Olenko romahtamassa?

En jaksaisisi enää mennä töihin enkä enää kouluttautua tai pysyä muutenkaan ajan tasalla siihen liittyvistä asioista.
En jaksaisi mennä lenkille, salille enkä harrastaa muutakaan liikuntaan liittyvää aktiviteettia tai muitakaan vapaa-ajan aktiviteetteja.
En jaksaisi hymyillä ja tervehtiä vastaantulojoita, en oikeastaan olla missään sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden kanssa.
En jaksaisi järjestää tapahtumia tai osallistua niihin, tavata ketään.
En jaksasi enää auttaa ja tukea vähäosaisia enkä tehdä vapaaehtoistyötä.
En jaksaisi olla suihkussa vain 5 minuuttia ja itkemättä.
En jaksaisi ruokarumbaakaan, kaupassa käymistä, kokkaamista, syömistä, illanistujaisia tai mitään muutakaan.
En jaksaisi huolehtia ulkonäöstäni; kaloreita tarkkailemalla, treenaamalla, pukeutumalla siististi, huolehtimalla rasvaprosentista ja bmistä keinolla millä hyvänsä, en jaksa edes meikata joka päivä.
En jaksaisi maksaa laskuja ja veroja.
En jaksaisi autoa, huoltoa tai tankkaamisia. En edes tiedä kumpi edes olisi hyväksyttävämpää, omistaa auto vai kulkea julkisilla.

Olen vain yrittänyt elää elämää siten, millaisen käsityksen olen saanut yhteiskunnalta hyväksyttävästä elämäntavasta. En tarkoita, että haluaisin elää muunlaista elämää. Elämässäni on ollut perheväkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä ja koulukiusaamista. En vain koe, että elämä, jota elän, on sen arvoista, että olen joutunut kokemaan nämä asiat. Mieluummin olisin jättänyt syntymättä. Mutta minulla on kuitenkin vielä eliniänodotteen mukaan monta vuosikymmentä. Miten jaksaa ne?