Mitä teet vanhoille päiväkirjoillesi - säilytätkö?

Ne olivat niin negatiivisia ja noloja, että poltin.

Myös minä poltin päiväkirjani. En halua että kukaan muu niitä koskaan lukisi.

Minä säästäisin, mutta en lukisi niitä lähi vuosina. Voit palata niihin joskus 2040 ja muistella raitistumisptosessia ja kannattiko se. Mitä tuli alkoholin tilalle?

Olen toistaiseksi säästänyt nuoruuspäiväkirjat. Lopetin kirjoittamisen ehkä 21-vuotiaana, ja onhan niissä vihoissa ja kirjoissa kaikenlaista.. Kammottava ajatus, että joku muu niitä joskus lukisi, mutta yhtä lailla kammottavaa olisi se etten itse voisi.

Kaikki 40 päiväkirjaa tallessa. Mainiota ajankuvaa vuodesta -86 lähtien 😇

Mulla ei ole päiväkirjoja, mutta teinivuosien kirjeenvaihto vuodelta kivi ja kirves. Ajattelin niitä lukaista ja polttaa pois, eipähän tarvitse perikunnan setviä niitä aikanaan. Jotain 1500 kirjettä ja kaikki tähän asti saamani kortit on tallella. Kuolinsiivous (lue konmaritus) käynnissä..

Minulla on tallella kaikki nuoruuden päiväkirjani teini-ikäisestä n. 28-vuotiaaksi asti, jolloin hiljalleen lopettelin päiväkirjan pitämisen. En kirjoittanut mitään erityisen häpeällistä, vaan aika vakavia pohdintoja elämästäni ja kokemuksistani, ajatuksia kirjoista joita luin ja elokuvista joita katsoin, moraalifilosofisia ja uskonnollisia pohdintoja jne.

Tulin kolmekymppisenä uskoon, joten minulle on todella mielenkiintoista lukea autenttisia pohdintoja, mitä ajattelin kristinuskosta ennen kuin tulin uskoon. On hämmentävää nähdä päiväkirjoistani, etten oikeasti silloin ymmärtänyt kuka Jeesus on jne., vaikka toisinaan luin Raamattua ihan mielenkiinnosta niihin aikoihin.

Joitain tilityksiä lukuunottamatta minua ei haittaa ajatus, että päiväkirjani jäisivät kuolemani jälkeen muiden luettaviksi. Eivät kaikki ihmiset edes jaksaisi lukea sellaista tekstiä.