Tyttöystävä reagoi oudosti hoidettaviin lapsiin, kun tarkoitus olisi hankkia omia lapsia
No niin, tilanne on siis sellainen, että olemme molemmat kohta kolmikymppisiä valmistumisen kynnyksellä olevia opiskelijoita. Olemme olleet yhdessä kuusi vuotta, ja tarkoitus olisi asettua yhdessä aloilleen ja perustaa perhe. Kummallakaan meistä ei ole juurikaan kokemusta lapsista, joten olemme koettaneet kerätä asiasta tietoa.
Viime viikonloppuna hoidimme ensmmäistä kertaa minun serkkuni kahta lasta (molempien ikä 4–6 vuotta) päivän, kun serkkuni oli asioilla. Tai siis minä hoidin. Tyttöystäväni meni jotenkin aivan lukkoon lasten kanssa jo tunnin jälkeen. Hänellä ei kärsivällisyys oikein riittänyt ja hän tuntui pelkäävän ja vierastavan lapsia. Hän ei osannut puhua heille ja häiriintyi tosi paljon lasten pälpätyksestä ja kyselemisestä. Lopulta hän sanoi, ettei kestä enää, ja meni makuuhuoneeseen lepäämään. Katselin lasten kanssa sitten videoita iltapäivällä, kunnes serkku tuli hakemaan.
Kysymys kuuluu, pitääkö minun haudata lapsihaaveet tämän naisen kanssa? Onko niin, että jotkut naiset eivät vain sovi äidiksi? Vai annanko uuden mahdollisuuden?
Kommentit (80)
Omat lapset vähän eri asia kuin jotkut vieraat isommat lapset
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinä keskustellut noista lapsihaaveistasi tyttöystäväsi kanssa vai onko hän täysin tietämätön niistä? Kannattaa selvittää hänen kantansa ennen haaveilua.
Ihan yhteisesti ollaan puhuttu, että pian valmistumisen jälkeen koetettaisiin saada lapsi.
No kuulostaa varsin oudolta käytökseltä aikuiselta ihmiseltä. Vaikka ihminen ei pitäisikään lapsista niin tuollainen käytös on outoa. Onko hänellä jokin diagnoosi? Lääkitys? Paniikkihäiriö tms?
Oma lapsi on tosiaan täysin eri asia. Mulla on kouluikäinen mut en oikein osaa sen kavereiden kanssa höpötellä siitä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset vähän eri asia kuin jotkut vieraat isommat lapset
Jep komppaan tätä. Varsinkin jos ei ole aikaisempaa kokemusta lapsista ollenkaan.
Siis ymmärsinkö oikein, kolmekymppinen nainen ottaa vapaaehtoisesti kaksi lasta hoitoon, eikä sitä hetkeä kestä heitä vaan poistuu lepäämään?
Öö, ei ehkä joo ole valmis äidiksi. Pienen lapsen hoito on rankkaa ja vaativaa, oikeasti. Ei voi mennä toiseen huoneeseen lepäämään!
Olen oikeastaan aika sanaton että toisen ihmisen lasten kanssa, jotka on tarjoutunut ottamaan hoitoon, käyttäydytään noin.
Uskon että äitiyteen voi kasvaa. Oman vauvan hoito on tyystin erilaista kuin isojen vieraiden lasten kaitseminen ja leikkiminen. Tyttöystäväsi ei ilmeisesti ole kovin sosiaalinen ja oleminen ja kommunikointi muiden lasten kanssa ollut vierasta.
Ei kestä enää? Joo, oma lapsi eri asia mutta mitenkäs tämä daami sitä sitten kestää? Kyllä on kusipäistä porukkaa.
En minäkään hirveän hyvin osaa olla muiden lasten kanssa, vaikka omiakin on kaksi. Omien lasten saannin jälkeen toki paremmin kuin ennen, mutta en vieläkään luontevasti.
Toki tuo makuuhuoneeseen vetäytyminen kuulostaa vähän erikoiselta, mutta tuskin omilta lapsiltaan kuitenkaan karkaisi. (Tai mistäpä minä tietäisin.)
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaa varsin oudolta käytökseltä aikuiselta ihmiseltä. Vaikka ihminen ei pitäisikään lapsista niin tuollainen käytös on outoa. Onko hänellä jokin diagnoosi? Lääkitys? Paniikkihäiriö tms?
Molemmilla meillä on ollut lievää masennusta ja kohtalaista ahdistusta opiskeluaikoina, mutta nyt ei ole ollut mitään arkeen vaikuttavaa. Tyttöystäväni on kyllä aina ollut hyvin herkkä luonne ja tarkka siitä, että saa omaa aikaa ja hiljaisuutta.
