Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten oppia hyväksymään raskauden tuhoamat rinnat
15.05.2017 |
Ennen raskautta rinnat olivat koko b ja nyt koko e. Kasvoivat räjähdysmäisesti 3 kokoa jonka seurauksena ovat aivan täynnä raskausarpia ja lisäksi roikkuvat. Nännipihat myös tolkuttoman isot aikaisempaan verrattuna.
Tavallaan ajattelen että rinnat ovat täyttäneet tehtävänsä ja ruokkineet vauvan. Toisaalta en voi olla surematta muuttunutta ulkomuotoa. En haluaisi olla näin pinnallinen. Tiedän että jos kantaisin rinnat itsevarmasti tilanne ei olisi niin paha.
Miten muut palstalaiset ovat oppineet hyväksymään tilanteen?
Miehet miten pahasti muuttuneet rinnat vaikuttavat mielestäsi naisen ulkonäköön?
Kommentit (47)
Minä mietin itsekseni ihan samaa. Liian isot ja liian riippuvat, kauhulla odotan imetyksen loppumista ja mahdollista laihtumista, jääkö jäljelle muuta kuin roikkuvat pussit?
Itsetuntoa syö myös se, että mies (ns. "tissimies") ei ole raskauden jälkeen kertaakaan sanonut mitään positiivistä mun rinnoista, ennen kyllä useinkin ohimennen mainitsi kivoista tisseistä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita kuva, muuten on vaikea sanoa
En, mutta kuvittele raskausarpia vierivieressä ja kohtuullinen roikkuminen.
Itse aion korjauttaa rintani yksityisellä plastiikkakirurgilla, kun lapsiluku on täynnä. Ihan normaalin näköisiksi aion ne korjauttaa, en suinkaan miksikään pinkeiksi seksiobjekteiksi, jotka eivät minun muuhun vartaloon ja olemukseen istuisi.
Korjauta rinnat, jos häiritsee. Nykyään ei enää tarvitse kärvistellä ulkoisen itseinhon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin on, että jos mies on mennyt tissien kanssa naimisiin, hänen on varmaan paras vaihtaa tissipari uuteen jos tissit on menneet muuttamaan ulkonäköään radikaalisti. Tissimies nai tissit, persemies perseen, ja muutama harva naisia harrastava mies sitten saattaa mennä naimisiin ihan kokonaisen naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Minä mietin itsekseni ihan samaa. Liian isot ja liian riippuvat, kauhulla odotan imetyksen loppumista ja mahdollista laihtumista, jääkö jäljelle muuta kuin roikkuvat pussit?
Itsetuntoa syö myös se, että mies (ns. "tissimies") ei ole raskauden jälkeen kertaakaan sanonut mitään positiivistä mun rinnoista, ennen kyllä useinkin ohimennen mainitsi kivoista tisseistä :/
Itse myös edelleen imetän ja odotan tilanteen pahentumista kauhulla. Miheni mielestä minulla ei ole oikeutta puhua tilanteesta koska on "luonnollista" Mieheni ei myöskään ole sanonut mitään positiivista ulkonäöstäni synnytyksen jälkeen :( Treenaan nykyisin 5x viikossa jotta voisin jotenkin kompensoida tätä tilannetta. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko siis imetyksestä on?
Mulla nyt 2 imetystä takana. Ennen raskauksia koko oli B, imettäessä vaihteli aina jotain a:n ja d:n väliä ja tuli arpia. Usein ne oli ihan eri pariakin...Kun lopetin niin jäljelle jäi tyhjät pussit.
Nyt kuopuksen imetyksen loppumisesta on kulunut pian vuosi ja koko on nyt runsas B ja arvet hävinneet. Vähän ne toki roikkuu alempana kuin ennen, mutta pyöreät ja sopusuhtaiset.
Siis jos vielä imetät tai siitä on kulunut vasta vähän aikaa, älä vielä heitä kirvestä kaivoon..
Itselläni on hyvin pienet rinat. Innolla odotan sitä aikaa, että saan omia vauveleita syöttää, mutta jos rintani jotenkin kasvavat ja sitten alkavat roikkumaan niin luonnollisen näköiset silarit mä varmaan käyn ottamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ennen C kuppi, esikoisen odotuksen aikana kasvoivat niin isoiksi, etten löytänyt enää sopivia rintaliivejä tavallisista kaupoista (F oli liian pieni :D ). Vuoden aikana kutistuivat kuitenkin kokoon D. Sitten aloin odottamaan toista joka "imaisi" tissit kokoon A. Nyt ovat kokoa B, en ole imettänyt 3 vuoteen.
Kyllä on ihmiset pinnallisia. Ei minun itsetuntoa syö että tissit ovat kuin patalaput lasten jäljiltä. Eikä mies ole pahaa samaa sanonut. Suhteemme on hyvä ja tasapainoinen oli sitten tissit millaiset vaan. Tärkeintä on kuitenkin se sisäinen kauneus. Ja pidän normaalina ja luonnollisena että ne tissit niin kuin koko kroppa muuttuu iän ja lapsien myötä. Eikä lapsille välity tervettä kuvaa naiseudesta ja itsensä arvostuksesta jos äiti itse välittää viestiä miten ruma hän on ja mitä kaikkea pitää korjata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korjauta rinnat, jos häiritsee. Nykyään ei enää tarvitse kärvistellä ulkoisen itseinhon kanssa.
