Elämäni menee päin helvettiä, en ole koskaan ollut näin surullinen

Oletko edes harkinnut mielialalääkitystä? Ihan hirveästi sinulla ei ole menetettävää, jos on jo henkisesti pohjalla niin lääkkeen tuoma vähäinenkin apu olisi parempi kuin ei mitään :)

Vierailija kirjoitti:

Oletko edes harkinnut mielialalääkitystä? Ihan hirveästi sinulla ei ole menetettävää, jos on jo henkisesti pohjalla niin lääkkeen tuoma vähäinenkin apu olisi parempi kuin ei mitään :)

Niin, en tiedä miten se auttaisi siihen, että koen itseni täysin riittämättömäksi, huonoksi ja tyhmäksi. Tai siis sellainenhan olen, se on totuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko edes harkinnut mielialalääkitystä? Ihan hirveästi sinulla ei ole menetettävää, jos on jo henkisesti pohjalla niin lääkkeen tuoma vähäinenkin apu olisi parempi kuin ei mitään :)

Niin, en tiedä miten se auttaisi siihen, että koen itseni täysin riittämättömäksi, huonoksi ja tyhmäksi. Tai siis sellainenhan olen, se on totuus.

No sä et tiedä, miten se auttaa jos et kokeile? Ainakin se voisi auttaa siihen, että ne omat ja kanin sairastelut ja muut elämän vastoinkäymiset ei tuntuis ihan niin kauhean pahoilta. Toki tuntisit edelleen esim. surua, mutta se suru ei olisi enää ihan niin hirveän voimakasta ja musertavaa. Tietenkään mikään lääke ei tee susta kaunista, viisasta tai menestyjää. Se lääkitys kuitenkin auttaa juurikin noihin negatiivisiin tunteisiin kuten riittämättömyyden ja huonouden tunteisiin. Lääkityksen ansiosta sä et enää jatkuvasti miettisi "hitto mä oon luuseri" ajatuksia. Just tommosiin "oireisiin" määrätään näitä lääkkeitä. Kun on hankala elämäntilanne (oma itsesi sairastelut, kanin vointi ja taloudellisesti tiukka tilanne) ja mieliala surumielinen. Ihan oikeasti, mikset sä voisi kokeilla? Mitä menetettävää sulla on?

Tehtävien arvosteluun vaikuttaa niin moni seikka ettei arvosanoja kannata ottaa liian vakavasti.Sain kerran todella maireat arvostelut että itse analyysini oli luokan paras mutta koska kappalejakoni ei miellyttänyt opettajaa niin numero oli 1... Siis hän itse sanoi tämän :o

Otan osaa edometrioosisi takia, se on todella kamala :( En osaa sanoa muuta kun että toivottavasti keski-iässä alkaa helpottaa.

Ikävää että kanisi sairastelee, kanit ovat muuten ihania <3

Jaksamista sinulle

Kysy Jumalaa.

Tekstitaitotehtävien takia ei kannata murehtia, en ole ikinä ymmärtänyt niitä ja silti olen ongelmitta kouluttautunut pitkälle ja työelämässä.

Kaniraasu ❤

Vaikuttaa siltä että oot liian ankara itsellesi. Tekstisi perusteella et ole tyhmä. Se että oot tehny jonkun tehtävän "väärin" ei merkkaa yhtään mitään.

Tarvitset nyt pieniä onnistumisia elämääsi niin kyllä se siitä paremmaksi kääntyy. Kokeilepa tehdä jotain ihan uutta. Tai jos mahdollista niin lähde reissuun nollaamaan aivot.

Jos vihaat työtäsi niin lopeta se. Oikeasti. Sulla on vaan yks elämä, älä tuhlaa sitä paskassa työssä.

Etkä ole huono vaan et vaan NOISSA ole niin hyvä ja endometrioosi ja kani ei ole sun vikaasi. Nyt vaan tuntuu siltä ja näitä on kaikilla kuule. Joskus vaan kaikki tulee päälle yhtäaikaa. Emme me kukaan kontrolloi elämää kokonaan. Kaikille voi sattua kaikkea.