Vaikea sanoa, minäkin olen maailman paras äiti omalle lapselleni, mutta toisten lasten hoitaminen ei ole ikinä kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein, kolmekymppinen nainen ottaa vapaaehtoisesti kaksi lasta hoitoon, eikä sitä hetkeä kestä heitä vaan poistuu lepäämään?
Öö, ei ehkä joo ole valmis äidiksi. Pienen lapsen hoito on rankkaa ja vaativaa, oikeasti. Ei voi mennä toiseen huoneeseen lepäämään!
Olen oikeastaan aika sanaton että toisen ihmisen lasten kanssa, jotka on tarjoutunut ottamaan hoitoon, käyttäydytään noin.
Ei olla kolmikymppisiä vielä mutta yli 25-vuotiaita.
Jälkeenpäin kun puhuttiin, niin tyttöystävä sanoi, että tuntui ahdistavalta ja kuormittavalta tuo. Hän sanoi vitsillä että ensi kerralla otetaan nuo hoitoon kymmenenen vuoden päästä. Kyllä tuo lastenhoito minustakin ihan työstä kävi, mutta kyllä se minulta mielestäni meni jopa yllättävän hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Olen oikeastaan aika sanaton että toisen ihmisen lasten kanssa, jotka on tarjoutunut ottamaan hoitoon, käyttäydytään noin.
No mistäpä sen etukäteen tietäisi kuinka hyvin lasten kanssa osaa olla, jos ei ole ikinä kokeillut? Jos ei jaksa niin ei jaksa, eihän se tahdonalainen asia ole miten mitäkin kukin jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaa varsin oudolta käytökseltä aikuiselta ihmiseltä. Vaikka ihminen ei pitäisikään lapsista niin tuollainen käytös on outoa. Onko hänellä jokin diagnoosi? Lääkitys? Paniikkihäiriö tms?
Molemmilla meillä on ollut lievää masennusta ja kohtalaista ahdistusta opiskeluaikoina, mutta nyt ei ole ollut mitään arkeen vaikuttavaa. Tyttöystäväni on kyllä aina ollut hyvin herkkä luonne ja tarkka siitä, että saa omaa aikaa ja hiljaisuutta.
Lihavoimani kohta pisti silmään. En tarkoita, ettettekö saisi suunnitella vanhemmuutta mutta onko tyttöystäväsi selvillä siitä, että arki pienten lasten vanhempana on raskasta myös vähemmän herkälle sekä ihmisseuraa kaipaavalle henkilölle. Saati sitten ihmiselle, joka on herkkä, omaa rauhaa ja tilaa tarvitseva sekä ilmeisesti taipuvainen masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen. Voisiko olla, että tyttöystäväsi sisimmässään tietää, ettei halua/sovellu äidiksi, mikä sitten saattaa heijastua esim. juuri kummallisena käytöksenä lasten seurassa. Teidän olisi varmaankin paras vielä jutella asiasta, ei pelkästään hänen käytöksestään tuolla lastenvahtikeikalla vaan ihan yleisemminkin vanhemmudesta ja sen vaatimuksista. Tsemppiä!
Molemmilla meillä on ollut lievää masennusta ja kohtalaista ahdistusta opiskeluaikoina, mutta nyt ei ole ollut mitään arkeen vaikuttavaa. Tyttöystäväni on kyllä aina ollut hyvin herkkä luonne ja tarkka siitä, että saa omaa aikaa ja hiljaisuutta.[/quote kirjoitti:
No oman lapsen kanssa sitä hiljaisuutta ja omaa aikaa ei todellakaan ole. Synnytyksen jälkeinen masennus itselläni oli todella kova vaikka muuten sietokykyni on kyllä melko korkea. Kannatan sitä ettette ihan vielä lasta tee. Se on todella rankkaa olla lapsen kanssa 24/7 kotona ja paljon yksin. Jos ei jaksa edes kahta isompaa lasta katsoa paria tuntia niin mites koliikkivauvaa joka huutaa jatkuvasti monta kuukautta? Harkitkaa ettei tarvitse lukea kun äiti on ravistellut vauvan hengiltä tai jättänyt yksin asuntoon ja ottanut vähän omaa aikaa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein, kolmekymppinen nainen ottaa vapaaehtoisesti kaksi lasta hoitoon, eikä sitä hetkeä kestä heitä vaan poistuu lepäämään?
Öö, ei ehkä joo ole valmis äidiksi. Pienen lapsen hoito on rankkaa ja vaativaa, oikeasti. Ei voi mennä toiseen huoneeseen lepäämään!
