Onko se epäkohteliasta olla huomioimatta ihmistä, joka hymyilee omalle lapselle ja jolle lapsi hymyilee takaisin?

Tarkennus . Huomaan lapseni hymyilevän vastapäiselle ihmiselle mutta en katso tätä ihmistä ollenkaan ja olen kuin häntä ei olisi olemassakaan.

ap

Onhan se vähän outoa. Tai ehkä se on suomalaisuutta. Ei noteerata ihmisiä kuin pakkotilanteessa. Tuntuuko tuossa, että olisi vähän kuin pakko noteerata?

No ei se kovin hyvätapaistakaan ole.

On epäkohteliasta. Mieti miltä sinusta tuntuisi vastaavassa tilanteessa

Mä en ihan ymmärrä miksi mun pitäisi puuttua siihen, että lapsi ja joku vieras hymyilevät toisilleen. Joskus saatan myös hymyillä jollekin lapselle, enkä tosiaan odota sen vanhemmalta mitään hymyjä. Ehkä mä olen sitten juro suomalainen.

Se hymyily on lapsen ja tämän henkilön välinen juttu. Eli ei minusta varsinaisesti epäkohteliasta jättäytyä ulkopuolelle. 

Lapsellehan tämä henkilö hymyilee, ei aikuiselle. 

Vilkaisen mutta se johtuu siitä häpeästä että lapseni huutaa, juttelee tai vähintään hymyilee kaupungilla kaikille. Se on "vähän" huomion hakuinen.

Joskus olen väsynyt kun kauppareissulla juteltu jo viiden tuntemattoman kanssa enkä vilkaise vaan leikin etten huomaa. Antakaa anteeksi, tiedän olevani epäkohtelias.

Ei muuten kaikki edes halua sitä vanhemman huomiota vaan tykkää pelkästään hymyillä lapsille ja jotkut juttelee niin että eivät itse kiinnitä minuun huomiota vaan puhuvat lapselle.

Omapahan on asiasi, miten tilanteeseen ragoit. Itse lapsen vanhempana jäisin kiinnostuneena seuraamaan näiden kahden osapuolen vuorovaikutustilannetta, saattaisinpa itsekin jopa hymyillä tai jotain sanoa.

Vierailija kirjoitti:

On epäkohteliasta. Mieti miltä sinusta tuntuisi vastaavassa tilanteessa

Minä ainakin hymyilen lapselle ja vain lapselle ja jos lapsi hymyilee takaisin, on se mukava juttu. En välttämättä edes huomaa koko aikuista, saati odota häneltä mitään reaktiota. 

Eli vastaavassa tilanteesa tuntuisi ihan kivalta. 

Suomalaista moukkamaisuutta. Muita ihmisiä vihataan huolimatta siitä kuinka ystävällisiä he olisivat. Kaikki ihmiset nähdään yhtenä harmaana massana jonka kaikki edustajat ovat läpeensä pahoja. Jopa hymy voidaan laskea vilpilliseksi hyödyn tavoitteluksi. Se on surullista ja masentavaa. Meidän pitäisi itse nostaa päämme pystyyn ja alkaa lämpimmäksi toisiamme kohtaan.

Tästä tulikin mieleeni eräs metromatka, jolla korealaisen näköinen parikymppinen nuorimies tarjosi vesipulloaan tuntemattomalle naiselle, joka yski ja sanoi miehelleen, että suu on rutikuiva. Tuon nuoren miehen välittäminen liikutti minua. Miksemme me voisi alkaa samanlaisiksi? Onko meillä liian huono itsetunto voidaksemme pystyä asettumaan muiden ihmisten asemaan ja välittää itsemme lisäksi myös toisistamme?

Muistan kun kerran nuori nainen ilveili lapseni kanssa bussissa. Lopetti aina jos katsoin. Se oli todella hellyttävää, heidän yhteinen juttu mikä ei kuulunut minulle.

Jos huomaan että toinen aikuinen koittaa katsoa minua katson ja hymyilen. Yleensä se toinen ei välitä.

Mielestäni vanhemman tulisi hyvien tapojen mukaisesti hymyillä tilanteessa myös sillä lapsi oppii käyttäytymisen vanhemmiltaan. Jos lapsi hymyilee jollekullle mutta huomaa ettei oma äiti tai isä hymyile tälle jollekulle joka hymyilee lapselle ja mahd. myös tälle äidille tai isälle niin lapsi voi saada käsityksen, että hymyyn ei kuuluisi vastata hymyllä. Näin niitä mörököllejä hapannaamoja sitten näkyy joka puolella.

Lapsi oppii vanhemmiltaan. Kasvattakaa lapsenne ystävällisiksi, hyvätapaisiksi, kiitollisiksi ja hymyileviksii ihmisiksi.

Minä kun olen nuorimmaisen (3v poika) kanssa kaupoilla, poika kerää hymyjä tosi monilta vastaantulijoilta kun  on niin tohkeissaan. Heiluttelee vastaantulijoille, huutelee moita ja heippaa, hymyilee ja muutenkin niin aurinkoisena. En kyllä ihan jokaiselle vastaantulijalle itse jaksa hymyillä, pysähdyn kyllä jos joku haluaa pojalle jutella.

Ah, niin suomalaista, niin suomalaista. Ja varsinkin vielä se, että jää pohtimaan ja angstaamaan asialla jälkikäteenkin.

Ei. Miksi mun oitäis hymyillä jollekkin vieraalle ihmiselle ? Mun hymyn saa perhe ja suku.Muita ihmisiä ei pitäis liikkuttaa se millainen mä olen.

On se.