Älä ainakaan ryhdy äidiksi jos haluat onnistumisen kokemuksia. Mä tein sen virheen.... Äitinä tunnet jatkuvasti epäonnistuvasi kaikessa. Vähintään olevasi huonompi kuin muut lasten kitinällä mitattuna.

Vierailija kirjoitti:

Tehtävien arvosteluun vaikuttaa niin moni seikka ettei arvosanoja kannata ottaa liian vakavasti.Sain kerran todella maireat arvostelut että itse analyysini oli luokan paras mutta koska kappalejakoni ei miellyttänyt opettajaa niin numero oli 1... Siis hän itse sanoi tämän :o

Otan osaa edometrioosisi takia, se on todella kamala :( En osaa sanoa muuta kun että toivottavasti keski-iässä alkaa helpottaa.

Ikävää että kanisi sairastelee, kanit ovat muuten ihania <3

Jaksamista sinulle

Ohis... Sain kerran todella maireat arvostelut että itse analyysini oli luokan paras mutta koska kappalejakoni ei miellyttänyt opettajaa niin numero oli 1... Tämähän on tyypillinen palaute aloitetaan positiivisella palautteella ja sitten kerrotaan se negatiivinen osuus, jotta tekijälle jää mielikuva, että hän teki edes jotain oikein. Tälläisestä palautteesta pitää osata ottaa se itse palaute vastaan. Eikä pyristellä, että arvosana väärin annettu.

Vierailija kirjoitti:

Älä ainakaan ryhdy äidiksi jos haluat onnistumisen kokemuksia. Mä tein sen virheen.... Äitinä tunnet jatkuvasti epäonnistuvasi kaikessa. Vähintään olevasi huonompi kuin muut lasten kitinällä mitattuna.

Mä en kyllä kans tajua miksi kukaan haluaa "vaikeuttaa" elämäänsä hankkimalla lapsia. Elämä on jo itsessään sen verran hankalaa ja heittää vähän väliä kapuloita rattaisiin, että kuka kaipaa ylimääräistä vastuuta ja jatkuvaa stressiä ja huolta, puhumattakaan rahan menosta. Ja näitä äitiys on täynnä: lapset sairastaa, kaikki lapsen menot maksaa, lapsi vaatii sulta koko ajan jotain, jatkuvaa lasten jälkien siivousta...lista on loputon. Ja lapsestaan äiti kantaa huolta AINA vaikka lapsi olisikin jo aikuinen ja omillaan. Rakkaus ei lopu siihen kun lapsi pärjää omillaan. Sitä huolta saat sitten kantaa aina hautaasi saakka. Eli Ap, ole onnellinen että sulla ei ole sentään lasta taakkana :)

Et varmasti ole tyhmä! Tulkitsit novellia omalla tavallasi, omasta näkökulmastasi, se ei tee sinusta tyhmää. Itsekin vihaan työtäni, haluaisin tehdä jotain muuta. 

Ymmärrän, että töitä on tehtävä, jos haluaa välillä juustoakin näkkärinsä päälle. Voithan silti yrittää katsella, minkälaisia paikkoja olisi tarjolla. Tai vaikka ihan lähetellä hakemuksia kiinnostavampiin paikkoihin. Et menetä muuta kuin hieman aikaa.

Olen aika ollut huono koulutehtävissä. Ymmärrän väärin, en huomioi jotain osaa tehtävänannossa, unohdan kirjoittaa nimeni tehtävään... Silti olen pärjännyt työelämässä ihan hyvin. Kas kun töissä maksetaan rahaa, ja rahan eteen minua kiinnostaa paneutua ihan eri tavalla siihen hommaan kun jonkun numeron. Vaikka kaikki olisi aina kiitettävää, mulle ei makseta siitä rahaa.

Ja jos alkoholisoitunut ja obeesi exänikin on löytänyt itselleen jonkun, joka häntä on rakastanut jo monta vuotta, niin etköhän sinäkin, sentään opiskelija joka pyrit elämässäsi eteenpäin, löydä jonkun.

Voimia kanin suhteen. Minullakin on ollut lemmikeitä, ja on niin vaikeaa luopua rakkaasta vanhasta karvatassusta.