Huono itsetunto ja mt-ongelmat korjaantuvat kirurgin veitsellä.
Vierailija kirjoitti:
Korjauta rinnat, jos häiritsee. Nykyään ei enää tarvitse kärvistellä ulkoisen itseinhon kanssa.
En halua antaa tyttärelleni mallia jossa ulkonäköä lähdetään muokkaamaan kirurgisesti. Haluan oppia hyväksymään ja elämään asian kanssa. Muuttuva ulkonäkö on osa ihmisen elämää ja se täytyy hyväksyä.
Haluaisin siis oppia hyväksymään tilanteen ja kantamaan itseni arvokkaasti. Olen aina ollut sitä mieltä että "viat" ovat merkityksettömiä jos itsensä kantaa itsevarmasti. Yritän parhaillani työstää tätä ongelmaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvet vaalenee. Muista rasvata rinnat joka päivä vaikka vauvaöljyllä. Loppuelämän. Kuori kerran viikossa. Nyt voin sanoa kymmenen vuoden päästä, että nää on ok ei näy arvet ja eipä niin roikukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita kuva, muuten on vaikea sanoa
En, mutta kuvittele raskausarpia vierivieressä ja kohtuullinen roikkuminen.
Samanlaiset kuin Gianna Michaelsilla?
Vierailija kirjoitti:
Arvet vaalenee. Muista rasvata rinnat joka päivä vaikka vauvaöljyllä. Loppuelämän. Kuori kerran viikossa. Nyt voin sanoa kymmenen vuoden päästä, että nää on ok ei näy arvet ja eipä niin roikukaan.
Täytyy ottaa keinot käyttöön. Ap
Minä en hyväksynyt, tosin raskaus eikä imetys niitä pilanneet, vaan ne olivat niin älyttömän rumat aina. (Vientiä kyllä riitti ja olisi riittänyt enemmänkin, ihan fiksuja korkeakoulutettuja miehiä olisi ollut jonoksi asti, tämä ulisijoille tiedoksi.)
Mutta kun se EI ole niistä miehistä kiinni, vaikka jotkut tollot niin kuvittelevat ja inttäisivät asiaa vaikka maailmanloppuun saakka.
31 -vuotiaana pääsin omasta mielestäni elämään normaalielämää, laitatin silikonit hyvällä suomalaisella naispuolisella plastiikkakirurgilla. Homman ideana oli, että " kukaan ei huomaa mitään". Hintaa tuli kyllä noin 7000€, mutta minkäänlaisia ongelmia ei ollut. Kerroin vain kirurgille, että tee näistä hyvät ja hän teki. Mittaili ja puntaroi ihan kunnolla ja leikkauksen yhteydessä sain hänen henkilökohtaisen kännykkänumeronsa jonne olisi voinut soittaa jos jotain tulee. Mutta eipä tullut.
Ainoa "ongelma" oli se, että leikkauksen jälkeen piti nukkua viikko tai pari selällään. En tarvinnut edes kipulääkkeitä kotona.
Nyt jutusta on sellainen puoli vuosikymmentä, ja kaikki on Ok. Suosittelen! Ala laittamaan rahaa jo nyt sivuun, vaatteetkin istuvat sitten paremmin.
Ihana pitää kaarituettomia liivejä ja olla vaikka ilman. Voisin antaa kirurgin nimenkin ja sairaalan, tosin sille rouvalle on aika pitkät jonot. Ja sitten "kukaan ei muka ole käynyt missään"! Ja pah! :D
Mä inhosin tissejä ennen lyhyttä imetystäkin, nyt inhoan vielä enemmän. Leikkaukseen menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korjauta rinnat, jos häiritsee. Nykyään ei enää tarvitse kärvistellä ulkoisen itseinhon kanssa.
En halua antaa tyttärelleni mallia jossa ulkonäköä lähdetään muokkaamaan kirurgisesti. Haluan oppia hyväksymään ja elämään asian kanssa. Muuttuva ulkonäkö on osa ihmisen elämää ja se täytyy hyväksyä.
Haluaisin siis oppia hyväksymään tilanteen ja kantamaan itseni arvokkaasti. Olen aina ollut sitä mieltä että "viat" ovat merkityksettömiä jos itsensä kantaa itsevarmasti. Yritän parhaillani työstää tätä ongelmaa.
Ap
Harrastatko ap liikuntaa tai paljon herkkujen syömistä? Sekin on kehon muokkausta. Myös esim perus vaatteet muokkaavat kehon muotoja, kuten tiukat farkut. Pelkkä pukeutuminenkin saa kehon ilman pitkäaikaista muokkausta näyttämään täysin erilaiselta ja antaa ihmisille eri kuvan (esim miten pukeutuu koditon, punkkari tai juristi isossa firmassa). Itse haluaisin opettaa taas lapselle, että hän saa tehdä kehollaan niin kuten kokee hyväksi. Jos silikonit tekevät onnelliseksi, ei niissä ole mitään väärää. Jos eivät tee, ei niitä kannata hankkia. Yksinkertaista.
Alue: Aihe vapaa
Laita kuva, muuten on vaikea sanoa