta tuo kävely onnistuu?

Meillä lapset ovat vielä pienempiä (2v4kk ja 1v1kk), mutta nyt jo uskallan luvata että rattaissa kuljetaan varmasti vielä 4v iässä. Ikävä kyllä. Kumpainenkin liikkuu yhä ryömimällä ja ymmärrettävistä syistä esimrkiksi kauppamatkat ja muut reissut mitä autottomina liikumme kävellen ovat lapsille liian pitkiä matkoja ryömittäviksi. Ja vaikka ryömimiskunto hyvä olisikin, niin vaatteet harvemmin kestävät kovin pitkiä matkoja asfaltilla.

Niin, ulkopuoliset voivat vanhemmasta lapsesta huomata jo päällepäin että kysymys on erityislapsesta, mutta koska lapsi muuten vaikuttaa pirteältä ja vilkkallta kovinkaan moni ei usko että liikkuminen on yhä ryömimistasolla. Useammankin kerran olen esimerkiksi leikkikentällä saanut osakseni ihmettelyä siitä kun en anna lapseni kävellä itse vaan kanniskelen toista paikasta toiseen.

Nuoremmasta lapsesta ei päälisin puolin huomaa mitään erityistä mikä antaisi viestiä siitä ettei lapsi kävele. koska sattuu olemaan vielä pitkä ikäisekseen luullaan häntä jopa vanhemmaksi ja automaattisesti oletetaan hänen juoksevan jo ympäriinsä.

Eli isomman näköinen, terveen oloinen lapsi rattaissa ei suinkaan aina tarkoita sitä että laiska äiti pääsee vaan helpommalla kun lykkää lapsen rattaisiin. Varmasti moni isomman, kävelemättömän lapsen äiti mielummin antaisi lapsen kävellä kuin työntelisi rattaissa.

Sinun lastesi tilanne on tottakai aivan erilainen, ja kurjakin, toivon kovasti että he oppisivat joskus kävelemään. Mutta näissä keskusteluissa puhutaan yleisellä tasolla terveistä lapsista.

tummetott:

Vierailija:

Hänellä on JALAT. Hän osaa ja tykkää KÄVELLÄ, ehkä siksi ettemme ole työntäneet häntä rattaissa aina ja iankaikkisesti, vaan antaneet kävellä jo yksivuotiaana kauppaan ja takaisin, jne.

Meillä ei ole autoa, ja kävelemme paljon. Tänäänkin käveltiin keskustasta kotiin, matkaa on hieman alle viisi kilsaa. Tämä tiedoksi niille, jotka kohta väittää että ei kai teidän lapsi rattaita edes tartte kun meette autolla yli sadan metrin matkat...

Meillä jopa 1,5-vuotias kuopus kävelee reippaasti kauppaan ja kotiin, naapurin täysin terve 4-vuotias tyttö istuu saman matkan rattaissa. Sillehän nauraa pian naurismaan aidatkin.

Ennen kuin nauraeskelet rattaissa istuville isommille lapsille muistathan varmistaa että heiltä kaikilta tuo kävely onnistuu?

Meillä lapset ovat vielä pienempiä (2v4kk ja 1v1kk), mutta nyt jo uskallan luvata että rattaissa kuljetaan varmasti vielä 4v iässä. Ikävä kyllä. Kumpainenkin liikkuu yhä ryömimällä ja ymmärrettävistä syistä esimrkiksi kauppamatkat ja muut reissut mitä autottomina liikumme kävellen ovat lapsille liian pitkiä matkoja ryömittäviksi. Ja vaikka ryömimiskunto hyvä olisikin, niin vaatteet harvemmin kestävät kovin pitkiä matkoja asfaltilla.

Niin, ulkopuoliset voivat vanhemmasta lapsesta huomata jo päällepäin että kysymys on erityislapsesta, mutta koska lapsi muuten vaikuttaa pirteältä ja vilkkallta kovinkaan moni ei usko että liikkuminen on yhä ryömimistasolla. Useammankin kerran olen esimerkiksi leikkikentällä saanut osakseni ihmettelyä siitä kun en anna lapseni kävellä itse vaan kanniskelen toista paikasta toiseen.

Nuoremmasta lapsesta ei päälisin puolin huomaa mitään erityistä mikä antaisi viestiä siitä ettei lapsi kävele. koska sattuu olemaan vielä pitkä ikäisekseen luullaan häntä jopa vanhemmaksi ja automaattisesti oletetaan hänen juoksevan jo ympäriinsä.