Olen oikeastaan aika sanaton että toisen ihmisen lasten kanssa, jotka on tarjoutunut ottamaan hoitoon, käyttäydytään noin.Ei olla kolmikymppisiä vielä mutta yli 25-vuotiaita.
Jälkeenpäin kun puhuttiin, niin tyttöystävä sanoi, että tuntui ahdistavalta ja kuormittavalta tuo. Hän sanoi vitsillä että ensi kerralla otetaan nuo hoitoon kymmenenen vuoden päästä. Kyllä tuo lastenhoito minustakin ihan työstä kävi, mutta kyllä se minulta mielestäni meni jopa yllättävän hyvin.
Eikö sinulla itselläsi yhtään hälytyskellot soi? Tuntui ahdistavana ja kuormittavalta? Molemmilla on masennus ja ahdistuneisuus taustaa, nainen sanoo että tuntui siltä ja tältä.
Tajuatteko ollenkaan mitä lapsi vaatii? Ei ole olemassa omaa aikaa kun jotkut satunnaiset hetken, naisen pitää jaksaa kotona vauvan kanssa kun sinä olet töissä, ja vauvat ovat vaativia, niin ihania kun ovatkin.
Huolestuin aidosti siitä että mitä vauvalle tapahtuu jos sen hankitte eikä nainen jaksa hoitaa sitä tai pakenee yksin kotona toiseen huoneeseen koska ahdistaa tai haluaa omaa aikaa. Pitää olla todella varma että siitä selviää, jokainen lapsi ansaitsee hyvän hoidon ja turvan.
Jos olen täysin rehellinen niin itse en lisääntyisi masennustaustaisen kanssa, synnytysksen jälkeinen masennus on kamalaa jos sellainenkin vielä tulisi.
En halua ilkeillä vaan aidosti huolestuin tilanteesta, harkitkaa tarkkaan, sitä kun ei voi sitten perua jos ei olekaan enää niin hauskaa.
En minäkään kestä vieraita lapsia. Kamala meteli ja pölinä koko ajan. Ymmärrän hyvin tyttöystävääsi, että halusi rauhaa. Itselläni on 2 lasta (ikäero 14 vuotta), enkä silti jaksa muiden lasten kanssa olla. Jos esikoisen kaverit olivat aikanaan meillä kylässä esim. koulun jälkeen, niin saatoin itse mennä omaan makuuhuoneeseen lepäämään tms. kunnes heidän oli aika lähteä. Tämä nuorempi on vielä niin pieni, ettei hänellä käy kavereita, mutta voin uskoa, että jaksan heitä yhtä huonosti kuin esikoisen kavereita. Omien lasten kanssa olen kyllä tykännyt olla, toki tarvitsen iltaisin lasten (ja miehen) nukkumaan mentyä useamman tunnin hiljaista omaa aikaa.
Kyllä tyttöystästäsi voi vielä tulla ihan hyvä äiti. Ei tuon muutaman tunnin lastenhoidon takia voi vetää johtopäätöksiä omasta äitiydestä.
Kysyin tätä koska olen netistä lukenut aika paljon sellaisia aika tiukkojakin kommentteja, että pitäisi vähän katsoa, kenen kanssa niitä lapsia hankkii, ja miettiä noita aksamisasioita etukäteen. Ymmärrän, että oma lapsi on eri asia, mutta kyllä tuossa tuli kieltämättä myös mietittyä sitä, että miten tyttöystävä tulisi sitten yhteisen lapsen kanssa toimimaan. Menneisyydessä on ollut sellaista, että esimerkiksi paha tenttistressi on saanut hänet toimintakyvyttömäksi joksikin aikaa ja lapsi nyt on varmasti paljon isompi stressin aiheuttaja.
Olin päälle parikymppinen, kun poikaystävän kanssa pistäydyttiin yksi ilta hänen serkkunsa luona. Heidän lapset oli vielä pieniä, alle kouluikäisiä. Siellä oli hirveän kuuma ja lapset riehui täysillä. Muistin ajattelleeni, että helvetissä on varmaan tuollaista.
Myöhemmin ajatus lasten hankkimisesta alkoi kiinnostaa. Onhan siinä 9 kuukautta aikaa totutella tilanteeseen. Omien lasten kanssa kaikki meni hyvin, mutta en edelleenkään ole oikein hyvä pienten lasten seurassa. Aikuisuuden kynnyksellä olevat lapset ovat paljon helpompaa seuraa.
Oletko sinä keskustellut noista lapsihaaveistasi tyttöystäväsi kanssa vai onko hän täysin tietämätön niistä? Kannattaa selvittää hänen kantansa ennen haaveilua.