minun vanhempani ovat köyhiä
minulla käy sääliksi vanhempiani. tiedän että he ovat köyhiä, koska usein viikonloppuisin minun pitää ostaa ruokaa ja on hirveästi tekemättömiä kotitöitä. sitten en viitsi syödä ostamiani herkkuja/hyviä ruokia, koska tiedän että muille ei jää ollenkaan jos syön yhtä paljon kuin kotona ollessani. en edes halua käydä kotonani koska se on työmaa ja rahanreikä minulle. mieluummin olen kotona niin ei tule niin tympääntynyt olo. tiedän hyvin että kun he pyytävät minua kylään, jotakin hommia pitäisi tehdä.
kun kaverini kertovat omista vanhemmistaan, kuulostaa ihan eriltä. heidän vanhempansa ovat hoikkia ja pukeutuvat hienoisiin vaatteisiin. pystyn päättelemään sen siitä, että kaverini ottavat vanhemmiltaan vaatteita itselleen ja ne ovat hienoja.
jotenkin tuntuu että vanhempani ovat aina rahanpuutteessa ja minun pitäisi heitä autella, vaikka itse olen vähintään yhtä köyhä. he laittavat rahansa sisarteni elätykseen ja kaikenmaailman turhuuksiin ja sitten ei ole ruokaa kaapissa. Onko kelläkään muulla sama tilanne? olen 26v ja vanhempani jo kuusikymppisiä.
Kommentit (9)
Vanhempani tienaavat bruttona melkein 300k€ vuodessa. Verojen jälkeen tuosta ei jää mitään ja raukat ajavat uudella mersulla lidliin.
ei minusta ole oikein että aikuisen lapsen pitää huolehtia vanhemmistaan. mutta nyt aikuisena sitä huomaa että he eivät osaa rahojaan käyttää fiksusti ja elävät ihan kädestä suuhun. heillä ei ole mitään hauskaa koskaan! olen itse paljon parempi rahankäytössä kuin vanhempani. tai ainakaan en joudu elämään kaurapuurolla ja näkkärillä, vaan laitan ne rahani kunnon ruokiin ja shoppailuun. minulla ei ole aina tili nollilla ja olen ihan hyväntuulinen. vanhemmillani on huonot vaatteet, univelkaa ym. onko sitten teininä jäänyt rahankäyttö opettelematta vai mistäköhän tuo johtuu että aikuinen ihminen käyttää rahansa ihan holtittomasti? kun rahaa on vähän niin itse säästän, niin vanhempani päinvastoin laittavat ne viimeisetkin rahansa johonkin paskaan... ja sitten kun menee kylään jääkaapissa on vain valo.
väkisellä kotiolot vaikuttavat lapseen ja aikuiseenkin lapseen. en pidä rikkaiden penskoja ollenkaan ahkerina, vaan hemmoteltuina kakaroina, joiden kanssa ei minulla ole varmasti mitään yhteistä puheenaihetta. enkä kyllä ole kiinnostunut heistä vaikka olisivat kuinka hienoissa vaatteissa ja retostelisivat reissuillaan ym. jos eivät saisi vanhemmiltaan rahaa niin eivät paljo reissaisi. moni rikkaiden lapsi ei saa edes ammattia/koulutustakaan hankittua kun kaikki on annettuna. minä ainakin olen päässyt kouluun, valmistun aikataulussa ja tulen tekemään oikeita töitä. rikkaat pitää meikäläisiä varmaan juntteina. no niistä lähtökohdista mistä itse tulen, harva snobi olisi päätynyt yhtään mihinkään ainakaan juhlimalla ja reissaamalla.
tämä nyky-suomi on menossa vahvasti luokkayhteiskuntaan ja epätasa-arvo vain lisääntyy. sen kyllä huomaa!
Tuttu juttu, AP.
Mulla nimittäin. Lapsuudenkotiin ei tee enää hirveästi mieli mennä, kun viisi-kuusikymppiset vanhempani teettäisivät mielellään kaikki rästiin jääneet kotityöt minulla (tai muilla). Siis ihan sellaiset perushommat, jotka muut, normaalit ikäisensä tekisivät itse.
Mutta eivät mun vanhemmat. Istuskelevat sohvillaan ja "nauttivat" elämästä televisiota katsoen 24/7. Mitään eivät oikeastaan viitsi tehdä, käyvät vain kaupassa ostamassa pakolliset ruokatarvikkeet.
Ja sitten kun minä sinne menen, odottaa valtava tiski keittiössä, roskapussikasa on viemättä, ikkunat pesemättä, lattiat imuroimatta, pölyt pyyhkimättä, pyykit pesemättä, matot pesemättä, lakanat vaihtamatta, ruoat tekemättä, pullat leipomatta, nurmikko leikkaamatta, piha haravoimatta, kukat istuttamatta ja kastelematta jne. Siis ihan perushommat ja kaikki mahdolliset kulloiseenkin sesonkiin liittyvät omakotitalon puhdetyöt. Ja kaikki on aina ihan rempallaan.