Eli isomman näköinen, terveen oloinen lapsi rattaissa ei suinkaan aina tarkoita sitä että laiska äiti pääsee vaan helpommalla kun lykkää lapsen rattaisiin. Varmasti moni isomman, kävelemättömän lapsen äiti mielummin antaisi lapsen kävellä kuin työntelisi rattaissa.

Vierailija:

Sinun lastesi tilanne on tottakai aivan erilainen, ja kurjakin, toivon kovasti että he oppisivat joskus kävelemään. Mutta näissä keskusteluissa puhutaan yleisellä tasolla terveistä lapsista.

Kyllä meillä nuorempi oppii varmasti kävelemään, vaikkakin voi ottaa aikaa ja jalat tulevat olemaan aina hänelle heikko lenkki. Ja sitä vahvistaaksemme toki kun aika on kypsä yritämme saada lapsen kävelemään ja liikkumaan niin paljon kuin mahdollista jotta saisi lihaksista tukea.

Vanhempkin todennäköisimmin oppii vielä kävelemään, mutta hänelle se voi todellakin viedä vielä useamamman vuoden ja ongelmia luvassa senkin jälkeen.

Uskon kyllä että naapurisi tyttö osaa kävellä, laitoin nyt tuohon vaan lähinnä siksi että usein kuulee ihmisten ihmettelevän kun näkevät isoja lapsia rattaissa. Meilläkin eräs naapuri vasta joku viikko sitten kyseli että eikö lapset mielummin kävelisi itse. Kuultuaan tilanteesta hämmästyi täysin, oli aina pitänyt lapsiamme ihan terveinä ja itsekseen vaan ihmetellyt kun istuvat aina rattaissa. ollaan oltu hyvänpäivän tuttuja ja yleisistä asioista juteltu useinkin, myös lapsiin liittyen. ei ollut vaan koskaan tullut puhetta heidän erityisyyksistään ja naapurin silmiin olivat ihan " terveitä" lapsia.

Tiedän kyllä entuudestaan ettei täällä erityislapsen vanhemman sovi vastata mihinkään, pahoittelen taas sekaantumistani. Toivon kuitenkin että joskus voitaisiin muistaa ettei kaikilla ole asiat välttämättä samalla lailla kuin itsellä.

Teillä on eri perspektiiviä asioihin. Minut ainakin pistit ajattelemaan. Ensi kerralla kun näen mielestäni liian ison lapsen rattaissa, yritän muistaa teidän lapset ennen kun ihmettelen. Hävettää, miten sitä vaan olettaa, että jos omat lapset on oppineet kävelemään " oikeassa iässä" niin muidenkin lapset on.

Jaksamista arkeenne, ja anteeksi itseni & muiden yksisilmäisesti asioita katsovien puolesta.

tummetott:

Vierailija:

Sinun lastesi tilanne on tottakai aivan erilainen, ja kurjakin, toivon kovasti että he oppisivat joskus kävelemään. Mutta näissä keskusteluissa puhutaan yleisellä tasolla terveistä lapsista.

Kyllä meillä nuorempi oppii varmasti kävelemään, vaikkakin voi ottaa aikaa ja jalat tulevat olemaan aina hänelle heikko lenkki. Ja sitä vahvistaaksemme toki kun aika on kypsä yritämme saada lapsen kävelemään ja liikkumaan niin paljon kuin mahdollista jotta saisi lihaksista tukea.

Vanhempkin todennäköisimmin oppii vielä kävelemään, mutta hänelle se voi todellakin viedä vielä useamamman vuoden ja ongelmia luvassa senkin jälkeen.

Uskon kyllä että naapurisi tyttö osaa kävellä, laitoin nyt tuohon vaan lähinnä siksi että usein kuulee ihmisten ihmettelevän kun näkevät isoja lapsia rattaissa. Meilläkin eräs naapuri vasta joku viikko sitten kyseli että eikö lapset mielummin kävelisi itse. Kuultuaan tilanteesta hämmästyi täysin, oli aina pitänyt lapsiamme ihan terveinä ja itsekseen vaan ihmetellyt kun istuvat aina rattaissa. ollaan oltu hyvänpäivän tuttuja ja yleisistä asioista juteltu useinkin, myös lapsiin liittyen. ei ollut vaan koskaan tullut puhetta heidän erityisyyksistään ja naapurin silmiin olivat ihan " terveitä" lapsia.

