Ihminen, joka täytyy unohtaa
Tapasin viime viikolla töiden merkeissä aivan ihanan miehen, joka on sekoittanut mieleni täydellisesti. Tiedän, etten voi tehdä asialle mitään nolaamatta itseäni - ja silti kamppailen jatkuvasti itseni kanssa, etten lähestyisi häntä.
Olemme molemmat naimisissa, noin nelikymppisiä eikä tässä ole mitään järkeä. Ja silti ajatukset pyörivät vain hänessä. Asumme monen sadan kilometrin päässä toisistamme, joten vahingossa emme tule törmäämään.
Kokemuksia vastaavasta tilanteesta? Jotenkin pitäisi saada pää ja kroppa kylmäksi!
Kommentit (7)
Jatkan..
Ehkä sulla menee ihastus nopeampaa ohi kun et näe häntä?
Mä törmään tähän toiseen mieheen aika usein ja en voi unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan..
Ehkä sulla menee ihastus nopeampaa ohi kun et näe häntä?
Mä törmään tähän toiseen mieheen aika usein ja en voi unohtaa.
Varmasti on näinkin, mutta toisaalta tämä myös tekee tilanteen minulle mielessäni vaikeammaksi sillä tiedän, että mikäli en tee mitään, emme luultavasti enää ikinä tapaa. Toista mahdollisuutta ei tule.
Tämä on helppo.
Kuvittele, että miehesi olisi viime viikolla tavannut töiden merkeissä aivan ihanan naisen, joka sekoitti hänen mielensä täydellisesti.
Toimi, kuten toivot miehesi toimivan vastaavassa tilanteessa.
Ajan kanssa. itse aina välillä unohdan erään naimisissa olevan kunnes hän laittaa jotain viestiä ja olen kaksi viikkoa kaipuusta kipeä. Sitten se taas hiljalleen menee ohi..
Kyllä tämä menee ohi, täytyy mennä! Ja silti mietin jatkuvasti, oliko minun tulkintani tilanteesta täysin yksipuolinen, vai huomasiko hänkin jotain...??...
Ajatus siitä, että tilanne olikin mahdollisesti hänelle merkityksetön, estää minua kuitenkin toimimasta. Ajatusta itsensä nolaamisesta on liian nolo.
Täällä sama tilanne. Jatkunut jo vuosia.
Olen naimisissa ja hän avoliitossa.
Hän on mielessäni kokoajan. Haluaisin viestittää ja kysyä jos hän tuntee samoin.
Mutta en vain voi. Kamala tilanne.