Tunnen olevani vanhempieni hyväksikäyttämä. Olen yrittänyt saada heidät edes harkitsemaan asumismuodon vaihtamista (muuttaisivat vaikka kerrostaloon jolloin kotitöiden määrä vähenisi), mutta eiväthän he sellaista halua missään nimessä. Eivät pysty/halua tehdä yhtään mitään mutta elämän pitäisi pysyä muuttumattomana hamaan loppuun asti.
sori vaan kun juttuni ovat varmasti ikävystyttäviä varsinki jos teillä joillaki on rikkaat vanhemmat, mutta olen todella turhautunut omien vanhempieni rahan puutteeseen. kerrassaan masentavaa. tosi raskasta mennä kylään heille ja piristää "köyhiä", uupuneita vanhempiani. onhan siellä ihan kivaakin mutta kaikki on rempallaan. ja tämmöistä ihmistä niinku minä, joka hoitaa oman kotinsa vimpan päälle, semmonen ärsyttää.
t. ap
Ei ehkä lohduta, mutta totean kuitenkin, että onneksi ette ole naimisissa vanhempienne kanssa.
Kiitos viestistäsi kuutonen. Meillä on siis samanlainen tilanne, en olekaan ainoa, tuo lohduttaa, kiitos. Kun menen vanhemmilleni kylään, en ehdi välttämättä jutellakaan heille mitään, kun teen vain tekemättömiä kotitöitä. En haluaisi olla kuin joku työläinen, joka käy töissä vanhemmillaan. Suhde menee väkisellä sellaiseksi hoiva-suhteeksi, koska harvoin käy ja silloinkaan ei jutella.
Mutta kun en halua, että lapsuudenkotini menee ihan rumaksi ja likaiseksi, koska pelkään että sinne menee varkaita, kun ulkoapäinkin jo näkee että asukkaat ovat iäkkäitä ja heikkoja. Haluan pitää pihan ja rakennukset hienona, kitkeä marjapensaita, laittaa kukkapenkit kuntoon jne. Ilman minun työpanostani autotallikin olisi vieläkin täynnä roinaa, jossen olisi siivonnut ja heittänyt vanhempieni hamstraamaa krääsää pois. Toisaalta onpahan itselleni jotakin vaihtelua kaupunkielämään, kun saan laitella kukkapenkkejä ym. Itselläni ei olisi tällä hetkellä todellakaan varaa mihinkään omakotitaloon, vaikka semmoisesta haaveilenkin.
Haluan pitää lapsuudenkotimme hienona myös siksi että tiedän veljeni lasten käyvän siellä kylässä. Olisi todella hirveää, jos siellä olisi kaikki mullin mallin kun he käyvät mummolassa. Jos minulla olisi jonakin päivänä lapsia, toivoisin, että mummolassa olisi ihan nättiä.
Tiedän myös että pikkusiskoni käyvät lapsuudenkodissamme, ja haluan että heillä olisi kivaa käydessään kotona. Jos vaikkapa sisareni poikakaveri tulisi kylään, haluan pitää kulissit kunnossa siltä varalta. Mitä kaikki ihmisetkin ajattelisivat, jos kotitalomme olisi ihan ränsistynyt? Pitäisivät ihan köyhänä ja pikkusiskoni saisi olla nolona.
Isosiskoni tekee hirveästi töitä, että voisi tarjota meille pikkusiskoilleen "normaalia elämää". Siis ostelee meille joululahjoja ja tarjoaa gourmet-ruuat kun siellä käy ym. Koska meidän vanhemmillamme ei todellakaan ole varaa mihinkään hienoihin lahjoihin ja ruokiin! Tuntuu että olen itsekin melkein kuin äiti omalle pikkusiskolleni. Tulee oikeasti itku, kun tätä kirjoittaa. Pikkusiskoni onkin sanonut että hän tulee mieluummin minun luokseni kuin vanhemmilleni koska vanhemmillani ei ole koskaan mitään ruokaa. Mutta mitäpä vanhempani voivat asialle tehdä? Heillä ei ole, eikä tule, rahaa mistään lisää. Eivätkä he jaksa huolehtia mistään. Kaikkensa ovat kuulemma antaneet ja tehneet meidän lasten eteen! :(
t. ap
tarkoitin siis sanoa että mieluummin jään kämpille kuin lähden käymään vanhempieni luona eli kotonani, koska siellä on kaikki päin persettä. vanhempani ovat kai ihan uupuneita, ja liian vanhoja siivoamaan ym.
t.ap