Tiedän kyllä entuudestaan ettei täällä erityislapsen vanhemman sovi vastata mihinkään, pahoittelen taas sekaantumistani. Toivon kuitenkin että joskus voitaisiin muistaa ettei kaikilla ole asiat välttämättä samalla lailla kuin itsellä.

Ja anteeksi omasta puolestani liian hyökkäävää tyyliäni. Kaikkea hyvää teidänkin perheellenne!

Poika joutui luopumaan rattaista 2 v 8 kk iässä, kun pikkusisko syntyi. Ei kyllä enää silloin oltu pojalla rattaita juuri käytettykään, koska poika on aina ollut tosi reipas kävelijä. 2-vuotiaana käveli jo 1-2 km matkat todella usein. Kun sisko syntyi, oli talvi ja poika käveli alle 2 km (noin suurin piirtein) matkat tai jos oli kiire esim. neuvolaan, poika oli seisomalaudalla. Ns. huvin vuoksi en tota seisomalautaa käyttänyt. 3-v kesänä poika oppi ajamaan pyörällä ja pari viikkoa sen jälkeen onnistui jo puisto- yms. matkat niin, että poika ajoi pyörällä ja minä työnsin vauvaa rattaissa.



Joku ihmetteli, miten pyöräily sujuu kaupungilla, metsäretkillä yms. Meillä se toimi niin, että jos mentiin kaupungille 2 km, poika ajoi sinne pyörällä ja perillä laitettiin pyörä lukolla kiinni pyörätelineeseen. Kaupungilla ollessa poika siis kävelee rattaiden vieressä (joskus haluaa pitää rattaista tai äidin kädestä kiinni, joskus ei). Autoteiden yli mennään aina rattaista tai kädestä kiinni pitämällä, samoin vilkkaiden teiden vierellä. Metsäretkelle poika polkee pyörällä (n. 5 km ehkä pisin yhdensuuntainen matka, jonne asti poika on polkenut) ja metsässä luonnollisesti kävellään. Istuuko joku TERVE 4-v muka rattaissa metsäretkellä??? Ruokakaupassa (1 km päässä) käydään kesällä niin, että poika ajaa pyörällä ja talvella kävelee. Kaupassa työntää pikkukärryjä tai jos niitä ei ole, työntää pikkusiskoaan isoissa ostoskärryissä tai kantaa ostoskoria, mihin laittaa keveimmät ostokset. Meillä ei ole autoa, joten kylästä tullaan joko kävellen/pyörällä kotiin viimeistään iltapalan jälkeen tai sitten pidemmältä tullaan bussilla, junalla tms.



Joskus on ollut tilanteita, jolloin pojan olisi ollut hyvä istua rattaissa hetki (ei seisomalautaa mukana ja kiire johonkin), mutta poika ei ole 3-v jälkeen suostunut enää rattaisiin menemään. Mä olen kyllä ylpeä siitä, että oma 4-vuotiaani jaksaa parin kilometrin matkat kävellä marisematta ja myös OSAA kävellä ns. oikein eli tietää, missä reunassa katua kävellään, milloin voi juosta ja milloin ei yms. Jos lapsi on sairas tms. se on tietenkin aivan eri asia, mutta kyllä terveen 4-vuotiaan pitäisi pystyä kävelemään 1-2 km matkat, kun moni 2-vuotiaskin jo kävelee sen verran. Mutta tämä on tietenkin vain oma mielipiteeni, eikä mikään yleinen sääntö.

lähdemme koko perhe lenkille, silloin istuvat molemmat rattaissa ja me miehen kanssa reippaillaan : )



Olen yrittänyt houkutella tuota 4-v esikoista pyöräilemään, mutta ei suostu poistumaan kotipihasta, pari kertaa ollaan vaan menty, mutta ei hän suostu ajamaan sitten ollenkaan. Pikkuveljensä istuu sitten siinä pyörän selässä ja yrittää niin vimmatusti pyöräillä, tosin ei vielä osa apolkea kun on 1-vuotias.



Ehkä ensi kesänä sitten mekin voidaan jo käydä kävelyillä niin että lapset, tai ainakin toi isompi ajaa fillarilla. Ja jos ei aja, niin sitten se istuu rattaissa.

Hänellä on jo kaksi nuorempaa sisarusta, 2v1kk ja 4kk eli käyttäjiä löytyy tuplarattaille ihan omasta takaa.



Kakkosen syntyessä käveli jo ihan hyvin, mutta saatiin kaverislta edullisesti tuplat joissa silloin 2v esikoinen pääsi mukaan pidemmille retkille. Kuitenkin tuplien käyttö ei ollut kovin pitkäaikaista, varmaan omaa laiskuuttani kun koin helpommaksi työntää perusvauvanrattaita kun isoja ja kömpelöitä tuplia.



Nyt siis keskimmäinen saa tarvittaessa olla tuplissa vauvan kanssa, mutta paljon hänkin jo kävelee. Toisinaan otan mukaan vain tavalliset vauvanrattaat ja molemmat isommat pojat kävelevät. Tuntuisi ihan hassulta kuljettaa tuota esikoista rattaisssa kun keskimmäisenkin kanssa ollaan jo luopumassa niistä.



Tietysti liikuntarajoitteiset lapset ovat eriasia, mutta kyllä löytyy näitäkin äitejä joille tuo ratasvaihe vaan jää päälle. Kun on tottunut työntämään lasta rattaissa ja rattaisiin saa pakattua mukaan tavaraa niin helppohan sitä on ottaa ne aina matkaan, oman veljeni vaimoineen on sitä rotua. Heidän ainokaisensa on samaa ikää kuin meidän esikoinen ja kulkee yhä usein rattaissa. Saattaa ehkä johtua tuosta että on ainot lapsi? Harva kai meidän laspilauman kanssa enää esikoista rattaissa lykkäisi, ainakin siihen tarvittaisiin kolmosten rattaat tai toinen työntäjä matkaan.

Nyt sinkoilee sinne tänne (ikää 2 v ja erittäin vilkas luonne), ja on erittäin suuressa vaarassa jäädä auton tai ihmisten jalkojen alle. Rauhallisilla paikoilla annan kävellä itse, mutta liikenteen seassa ja ihmisjoukoissa, veden äärellä pidän häntä turvallisuussyistä rattaissa. En ehdi koko ajan kiinnikään pitämään, kun pikkusisar sitoo huomiota myös.



Todennäköisesti istuu rattaissa ajoittain n. reilun kolmen vuoden ikään. Senkin jälkeen jos ollaan koko päivä liikenteessä, voin käyttää tuplarattaita, joissa hänelle pikkusisaren lisäksi hänelle tarvittaessa paikka.

Kun rattaat jätetään pois, alkuun matkanteko on hidasta, ja lapsi poukkoilee, oli ikä mikä hyvänsä. Joka katukiveys on uutta nähtävää. Kun lapsi on kävellyt itse jo pitemmän aikaa, hän menee useammin oikeaan suuntaan, pysähtelee vähemmän hämmästelemään kadunvarren ihmeitä (katsottu jo!), ei jaksa kinata oikeasta tavasta ylittää katuja (säännöt tahkottu läpi jo!)...



Kestävyyttä oppii harjoittelemalla, joten lapsi, joka pääsee rattaisiin kun ei jaksa kävellä, ei varmasti pitkiä matkoja jaksakaan.

mutta on ne säästössä, jos vaikka sairastuu ja pitää saada johonkin.

Joutuu jakamaan pienemmän (1v) sisaruksensa kanssa. 1v kannetaan, jos 4v väsyy ja kiipeää rattaisiin.

enkä minä katso pahasti kyllä jos isompi on rattaissa tmv,mistä sitä tietää vaikka olis just kävelty 10km tmv:D

Pyörällä kulkee ja 1-2 km matkan jaksaa kävelläkin. Rattaita ei ole käytetty sen jälkeen kun täytti 3 v.

Rattaiden käyttö lopetettiin ihan pikkuisen päälle kolme vuotiaana, kun pikkuveli syntyi. Jaksaa kyllä kävellä ihan helposti pari-kolme kilometriä, kun käymme kaupungilla asioilla vauvanvaunujen kanssa.



Minun mielestäni lapsista tehdään vain laiskoja liikkumaan, jos isoja (4v.) kuljetetaan rattaissa. Poikkeuksellisen pitkät matkat ovat asia erikseen.

Ei käytä koskaan, kävelee tai pyöräilee. Eikä käytä 3-vuotiaskaan, kun 2-vuotias istuu niissä rattaissa.

Kolmevuotiaanakin lapsi istui rattaissa ehkä alle kymmenen kertaa.

Lapset liikkuvat yleensä muutenkin kuin vain rattailulenkeillä. Meidän 5-vuotias on kaikkea muuta kuin laiska liikkumaan, vaikka istuikin kauppamatkat rattaissa yli 4-vuotiaaksi. - 3

En jaksa kantaa painavia kauppakasseja. Voimassa oleva matkakorttikin löytyy, joten ilmaismatkasta ei ole kyse.